James Bond -leffat tarjoavat varsin houkuttelevan pohjan myös videopeleille, ja 007-pelejä on nähtykin vuosien varrella lukuisia. Osa – esimerkiksi Nintendo 64:n GoldenEye – on ollut mainioita toimintapaketteja, osa ei niinkään.

Leffojen kornihkoa nimeämistapaa noudatteleva Everything or Nothing on uusin Bond-konsolipeli, joka on Xboxin lisäksi julkaistu PS2:lle, GameCubelle ja GBA:lle. Mukana on Bondina Pierce Brosnan ja pääpahikselle äänensä ja ulkomuotonsa on lainannut mainio Willem Dafoe. Bond-tyttöinä ovat enemmänkin mallina tunnettu Heidi Klum ja esimerkiksi American Pie -leffoista tuttu Shannon Elizabeth. Bond-leffoissa aiemmin esiintyneinä hahmoina mukana ovat myös John Cleesen Q ja Judi Denchin M, sekä legendaarinen Richard Kiel rautaleuka-Jawsina. Pelin keskinkertaiselta kuulostavan tunnusbiisin esittää Mya, joka myös esiintyy pelissä. Näyttelijäkaartin puolesta kyseessä voisi siis hyvin olla normaali 007-leffa eikä peli.

Everything or Nothing alkaa mainiosti leffoista tutulla tavalla: 007 on heti toiminnan keskellä ja pelaajan pitää ohjastaa James pois pinteestä opetellen samalla ruudulle tulevien ohjeiden avulla hahmon ja kameran ohjaaminen. Homma toimii sujuvasti ja peliin pääsee helposti sisään ilman turhia erillisiä harjoitteluosioita. Jamesia ohjataan toisella analogitatilla ja kameraa toisella, ja systeemiin totuttelu vie oman aikansa, ellei vastaavia pelejä ole aiemmin pelannut. Kamera tosin kääntyilee välillä myös oma-aloitteisesti ahtaammissa tiloissa, mikä välillä sekoittaa tilannetta.

Tehtävät eivät ole yksitoikkoista rymistelyä, vaan tutussa Bond-hengessä päästään silloin tällöin esimerkiksi helikopterin tai auton ohjaimiin. Näiden ohjaamista on yksinkertaistettu rankasti, eikä peli mikään lento- tai autosimulaattori luonnollisesti olekaan. Mukavaa vaihtelua räiskintä- tai hiippailutehtäviin ohjuksilla ja konekivääreillä varustellulla Aston Martinilla tai Porsche Cayennella kaahaaminen kuitenkin tuo, ja pääseepä eräässä tehtävässä panssarivaununkin puikkoihin.

Tarina alkaa, kun Bond lähetetään Egyptiin tuhoamaan laitos, jonne on salakuljetettu tohtori Katya Nadanovalta (Heidi Klum) varastettu nanoteknologiaa käyttävän robottiprojektin salainen prototyyppi. Hiljalleen avautuvan juonen taustalla on pääpahiksena Willem Dafoen hahmo Nikolai Diavolo, joka on taustatarinan mukaan Max Zorinin oppipoika - Zorin tunnetaan 007 ja Kuoleman katse -leffasta Christopher Walkenin esittämänä. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin paitsi tehtävien tapahtumilla, myös niiden välissä nähtävillä animaatioilla, jotka ovat käytännössä kuin animoituja versioita leffojen kohtauksista.

Pelissä edetään normaalisti tehtävä kerrallaan, ja vanhoja tehtäviä voi pelata uudestaan ja kerätä lisää pisteitä. Tehtävät on jaettu kolmeen vaikeustasoon, jotka ovat nimeltään Operative, Agent ja 00 Agent. Operative-tasolla mukana ovat vain keskeisimmät tavoitteet ja vihulaiset ovat hieman tyhmempiä versioita pelaamisen helpottamiseksi. Agent-tasolla on normaalit tavoitteet ja normaalitasoiset viholliset, kun taas 00 Agent saa vastaansa fiksumpia ja tarkempia vihollisia. Vaikeustasojen valinta erikseen joka tehtävän alussa estää melko hyvin totaalisen paikalleen jumahtamisen, ja toisaalta taas halutessaan voi välillä pelata tehtäviä hankalammallakin tasolla. Kunkin tehtävän läpäisyn jälkeen pelaajalle kerrotaan, oliko pelisuoritus pronssin, hopean vai kullan arvoinen. Jalometallin mukaan saa bonussälää, kuten esimerkiksi uusia vimpaimia Q:lta tai valokuvia ja piirroksia pelin kehittelyvaiheista ja äänitysstudiosta. Pisteitä saa eri vaikeustasoilla samalla tavalla, mutta vaikeammilla tasoilla ne kerrotaan lopuksi tasokohtaisen kertoimen mukaan korkeammiksi.

