14 kansakuntaa valmistautuu jälleen pieksemään toisiaan läpi ihmiskunnan historian. Kahakointi alkaa kivikaudella, noin 10 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, ja saa lopullisen ratkaisun vasta hamassa tulevaisuudessa, vuoden 2200 jälkeen. Silloin kyborgit ja muut tekoälyolennot hoitavat tappamisen.

Onko Empire Earth 2 vain alkuperäisen ja miljoonien muiden toimintanaksujen uudelleenlämmittely, vai onko sekaan sotkettu oikeasti uusia ja jopa toimivia ideoita?

 

Ajanlaskua

Eri aikakaudet eivät tarjoa EE-veteraanille yllätyksiä. Historiaosastoon kuuluvat niin pakolliset pronssi- ja rautakaudet kuin keskiajat ja teollistumisetkin. Jonkinlaisena uudistuksena voidaan pitää lähihistorian sumeuttamista, sillä maailmansodat eivät enää saa omia aikakausiaan vaan esimerkiksi toinen maailmansota on niputettu atomikauteen, joka käsittää myös kylmän sodan. Nykyaikaa kutsutaan digitaalikaudeksi, joka ensimmäisessä osassa oli tulevaisuutta. Digitaaliajan ja synteettisen kauden väliin jää vielä geneettinen kausi, joka tarjoilee kevyttä futurismia. Avaruuteen Empire Earth 2 ei yllä, mahtaako olla jälleen jätetty lisälevyn porkkanaksi?

Kehitys aikakaudelta toiselle ei tapahdu pelkästään nappia painamalla, vaan seuraava aikakausi vaatii aina usean keksinnön keksimistä, ennen kuin kansakunta on valmiina seuraavaan aikakauteen. Keksinnöt ovat yllättäen tavanomaisia "prosentti sinne, toinen tänne" -tyyppisiä juttuja, esimerkiksi ihmisen anatomiaan tutustuminen johtaa jalkaväen kestävyyden parantumiseen kymmenellä prosentilla. Loppujen lopuksi systeemi kuitenkin onnistuu viemään liiallisen terän aikakausien vaihtumisesta.

Kansakunta sodassa ja rauhassa

Diplomatia on yleensä ollut erittäin hankala asia pelintekijöille. Sen toimivuuteen on kyllä pyritty, mutta harmittavan usein tuloksena on ollut melkoinen härdelli, varsinkin tekoälyn kanssa. Toimintanaksuissa diplomatiaan on yritetty panostaa ainakin Brian "Civilization 2" Reynoldsin Rise of Nationsissa, jossa tekoäly joko tempoili liittoutumien kanssa edestakaisin tai pysyi passiivisesti pelin alussa luodussa liitossa, vaikka se olisi kehittynyt kuinka epäedulliseksi. Yritys kuitenkin oli kohtuullinen, vaikka esimerkiksi aluevaatimukset ja -luovutukset olikin jätetty kokonaan sivuun.

Siinä missä Rise of Nationsissa omia rajoja levitettiin Civilization-tyyliin rakentamalla uusia kaupunkeja rajoille, EE2 lähestyy asiaa hieman toisella tavalla. Kartta on valmiiksi jaettu sektoreihin, joita vallataan rakentamalla niihin kaupunki. Sektorin valtaamalla saa paitsi lisää elintilaa ja pääsee keräämään siellä olevia raaka-aineita, myös korotuksen aina niin tärkeään käytössä olevien yksiköiden maksimimäärään. Lopullisessa pelissä alueista pitäisi pystyä myös käymään diplomaattista kauppaa. Vaikka toteutus ontuisikin, selkeät välitavoitteet - eli vastustajan kuoppaaminen pala kerrallaan - ryhdistävät sotimista.

Sodasta ja rauhasta neuvoteltaessa voi määritellä useita ehtoja. Sopimus voi olla voimassa toistaiseksi tai tietyn ajan, minkä lisäksi osapuolet voivat antaa yksiköitä, alueita ja oikeuksia kauttakulkuun kaupalle, siviileille, sotilaille tai vaikka kaikille. Uutena ominaisuutena on mahdollisuus piirrellä kartalle erilaisia hyökkäyssuunnitelmia ja jakaa tämä kartta liittolaisten kesken ja toteuttaa koordinoitu yhteishyökkäys.

 

Uutena jippona voidaan pitää myös säätilan ja vuodenaikojen vaihtelua. Esimerkiksi nykyajalla ainakin lentokoneiden toiminta vaikeutuu lumimyrskyn iskiessä. Voisi olettaa, että järvet ja joet jäätyisivät talvella, mutta ainakaan demossa näin ei tuntunut tapahtuvat. Ja tokihan maaston lumettuminen ja viheriöiminen luovat ainakin vaihtelua graafiseen olemukseen.

Sarjassamme kyseenalaisia ideoita esitellään tällä kertaa kuva-kuvassa-toiminto. Käyttöliittymän oikeasta alanurkasta löytyy nimittäin pieni ikkuna, josta voi katsella jonkin toisen paikan tapahtumia. Ikkunaan voi jopa asettaa kirjanmerkeiksi useita eri paikkoja, joiden välillä voi pomppia pikanäppäinten avulla. Ikkuna kuitenkin on niin pieni ja näkymä sen verran tuhruinen, että käytännön merkitys jää kevyenlaiseksi. Ehkä siitä kuitenkin kehittyy ylivoimainen ase tasaisissa nettipeleissä, ja voittajaksi seuloutuu pelaaja, joka hallitsee ikkunan parhaiten.

