Project Gotham Racingissä ajosuorituksia mitataan tavallisen ajanoton lisäksi siis myös kudos-pisteillä, joita saa hienosta ajotyylistä. Systeemiä on kehitetty ykkösosasta edelleen, ja nyt esimerkiksi pienistä kosketuksista ei menetä pisteitä. Kudosta keräämällä saa valuuttaa, jolla pystyy puolestaan avaamaan käyttöönsä uusia autoja. Homma toimii hyvin, ja on mainiota, että peli ei vain automaattisesti läiski autoja käyttöön edistymisen myötä, vaan autotalliaan saa täydentää itse haluamallaan tavalla.

Yksinpeli on jaettu Kudos World Series, Arcade Racing ja Time Attack -osioihin, joista ensimmäisessä saa itse valita autonsa ja kisoja on enemmän. Arcade-puolella jokainen kisa ajetaan ennalta määrätyllä autolla.
Kudos World Seriesissä on tavallisia Street Racing -kisoja, One on One -kaksintaisteluita ja näiden lisäksi Cone Challenge -kisoja, joissa tavoitteena on kerätä tarpeeksi kudos-pisteitä ajamalla radalla olevien keilojen välistä. Mukana on myös Hot Lap -kilpailuita, joissa pitää kiertää rata tiettyyn aikaan ja Speed Camera -osioita, joissa auto pitää saada kiihtymään tiettyyn nopeuteen. Arcade-puoli on jaettu tavallisiin kisoihin, Timed Run -osioihin ja Cone Challenge -kisoihin. Lisäksi Time Attack -tilassa saa kisata aikaa tai haamuautoja vastaan ilman kudos-pisteitä. Kudos World Seriesistä ja Arcade Racing -osioista kerättyjä pisteitä voi käyttää autojen hankkimiseen. Kudos-sarjassa edetään luokka kerrallaan aloittaen Compact Sports -luokasta, jossa autoina ovat muun muassa Ford Focus RS ja Honda Civic Type-R. Toisena ääripäänä on Ultimate Series -luokka, jossa pääsee esimerkiksi Ferrari Enzon ratin taakse. Näiden välille mahtuu 12 muuta luokkaa, muun muassa Sports Utility (mm. BMW X5, MB ML55 AMG ja Porsche Cayenne Turbo), American Muscle (vanhat Chevrolet Camaro SS, Pontiac GTO, Corvette Stingray ym.) ja niin edelleen. Yhteensä autoja on 102, joten valinnanvaraa on. Jokaisessa luokassa on kaksi autoa valmiina käytössä, ja Kudos-pisteillä voi avata lukittuja autoja mielensä mukaan.

Autonsa voi valita joko tavallisesti listasta, jonka vieressä näkyy auton suorituskykyyn liittyviä pisteitä (varsinaisia suorituskykyarvoja, esimerkiksi tehoa tai vääntöä mukana ei ole) tai kävelemällä ympäriinsä autotallissa, jossa autoja pääsee tarkastelemaan lähemmin. Lisäksi mukana on Showroom-tila, jossa voi kävellä ja käydä tarkastelemassa kaikkia autoja. Kyseessä on siis ikään kuin autokauppa, jossa autot on jaettu omiin huoneisiinsa. Lisäksi Showroomissa autoja voi koeajaa (kunhan on ajanut Kudos World Seriesissä niin pitkälle, että kyseisen auton luokka on avoinna).

Vaikeustasoja on viisi, jotka valitaan aina jokaisen kilpailun kohdalla erikseen. Lisäksi peli käytännössä hankaloituu pidemmälle edettäessä, sillä alussa käytössä on vain heikkotehoisempia ja enimmäkseen etuvetoisia autoja, siinä missä myöhemmin käyttöön tulee huomattavasti tehokkaampia ja takavetoisia urheiluautoja. Aloittelijankin on helppo päästä peliin sisään ajamalla aluksi helpompia kisoja. Jos ajaa helpoimmalla tasolla, ei tarvitse hakata samoja ratoja samoilla autoilla, vaan etenemään pääsee melko helposti. Kokeneemmat autopelien pelaajat puolestaan voivat pelata heti vaikeammilla tasoilla, jolloin alkuvaiheessa ei pääse tylsistymään ja kudos-pisteitäkin kertyy nopeammin.

PGR2:n ajotuntuma ei yritäkään olla huippurealistinen, mutta toimii hyvin. Autojen käyttäytymisessä on mukavasti eroa luokkien sisälläkin, joten omalle ajotyylilleen sopivaa autoa voi hakea mielensä mukaan. Vaikka mieleinen auto tavallisiin kilpailuihin löytyisikin, eri tyyppisten kisojen myötä myös eri autoja pääsee käyttämään. Street Racessa paras auto kun ei välttämättä olekaan paras tyylipisteitä kerätessä. Tietokonekuskit ovat melko perustavaraa, mutta aivan virheettömästi eivät nekään aja. Välillä kuskit saavat itsekin aikaan kolareita, ja vaikutti jopa siltä, että autot osaisivat estellä ohitusyrityksiäkin.

