Sarjan aiemmat pelit ovat kulkeneet jossain määrin simulaation ja arcadekaahailun keskimaastossa, ja samalla linjalla jatketaan uusimmassakin. Pelata voi luonnollisesti joko yksittäisiä erikoiskokeita tai ralleja sekä kokonaisia kausia. Perinteisten pelitilojen lisäksi tarjolla on Career-tila, jossa aloitetaan kaksivetoisten luokista ja edetään pikkuhiljaa kohti WRC-luokan autoja. Kisoja voittamalla saa myös avattua käyttöönsä uusia autoja. Mikään urasimulaatio Career-tilakaan ei ole, sillä kokonaisten kausien sijaan siinä ajetaan sekalaisista kisoista koostuvia Cup-tyyppisiä kilpailuita, joita on jaoteltu autotyyppien mukaan esimerkiksi niin, että takavetoisille on omia kisoja, ja yhteen kelpuutetaan ainoastaan MG Sebringit ja niin edelleen. Yksittäiset kilpailut uratilassa on myös rakennettu hieman eri tavalla, ja välillä saatetaan ajaa esimerkiksi pari erikoiskoetta Kreikassa, pari Suomessa ja pari Japanissa. Championship-tilassa sen sijaan ajetaan kokonaisia ralleja perättäin.

Autoissa on eroja paitsi ulkonäössä ja tehoissa, myös esimerkiksi ajettavuudessa ja käyttäytymisessä, mikä tuo mukavaa vaihtelua ajamiseen. Kun hitaammat kaksivetoiset alkavat kyllästyttää, voi ajaa muutaman kisan WRC-autoilla ja toisinpäin. Mukana on uusien ralliautojen lisäksi myös mm. 90-luvulta – ja Sega Rallystä – tutut Lancia Delta ja Toyota Celica. Autovalikoima on suurimmaksi osaksi tuttua jo nelos-Colinista, kuten moni muukin asia tässä pelissä. Suoraan kierrätettyä on myös autojen säätö ja uusien osien hankkiminen. Säätöjä pääsee siis tekemään seitsemällä eri osa-alueella sangen ylimalkaisesti, esimerkiksi renkaat voi valita tai säätää jarrutasapainoa tai vaihteiden välityksiä. Mitään Papyruksen NASCAR-tason nysväystä ei siis pääse tekemään, eikä säätöjä tarvitse välttämättä ronkkia lainkaan, ellei itse halua.
Uusia osia autoon voi hankkia eräänlaisten minipelien kautta: esimerkiksi moottoripäivityksiä varten tulee pitää moottorin kierrokset tietyllä vaihteella aina tietyn aikaa testipenkissä paikoin tiukan aikarajan puitteissa, ja jousitukseen saa uusia osia kun ajaa pomppuisen testipätkän läpi jousia ja iskunvaimennusta tarpeeksi rasittaen.

Kuten ennenkin, mukana on luonnollisesti kartanlukija, joka moniin muihin rallipeleihin – ja, ellen aivan väärin muistele, myös aiempiin Colineihin – verrattuna lukee nuotteja miellyttävän aikaisessa vaiheessa. Kymmenen metriä ennen mutkaa tuleva "tight hairpin, right" ei juuri lohduta, mutta virtuaali-Grist lukee nuotteja useimmiten siinä määrin ajoissa, että niistä on aidosti hyötyä. Lisäksi nuotit ovat tällä kertaa paikoin tarkennettuja, esimerkiksi välillä osataan opastaa, että mutka on sinisen liikennemerkin jälkeen.

Ennakkotiedot erikoiskokeista ovat säätöjen tekemisen kannalta välillä hieman vajavaisia ja suurpiirteisiä, ja esimerkiksi renkaiden valitseminen kahdelle ilman huoltotaukoa ajettavalle erikoiskokeelle on joskus hieman arpapeliä – kuten tietysti oikeastikin, mutta silloin ongelmana ovat useimmiten vaihtelevat olosuhteet.

Jo aiemmissa osissa osa teiden varsien pusikoista, puista ja liikennemerkeistä pysäytti matkanteon kuin seinään, jos niihin sattui osumaan. Tällä kertaa osa pusikoista tuntuisi sentään olevan hieman realistisemmin toteutettu, mutta läpipääsemättömiä pensaita on silti teiden varsilla.
Muuten peli on vaikeustasoltaan kutakuinkin edellisten kaltainen, ja ajotuntuma on samantyyppinen kompromissi simulaation ja arcadekaahailun välimaastosta. Mitään äärimmäistä realismia ei Colineissa ole koskaan tavoiteltukaan, mutta toisaalta täysin aivottomasti kaasu pohjassakaan ei voi kaahata. Peli-ilon kannalta kompromissi on osunut melko mainiosti kohdalleen.

Yksi todellinen uudistus vuoden 2005 Coliniin on Xbox Live-tuki, joka tällä kertaa mahdollistaa kisaamisen muita Live-pelaajia vastaan muutenkin kuin nelososasta tuttujen tuloslistojen perusteella. Ralli ei luonteensa vuoksi ole aivan paras mahdollinen Live-laji, mutta Colin McRae Rallyssä ongelma on ratkaistu niin, että Livessä ajetaan tavallaan muiden pelaajien haamuautoja vastaan. Enimmillään yhdessä kisassa voi olla kahdeksan pelaajaa. Kenties huonoin puoli moninpelissä on sen yksinkertaistaminen niin, ettei autoja voi esimerkiksi säätää tai korjauksia tarvitse tehdä erikoiskokeiden välissä. Livessä voi pelata kokonaisten rallien lisäksi halutessaan myös yksittäisiä erikoiskokeita.

Graafisesti peli on ihan mainion näköinen ja pyörii sulavasti. Järin merkittävää eroa edelliseen versioon ei ole, mutta pientä hiomista on tehty ja jos esimerkiksi ajaa ulos ja törmää seinään tai puuhun, muuttuu näkymä hetkeksi sumeaksi. Käytännössä sumentumisella ei järin suurta merkitystä ole, mutta hauska lisäys yhtä kaikki.

Colin McRae Rally 2005 on kaikin puolin hyvä rallipeli, ja lajissaan Xboxin parhaimmistoa. Jos edellinen versio löytyy jo hyllystä, voi päivittämistä olla syytä miettiä kahdesti: käytännössä uudistuksia ei merkittävästi ole, laajennettua Live-tukea lukuunottamatta. Jos edellistä osaa ei omista ja rallipeliä Xboxille kaipaa, on valittavana käytännössä kaksi peliä: Colin McRae Rally 2005 ja Rallisport Challenge 2.

- Janne Valo
29.8.2005