Jamesin ohjaaminen on suurimmaksi osaksi melko vaivatonta, eikä kameran pyörittelystä aiheudu suurempia ongelmia hektisiä tulitaisteluita lukuun ottamatta. Ampuminen hoituu siten, että toista liipaisinta pohjassa pitämällä 007 tähtää automaattisesti suurpiirteisesti ja toisella liipaisimella ammutaan. Tähtäysvaiheessa voi vielä halutessaan tähdätä toisella analogitatilla tarkemmin. Q:n kehittämien vempaimien käyttäminen on melko yksinkertaista, mutta tavaralistassa näkyy kerrallaan vain neljä paikkaa, ja jos aseita tai muuta sälää on kertynyt mukaan paljon, saa tarvitsemiaan tavaroita välillä kaivaa aika lailla. Koska keskivertopelaajan refleksit ja huomiokyky ei välttämättä ole aivan 00-agentin tasolla, kytkeytyy tavaralistauksen kanssa päälle ajankulun pysäyttävä Bond sense –tila, jossa esimerkiksi esineet, joita voi poimia mukaan, erottaa helpommin.

Bondin ohjaamisessa on muutamia hyviä oivalluksia, kuten esimerkiksi seinään kiinni liimautuminen: James osaa muun muassa kurkkia ja ampua kulmien taakse. Toisaalta ohjaamisen suunnittelussa on myös tehty ärsyttäviä kömmähdyksiä: 007 osaa kyllä esimerkiksi syöksyä suojaan, mutta polvenkorkuinen muuri tai kivet aiheuttavat Jamesille ylitsepääsemättömän esteen, jota pitää lähteä kiertämään.

Jaetun ruudun moninpelimuotoja pelissä on neljä: Arena, Cooperative, Race ja Scramble. Arena on perinteistä 1-4 pelaajan deathmatchiä, mutta muut moninpelimuodot vaativat kahden pelaajan yhteistyötä. Cooperativessa pelaajat läpäisevät tehtäviä normaalisti, mutta Race tuo tikittävän kellon pelaajien hermoja syömään ja Scramblessä on tarkoitus saada mahdollisimman korkeat pisteet. Parasta kahden pelaajan yhteistyössä on, että kentät eivät toista yksinpelin tehtäviä, vaan ne on tehty vain kaksinpeliä varten. Everything or Nothing ei tue Xbox Liveä, mutta PS2:lla pääsee myös nettikarkeloihin.

Everything or Nothingin grafiikka on kaikin puolin kelvollista katseltavaa, ja peli pyörii varsin jouhevasti. Juonta eteenpäin kuljettavia, hieman sumeita animaatioita on melko usein. Myös tehtäviin on ympätty pieniä Bond Moments -animaatioita, jotka käynnistyvät kun keksii tehdä jotain ovelaa, kuten ampua kattokruunun alas pahisten niskaan tai räjäyttää tynnyreitä komeasti. Ääninäyttely on ensiluokkaista, kuten näiltä näyttelijöiltä on toki lupa odottaakin.

007: Everything or Nothing on kaikin puolin hyvä toimintapaketti. Bond-fanaatikoille peli on toki pakko-ostos, ja tarjoaakin pieniä viittauksia elokuviin, mutta toisaalta pelistä voi nauttia vaikkei olisi leffoja nähnytkään tai tuntisi Bondin hahmoa lainkaan. Ärsyttäviä pikkuvirheitä pelissä on, mutta onneksi ne haittaavat vain paikoin.

- Janne Valo
7.10.2004