Ladatessani Onin demoa minulla ei ollut varsinaisia odotuksia siitä mitä tuleman pitää, vain se, että kyseessä olisi konsolityyppinen mätkintä anime-vaikutteilla. Ja lisäksi se, että peli on saanut varsin kylmän vastaanoton suurimmassa osassa pelimedioista siksi ettei se ole mitenkään vallankumouksellinen, vaikka onkin Bungien, tuon erittäin genreään uudistaneen Myth-pelisarjan luojan kehittämä.

Alkudemo kuvastaakin pelin henkeä varsin hyvin; siinä sankaritar pistää pahaa poikaa kumoon animen esittämänä. Itse pelissä anime-vaikutteet tulevat esiin hahmosuunnittelussa sekä välidialogeissa. Juonesta ei liikoja paljasteta, pelin päähahmo Konoko on Tech Crimes Task Forceksi (TCTF) kutsutun ryhmän uusin tulokas, joka lähtee selvittämään erään rikolliskartellin puuhia, kun yksi TCTF:n agenteista saa surmansa soluttautumistehtävässä.

Pelin grafiikkamoottori on varsin pätevä, erilaiset räjähdykset ja iskut esitetään tyylikkäästi. Kenttädesignista ei sitten voi sanoa samaa, tylsiä tumman harmaita sävyjä yksitoiskohdattomissa varastohuoneissa on ensimmäisen kentän anti. Demon toinen tehtävä sijoittuu lentokentälle, jonka suunnittelu on edes hiukan paremman näköistä kuin ensimmäisessä kentässä, mutta ei sekään mitenkään silmiä hivele.

Ääniefektit ovat peruskamaa, niihin ei kiinnitä huomiota, mutta eivät ne myöskään korvia raasta. Aika ajoin taustalle ilmaantuva musiikki on kyllä ihan veikeätä ja onnistuu pitämään fiilistä yllä, sitäkin olisi voitu tosin käyttää paljon runsaammin.

Itse vihulaisten kurmotus tehdään pääosin käsipelillä, eli lyönnit, heitot ja potkut ovat kovassa käytössä. Ampumaankin kyllä pääsee, pelissä tulee vastaan konepistooli ja erilaisia sähköpyssyköitä, mutta näihin ei ammuksia kovin runsaskätisesti jaella, joten pelihahmon raajat hoitavat suurimman työn. Tämä kaikki liikkumisen lisäksi opetetaan esimerkillisesti tutoriaalissa, jonka toteutus on erittäin sujuvaa. Jos vaihtoehtona on manuaalin plärääminen ja sitä kautta kontrollien opettelu, on tutoriaali puolet parempi vaihtoehto, vaikka ei liikkeiden opettelu vasta pelissäkään mahdotonta olisi ollut.

Kokonaisuudessaan demosta jäi varsin hyvä maku suuhun, pelaaminen on sujuvaa vaikkakin yksipuolista; juokse huoneeseen, pistä örmyt kumoon ja etsi nappi joka avaa tien seuraavaan huoneeseen. Muutamassa kohdassa oli kyllä scriptattuja tapahtumia tyyliin sinko kädessä siviilejä ampuilemassa juoksenteleva korsto, joka pitäisi neutraloida ennen kuin vahinkoa sattuu. Miinuksia voisi kyllä antaa yhdestä 3rd-person toimintapelien yleisemmisti vioista, eli hyppelykohdista. Koska hahmo tippuu objektin päältä erittäin herkästi, hihojen palaminen ei ollut muutamaan otteeseen kaukana, kun laatikoilta toiselle hyppimällä pitäisi päästä etenemään, mutta näin onneksi vain muutamassa kohdassa.

Jos valmiiseen peliin on lisätty interaktiivisuuden määrää ja kenttiä monipuolistettu, Oni ei ole lainkaan pois luettu seuraavan pelihankinnan kandidaateista.

- Pekka Loikkanen
9.2.2001