Ranskalaisen sarjakuvataitelija Benoît Sokalin suunnittelema Syberia-sarja saa jatkoa. Ykkösosan sankaritar Kate Walker jatkaa edelleen Hans Voralbergin etsintää Syberia II:ssa, joka siis on suora jatko-osa vuonna 2001 ilmestyneelle Syberialle. Kaiken maallisen omaisuutensa hylänneen Walkerin tarkoituksena on löytää Syberia, mystinen kadonneiden mammuttien maa.

Okei, juoni kuulostaa enemmän Tao-Taolta (noh, noh! -toim. huom.) kuin tasokkaalta seikkailupeliltä, mutta ensimmäinen Syberia oli hieno teos, jonka ainoana ongelmana olivat pikkuviat, kuten hidastempoisuus, joka toisaalta saattaa jotakuta miellyttääkin. Päällimmäisenä ykkösosasta jäi mieleen loistava tunnelma ja samaa herkkua on luvassa kakkosessakin.

Graafisesti peli on erittäin kaunis, mutta 3D-friikkien kannattaa unohtaa koko juttu. Syberia II käyttää samaa ideaa kuin ensimmäinenkin osa: todella kauniiden 2D-taustojen päälle on laitettu 3D-pelihahmoja. Ratkaisu toimii yllättävän hyvin ja hohkaa samanlaista taikaa kuin wanhan hyvän ajan seikkailupeleissä, Monkey Islandeissa ja Sierran teoksissa. Taustojen staattisuutta ei juuri edes huomaa, ja pienet animaatiot siellä täällä (lentelevät linnut, vanha susi pusikossa yms.) elävöittävät maisemaa kummasti. Hahmoanimaatio ei kuitenkaan aina yllä taustojen tasolle ja välivideoiden laatu vaihtelee loistavasta pahasti rakeiseen.

Tunnelma oli Syberiassa upea, ja sitä se on jatko-osassakin, eikä vähiten ällistyttävän kauniin musiikin ansiosta. Musiikki on miksattu loistavasti ja kauniit melodiat luovat juuri oikeanlaista tunnelmaa talviseen metsään. Vaikka pan-huilu usein pilaakin kappaleen kuin kappaleen, tällä kertaa sitäkin kuuntelee mielellään. Ääninäyttely sen sijaan on vähän sinne päin, kenties johtuen ranskankielisestä alkuperäisteoksesta.

Seikkailupelin selkäranka on kuitenkin ongelmat, ja niitähän Syberia II:ssa riittää. Aiempien seikkailupelien hiukan humoristinenkin suhtautuminen ongelmanratkontaan on kuitenkin heitetty ikkunasta järveen ja Kate joutuukin ihan oikeiden pulmien eteen. Monkey Island -tyyppisiä ”patsas pitää minut meren pohjassa, joten laitan patsaan taskuun ja nousen ylös”-ratkaisuja ei viljellä. Aivoja saa käyttää, mutta ainakin allekirjoittanutta alkoi pahasti rassaamaan pelin hidastempoisuus. Otetaan esimerkki: Kate kalastaa ja tarkoituksena on saada oikeanvärinen kala. Tätä varten pitää olla oikeanlainen viehe ja heittää koukku oikeaan kohtaan jokea. Ennen jokaista heittoa Kate laskee kalasäiliön kädestään, kävelee vavan luo, valitsee vieheen ja heittää. Kohta kala syö ja päästään nostamaan se ylös. Kate laskee vavan, kävelee kalasäilön luo ja laittaa kalan sinne. Luonnollisesti kala on väärä, joten siitä on päästävä eroon. Seuraa minuutin verran animaatiota kun puoliksi karhu, puoliksi koira, Youki, syö kalan. Sitten aloitetaan sama ruljanssi alusta. Puuh.

Jos hermot kestävät - Syberia II:n tunnelma kyllä rauhoittaa - ja seikkailupelit kiinnostavat, Kate Walkerin seikkailut näyttäisivät olevan rahanarvoista tavaraa. Palataan astialle arvosteluversion kanssa vähän myöhemmin.

- Antti Iiskola
11.6.2004