Deus Ex: Invisible War on neljä vuotta sitten ilmestyneen PC-peli Deus Exin jatko-osa, joka sijoittuu 20 vuoden päähän edeltäjänsä tapahtumista. Ensimmäisessä osassa pelaaja oli J.C. Denton -niminen agentti, joka yritti saada järjestystä maailmaan apunaan erilaiset nanoteknologiaa hyödyntäen kehitetyt avut vartalossaan. Ykkösosan salaliiton kaaduttua kasaan maailma on kärsinyt laman kourissa ja suuryritysten rahoittama terrorismi rehottaa. Nyt Dentonista ei ole kuultu halaistua sanaa kahteen vuosikymmeneen, ja tällä kertaa pelaaja asettuu jälleen agenttisaappaisiin, nyt Alex D. -nimisenä (pelaajan valinnan mukaan joko miehenä tai naisena). Tavoitteena on päästä selville siitä, mitä kummaa maailmassa on tapahtumassa ja kuka tai mikä kaiken takana on.

Alkuperäinen Deus Ex yhdisteli onnistuneesti elementtejä rooli-, seikkailu- ja toimintapeleistä, ja samoilla linjoilla jatkaa myös Invisible War, joskin hahmon roolipelihenkistä kehitystä on jätetty hieman vähemmälle huomiolle. Tavanomaisista toimintapeleistä Invisible Warin erottaa selvimmin valinnanvapaus, joka pelaajalla on etenemisensä ja toimintansa suhteen. Pelaajan palveluksista on kiinnostunut taho jos toinenkin, ja tehtävätarjouksista voi valita haluamansa. Tämä, ainakin periaatteessa, vaikuttaa juoneen, mutta tehtäviä ei esimerkiksi rajaudu jatkossa pois sen mukaan, kenen tehtäviä suorittaa. Pelaaja voi tietysti valita puolensa ja sen mukaiset tehtävät, mutta toisaalta halutessaan osapuolia voi pettää ja työskennellä ristiin mielensä mukaan, ja mieltään voi muuttaa koska tahansa. Välillä tarjolla on myös pikkutehtäviä, joita tekemällä voi esimerkiksi kerätä rahaa.

Tehtäviä tarjoavat erilaiset ryhmittymät, joiden välille ei ole tehty selvää hyvä-paha-jaottelua, mikä on ihan virkistävä poikkeus perinteisiin asetelmiin. Osapuolet yrittävät mustamaalata toisiaan ja vakuutella pelaajalle, miksi juuri he ovat oikealla asialla. Juonessa viitataan suoraan muutamassa kohdassa ykkösosaan, ja todennäköisesti ensimmäistä Deus Exiä pelanneet saavatkin juonesta enemmän irti. Invisible Warista voi kuitenkin nauttia vallan hyvin, vaikkei ykkösosaa olisi aiemmin pelannutkaan. Alussa tilanne saattaa vaikuttaa hieman sekavalta, sillä pelin taustatarinaa ei juurikaan selitetä. Ohjekirjassa on Tarsus Academyn (josta pelaaja alussa pakenee) tervetulokirje ja muutaman hahmon esittely, mutta kovin paljon ne eivät tilannetta selkeytä. Pelin edetessä juoni tosin aukenee melko pian, ja tilanne selkeytyy hieman.

Valinnanvara ulottuu tehtävien valinnan lisäksi myös niiden suorittamiseen. Useimmissa tapauksissa tavoitteeseen voi edetä joko vartijoita vältellen ja muutaman laukauksen tainnutuspistoolilla ampuen tai toisaalta räiskien konepistoolilla. Tämä tuo luonnollisesti mukavaa vaihtelua peliin. Aseissakin on valinnanvaraa, ja peruspistoolin ohella käytössä on esimerkiksi liekinheitin. Hieman omituista on, että kaikki aseet käyttävät samoja ammuksia. Tästä seuraa etenkin ammusten loppuessa kokonaan ärsyttäviä tilanteita.

Pelaaja pääsee tutustumaan muun muassa tulevaisuuden Kairoon, Seattleen ja Etelänapaan. Osa paikoista on hieman sokkeloisia, eikä kaikkiin ole tarjolla karttaa. Joissain paikoissa kartat taas ovat melko epäselviä ja suttuisia, ja ellei karttaa seuraa jatkuvasti, saa ruutua tihrustaa hetkisen, ennen kuin olinpaikka jälleen selviää. Osa kartoista on kuitenkin kaikin puolin selkeitä ja niistä on apua. Ruudun yläreunassa näkyy myös kompassi, josta voi hakea suuntaa päästäkseen tiettyyn paikkaan. Kaupungit eivät ole mitenkään suunnattoman laajoja, mutta riittävän isoja siihen, että ajoittainen edestakaisin juoksentelu tehtäviä ratkoessa käy tylsäksi.