Yhtenä uutena ominaisuutena pitää vielä mainita Citizen Manager, jolla voi järjestellä uudelleen raaka-aineiden tuotantoaan etsiskelemättä ensin vapaita tai vaikka puuta hakkaavia työläisiä. Systeemillä yksinkertaisesti valitaan mistä vähennetään ja minne lisätään. Raaka-aineita on keskivertoa useampaa lajia, joten systeemi pääsee oikeuksiinsa. Kerättävänä on perinteisen puun, kiven, kullan ja metallin lisäksi jokin aikakauteen sopiva resurssi, vaikkapa öljy, ja tietotaito, jota tuotetaan yliopistoissa.

Kolme on demon luku

Demossa on kolme kansakuntaa, kolme aikakautta, kolme pelaajaa (joista siis kaksi AI-pelaajaa) ja muutama vipu peliasetusten säätöön. Tallennusmahdollisuutta tai varsinaisia yksinpelitehtäviä ei ole.

Kansakuntien erot ovat nykytrendin mukaan triviaaleja muutaman prosentin parannuksia siellä täällä ilman mitään kunnollisia eroja, kuten erikoisyksiköitä tai rakennustyylejä. Tarjolla olevista kansoista esimerkiksi amerikkalaiset saavat 25% bonuksen pommittajiensa tuhovoimaan ja korealaisille tarjotaan korkeampaa yksikkörajoitusta ja käännytyksen kestävyyttä. Mitään ykkösen kaltaista suurta bonusta kansakunnilla ei näyttäisi olevan.

 

Audiovisuaalisesti peli on tyydyttävä. Yksiköt on animoitu kohtuullisesti, grafiikka on melko värikästä ja talot ovat hienoisesta laatikkomaisuudestaan huolimatta ihan katsottavia. Siinä missä Age of Empires 3 näyttää kuvien perusteella erittäin vaikuttavalta, on Empire Earth 2 toki huomattavan laimea, mutta ei sen kenenkään silmiä pitäisi kuitenkaan pahasti satuttaa.

Ainoastaan tietyt efektit, erityisesti lumimyrsky on hirveää katsottavaa. Lumimyräkkä kun käytännössä peittää näkymän hassuilla valkoisilla pölähdyspilvillä. Myöskään ampumissavut tai osumapölähdykset eivät ole pelin yleistä tasoa komeampia. Ainoastaan veden heijastelua voisi pitää kaikki nykypäivän vaatimukset täyttävänä.

Teknisesti demo on ihan toimiva. Toiminta rullaa eteenpäin tasaisella tahdilla satunnaisesti ilmenneitä nykimisjaksoja lukuun ottamatta. Grafiikkaa voi säätää riittävän monipuolisesti, joten pelin saanee pyörimään vanhemmallakin koneella pelattavasti.

Uudistettu käyttöliittymä on melko kaoottinen. Se on hassu sekoitus ihan kivan näköistä piirrettyä osaa, ja tavanomaisia laatikoita ja nappuloita. Harmittavasti käyttöliittymä haukkaa liki kolmasosan ruudusta, mikä ei nykyään ole enää ollut tapana. Lisäksi tärkeät asiat, kuten resurssien määrät, esitetään kovin pienellä kirjoitettuna ja epäselvillä ikoneilla varustettuna. Ikonit toki haittaavat vain alussa, kun raaka-aineiden järjestystä ei muista.

Pienistä ongelmista huolimatta pelaaminen on ihan sujuvaa. Monista eri yksiköistä koostuvat ryhmät menevät järkeviin muodostelmiin ja puolustuksessa olevien yksiköiden jatkuva paapominen ei ole välttämätöntä. Ne kun vihdoinkin osaavat liikkua hieman paikoiltaan, tuhota vihollisen ja palata sitten takaisin alkuperäiselle paikalleen. Varsinaista strategiaa itse taistelussa on kuitenkin turha yrittää, muodostelmat kohtaavat ja vahvempi voittaa.

Demon perusteella tärkeimpiä uudistuksia eli diplomatiaa ja säätiloja on paha mennä kunnolla tyrmäämään tai ylistämään. Säätiloilla ei tuntunut keskiaikaisiin yksiköihin olevan mitään vaikutusta. Diplomatia nyt periaatteessa toimii tietokonettakin vastaan, vaikka mistään Ahtisaari-luokan neuvotteluista ei voidakaan puhua.

Kilpailu genressä on kuitenkin kovaa. Tulossa on Act of War, uusi Age of Empires, Stalingrad, Imperial Glory ja useita muita RTS-pelejä. Demon pohjalta Empire Earth 2:sta ei voi ylistää vuoden hitiksi, mutta ei peliä kannata kokonaan unohtaakaan. Tarjolla tullee olemaan tyylipuhdasta toimintanaksua, ilman isompia soita tai koukkuja.

- Jaakko Salminen
28.3.2005