Tietokoneen ydintä, prosessoria, voidaan oikeutetusti verrata ihmisen aivoihin. Se suorittaa korkeilla kellotaajuuksilla miljoonia ja taas miljoonia laskutoimituksia sekunnissa. Mutta toisin kuin ihmisen aivot, tietokoneen prosessori on sähkötekninen laite, joten se tietenkin tuottaa paljon lämpöä. Tämä lämpö haittaa prosessorin toimintaa, jolloin lämpö onkin johdettava prosessorilta pois mahdollisimman tehokkaasti. Keinoja tähän on runsaasti. Jotkut käyttävät vesijäähdytystä, jolloin lämpö johdetaan vesiblokin avulla veteen. Tämä on kuitenkin paljon pioneerihenkeä vaativa urakka, ja monille ajatus vedestä kiertämässä herkkien (ja kalliiden) sähkölaitteiden seassa tuntuu todella vastenmieliseltä. Siksipä useimmat tietokoneharrastajat ovat tyytyneet koneissaan ilmajäähdytykseen.

Homma toimii siis niin, että lämpö johdetaan prosessorilta paljon pinta-alaa omaavaan jäähdytinripaan, jota sitten jäähdytetään tuulettimella. Tuulettimia on erikokoisia ja näköisiä, toiset mölyävät enemmän, toiset vähemmät ja kolmannet vielä enemmän. Prosessorituulettimen valintaan kannattaa kiinnittää tarkasti huomiota. Jos konetta aiotaan käyttää suunniteltua korkeimmilla kellotaajuuksilla, kannattaa koneeseen ottaa tehokkaampi tuuletin, joka on tietenkin myös tehottomia äänekkäämpi. Jos taas konetta halutaan ajaa vakiotaajuuksilla, ja koneen hiljaisuus on tärkeintä, kannattaa valita hiukan tehottomampi tuuletin.

Pelipaketti sai Coolputerilta testiin Alpha PEP66T:n ja Sunonin 6x6cm –tuulettimen. Näillä vermeillä sitten lähdettiin kokeilemaan, riittääkö ilmajäähy 1,2 GHz AMD:lle. Kyllähän se riitti, vertailukohteeksi otettiin naapurilta lainattu, "corekillerinä" tunnettu Titan Majesty M5AB.

Kyllä tämä jäähdyttää, ja hyvin jäähdyttääkin. 1,2GHz (kellottamattoman) AMD:n lämpötilat 5 minuuttia jatkuneen täyden rasituksen jälkeen olivat reippaasti alle 50'C, kun Titanilla lämmöt olivat jo vaarallisen korkeat, melkein 60 astetta celsiusta! Koska 5 minuuttia ei kuitenkaan kerro kaikkea coolerin jäähdytyksesta, on varsinainen jäähdytystesti suoritettu ajamalla Pifastia 30 minuuttia, luonnollisesti jatkuvalla syötöllä.

Alphan kiinnitysklipsu on melko tiukka, mutta esimerkiksi Titania monta kertaa helpompi käsitellä. Se, että tuuletin asennetaan puhaltamaan päältä päin ei ole, kuten sanottua, alkuperäisesti suunniteltu tapa, joten tämä asennustapa verottanee hiukan koko systeemin tehokkuutta. Sitä, kuinka suuri häviö tässä syntyy, en osaa sanoa. Tuskin kovinkaan iso, kun Alpha pesi nytkin Titanin, ja vielä näin suurella erolla. Alphan suosituksen mukaan PEPT kannattaisi asentaa imemään virtaa coolerista, mutta useiden netin hardware-sivujen mukaan puhaltaminen on tehokkaampi vaihtoehto. Kuinkas tämä sitten jäähdyttää?

Alpha PEP66T kuuluu jo näkönsäkin puolesta coolerien kovimpaan kastiin. Jäähdytyspinta-alaa löytyy todella kiitettävästi, ja vaikutelma on muutenkin jämäkän oloinen. Coolerilla näkö ei kuitenkaan ole kovinkaan merkittävä ominaisuus, vaan tärkeintä on sen jäähdytysteho. Senkään puutteesta ei näytä PEP66T kärsivän. Sain vertailtavakseni Titan Majesty M5AB:n, suorana naapurista. Seuraavassa muutamia lämpötiloja, aistittuina Abit KT7a-Raidin lämpötilasensorilla.

Kaikki mittaukset on suoritettu koneen kopan ollessa kiinni, prossua ei ylikellotettu testeissä. Lämpötilat ovat puolen tunnin pifastin jälkeen. Kuormitusta siis löytyy. PEP66T oli asennettu puhaltamaan.

Kuten näkyy, PEP66T osaa jäähdyttämisen uljaan taidon, ja vertailun vuoksi mukaan otettu Majesty M5AB hyytyy rasituksessa. Alpha kuitenkin pitää lämpötilat kurissa, ja repii melkein 10-astetta paremmat lämmöt kuin Majesty.