Disclaimer: Ennen arvostelun lukua on hyvä tietää, että arvostelijan skeittaussanasto on erittäin vajaa. Skeittaus on ok, mutta vain tietokoneella. Kaikkien oikeata rullalautailua harrastavien tulisi tarkistaa tämä video (se on myös muille suotavaa):

http://www.3dfxsweden.net/fun/movies/skater.mov

Asiasta toiseen. Tony Hawk's Pro Skater ilmestyi vuonna '99 matolaatikolle (a.k.a Playstationille). Se on ollut ainoa peli, jota voi pleikkarilla pelata ilman minkäänlaisia inho-reaktioita. Peli oli kaikin puolin mukavaa viihdettä ja vetreytti mukavasti 8-bittisen Nintendon ajoilta solmussa olleita sormia. Odottelin ykkös-osaa käännöksenä PC:lle, mutta kun sitä ei tullut niin aloin odottaa kakkosta. Vihdoin odotus on ohi; Haukan Toni on palannut, tosin demon muodossa.

Demo pitää sisällään yhden radan, kaksi rullalautailijaa (itse Mr. Hawk ja kollegansa Kareem Campbell) sekä lukuisia temppuja grindeistä kick flippeihin. Rata sijoittuu Marseilleen Ranskaan ja on suht monipuolinen. Mieluisan temppupaikan löytää hujauksessa ja parhaimpien paikkojen keksiminen on itsessään pieni tehtävä. Skeittarit taas eroavat toisistaan lähinnä hyppyvoiman,grindin (liukumisen [huono suomennos]) tasapainossa pitämisen jalon taidon ja lukuisten muiden arvojen muodossa. Lisäksi jokaisella olivat omat normaalitemppunsa ja erikoistemppunsa, jotka aktivoituvat tiettyä näppäinyhdistelmää painelemalla. Suurta eroa skeittaajilla ei oikeastaan ole, mitä nyt Hawk taitaa komeammat ja enemmän pisteitä tuovat grabit ja 900 asteen pyörähdyksen, kun taas Mr. Campbell taitaa ohuella terästangolla pysymisen Herra Haukkaa paremmin. Temppuja on mukana perus-olliesta aina stalefisheihin ja kick flip to indyihin saakka.

Koskaan en ole päässyt pleikkarin ohjaimen kanssa sinuiksi. Nytpä onkin vuorossa näppäimistö, joka tunnetusti ei sovellu monimutkaisia näppäinyhdistelmiä sisältävien pelien pelaamiseen kovinkaan luontevasti. Alku olikin tuskainen. Nivelet paukkuivat, kun yritti sovittaa sormiaan default-näppäimille. Muutaman (kymmenen) kerran jälkeen napit iskostuivat selkärankaan ja rullalautailu alkoi sujua. Demossa onnistuu vain 2 minuutin aikana tapahtuva vapaamuotoinen päätön skeittaaminen pitkin rataa. Täydessä versiossa pitäisi olla kaikki career-moodista oman skeittirata editoriin (be warned Sim City!). Luultavasti pelin tuleva yksinpeli eroaa ykkösosan vastaavasta, joka pleikkaripelin tyypilliseen tapaan rakentui idioottimaiseen videokasettejen keruuseen. Mukavinta ykkösessä olikin kaksinpeli, jossa oli kiva ottaa kaverista mittaa siitä, kumpi saa enemmän pisteitä tempuistaan/kumpi tekee komeamman tempun. Kaksinpelille ja moninpelille siis olisi tilausta.

Grafiikkaa ei demossa pystynyt säätämään. Resoluutio vaikutti pienehköltä ja grafiikka oli suttuista. Nykytrendien mukaan värivaloilla ei kauheasti leikitty, vaan kaikki oli tylsän harmaata. Menuissa meno on vielä suttuisempaa. Ääniraita on musiikillisesti hyvä. Musiikkina soi pelin aikana jonkun punk-yhtyeen (kuulosti Bad Religionilta?) mukava biisi. Muu äänimaailma on ihan mukiinmenevää. Tosin yleisön reagointi temppuihin tuntuu satunnaiselta: oli hauska kuulla, kun lähes 5 sekunnin grindiä ja runsasta pistesaalista seurasi kimakka vihellys yleisön taholta. Taisi tahtoa minun epäonnistuvan.

- Pekka Kuitto
19.1.2001