Eri kaupungit on jaettu alueisiin, joista yksi ladataan kerrallaan. Latausajat ovat ärsyttävän pitkiä, ja riippuen liikkumisesta, lataamista saa odotella kaiken lisäksi varsin usein. Invisible Warissa on myös paikkoja, joissa eteneminen tapahtuu lähinnä yritys ja erehdys -menetelmällä, jolloin latausaikoihin viimeistään kypsyy.

Invisible Warin grafiikassa ei ole moittimista, ja välillä peli on varsin hienon näköinen. Ruudunpäivitys ei kuitenkaan ole järin sulavaa, ja peli tökkiikin melko lailla, hetkittäin vieläpä melko oudoissa paikoissa. Äänipuoli sen sijaan on hoidettu huolellisesti: efektit toimivat hyvin ja vaikka musiikilla ei kovin suurta roolia ole, se luo kuitenkin mukavasti tunnelmaa.

Pelaaja voi poimia ympäristöstään erilaisia esineitä, esimerkiksi pulloja, ja viskoa niitä ympäriinsä. Varsinaista käytännön hyötyä tästä ei ole - lukuun ottamatta räjähtäviä laatikoita, joita voi viskoa vihollisten päälle - mutta mukava nähdä, että kun pöydällä tai lattialla näyttää olevan esineitä, niitä todella voi siirrellä tai poimia. Välillä joutuu myös siirtelemään laatikoita päästäkseen ovelle tai ryömimään ilmastointikanavaan. Seinillä olevia vaahtosammuttimia voi myös poimia mukaansa ja niitä voi käyttää esimerkiksi vartijoiden hetkelliseen sokaisemiseen. Monesti poimiessaan aivan vierekkäisiä tai osittain päällekkäisiä esineitä saa sihdata melko tarkkaan, etenkin jos kyse on pienistä esineistä.

Hahmon ominaisuuksia ja kykyjä voi parannella eri puolilta löytyvillä biomodeilla, joita on tarjolla myös mustassa pörssissä. Tavallisten modien avulla voi esimerkiksi parantaa pimeänäköä, ja mustan pörssin modeilla varustettu pelaaja voi esimerkiksi murtautua rahan puutteessa pankkiautomaatteihin. Modeja voi valita kuudelle osa-alueelle, mutta tietyin rajoituksin: kaikkia modeja ei voi pitää kerralla päällä, joten minkäänlaista ylivoimaista superhahmoa niiden avulla ei sentään voi kasata. Myös aseita voi päivittää, esimerkiksi äänenvaimentimella tai EMP-ominaisuuksilla.

Pelaajan seurana on hieman paikasta riippuen sekä eri osapuolten vartijoita että sivullisia, jotka palloilevat ympäriinsä omalla alueellaan. Jos on onnistunut suututtamaan vartijoiden edustaman järjestön, saa pian huomata, että vartijat käyvät kimppuun. Välillä taas voi kävellä hyväuskoisen vartijan eteen, ottaa aseen esiin ja tähdätä rauhassa ilman, että vartija huolestuu tai tekee mitään. Kun käy vartijoiden kimppuun, ne sentään reagoivat jollain tavalla ja pistävät vastaan, ja osaavat lähteä esimerkiksi tutkimaan lähialueita. Kovin fiksulta tekoäly ei kuitenkaan vaikuta.

Deus Ex: Invisible War on pohjimmiltaan kaikin puolin mainio peli, jossa on kuitenkin varsin paljon sinänsä pieniä, mutta paikoin sitäkin ärsyttävämpiä ominaisuuksia. Valinnanvara on yksi pelin parhaista puolista moniin kaavoihin kangistuneisiin seikkailujen ja räiskintöjen rinnalla, joten jos toimintaseikkailut kiinnostavat, on peli kokeilemisen arvoinen, vaikkakin ehkä hieman hitaasti aukeava. Invisible Warin voi pelata läpi reilussa kymmenessä tunnissa, vaikkei mikään himopelaaja olisikaan, joten periaatteessa kovin pitkäikäinen peli ei ole. Vaihtoehtoiset tehtävät ja ratkaisutavat kuitenkin mahdollistavat useamman erilaisen läpipeluukerran.

- Janne Valo
3.5.2004