Project Gotham Racing -sarja on Microsoftin julkaisema, joten Livestä otetaan kaikki irti. Peliä voi pelata normaalisti muita vastaan Internetissä ja omia kudos-pistemääriään voi vertailla helposti tuloslistoilla. Lisäksi pelin varsinaisen julkaisun jälkeen luvassa on ladattavaa sisältöä ainakin uusien autojen muodossa. Varsinainen moninpeli on eriytetty omaksi osiokseen, mutta tuloslistat toimivat sujuvasti yksinpelin yhteydessä. Kun pelin käynnistää, voi halutessaan kirjautua sisään Liveen, jonka jälkeen peli lähettää automaattisesti tulokset listoille. Kymmenen parhaan haamuja vastaan pääsee myös kisaamaan, ja myös haamusuoritusten lähettäminen onnistuu automaattisesti, jos tulos on kymmenen parhaan joukossa. Homma toimii huomattavasti sulavammin ja näppärämmin kuin esimerkiksi Colin McRae Rally 04:n tuloslistat, joille tiedot pitää erikseen lähettää ja listat pitää kaivaa esiin hankalasti valikoista. Ja jos ei tuloksiaan listoille halua, voi vain jättää kirjautumatta alussa sisään. Myös moninpelissä jaetaan kudos-pisteitä ja niiden perusteella valuuttaa autojen ostamista varten.
Yksinpelissäkin riittää pelaamista joksikin aikaa, mutta erinomainen moninpeli lisää pelin ikää reilusti. Live-pelaaminen myös toimi paria jämähtämistä lukuun ottamatta kunnolla ja tökkimättä. Yhteen kisaan mahtuu mukaan enimmillään kahdeksan kuskia, ja pelin perustaja voi määrittää asetuksista esimerkiksi kaikille saman auton tai hyväksyä vain tietyn luokan autot.
Ilman Liveäkin moninpeli onnistuu, samalla konsolilla voi pelata jaetulla ruudulla enintään neljä pelaajaa ja System Link -kaapelilla saa kahdeksan konsolia kiinni toisiinsa.

Pelin grafiikka on hieman kliinisen oloista, mutta näyttää kohtuullisen hyvältä. Autojen lisäksi radoilla ei järin paljon eloa ole, lukuunottamatta siellä täällä lenteleviä lintuja ja esimerkiksi Tukholmassa yhdessä kohdassa ohi vilahtavaa junaa. Autot on mallinnettu tyylikkäästi ja kaikki on niiden osalta kunnossa. Vauriomallinnusta ei sen kummemmin mukana ole, autojen pellit ryttääntyvät hieman jos seiniin tai kanssakilpailijoihin osuu rankemmin, mutta esimerkiksi ajo-ominaisuuksiin tai suorituskykyyn kolarit eivät vaikuta lainkaan.
Kuvakulmia PGR2:ssa on neljä: kaksi auton etupuskurista ja kaksi auton takaa.

Äänipuoli on kunnossa ja autojen välillä on eroja, kuten pitääkin. Mukana on myös musiikkia, joka ajaa taustamökänä asiansa ihan hyvin. Omiakin biisejä pystyy kuuntelemaan, mutta itse päädyin kääntämään muiden autopelien tapaan musiikit kokonaan pois häiritsemästä.

Mukana on yhteensä kymmenen kaupunkia, joiden joukossa ovat esimerkiksi Edinburgh, Tukholma ja Moskova. Radat kulkevat kaupungeissa samoissa maisemissa ja erilaisia ratoja mukana on yli sata. Ratojen suunnittelu on suurimmaksi osaksi onnistunutta ja vaihtelua on sopivasti: Moskovan leveillä kaduilla ajaminen on erilaista kuin Firenzen kapeilla kujilla kaahaaminen. Tavallisten kaupunkiratojen lisäksi mukana on erikoisuutena Nürburgringin vanha ja pitkä rata, jonka suorilla saa kaahata sydämensä kyllyydestä.

Jonkin verran vaihtelua tuovat myös vuorokaudenajat ja sääolot, joita mukana tosin on ikävän vähän: osa radoista ajetaan yöllä ja osa päivällä, ja sääolot rajoittuvat kuivaan ja sateiseen keliin. Kaupunkien sijainnin puolesta mukana olisi hyvin voinut olla myös esimerkiksi talvella jäiset ja lumiset tiet.

Project Gotham Racing 2 on loistava peli: peliin pääsee helposti sisään, mutta haastetta riittää pidempäänkin. Yksinpelissä riittää pelattavaa, ja toimiva moninpeli tuo rutkasti lisää ikää pelille. Mielenkiintoisia autoja on paljon, joten vaihtelua tulee myös sitä kautta.

- Janne Valo
28.11.2003