Espanjalainen Pendulo Studios päätti ottaa härkää sarvista ja julkaista uuden, täysihintaisen ja täyspitkän seikkailupelin, vaikka pelimaailman gurut olivat kovasti ideaa vastaan. Focus ei kuitenkaan pienestä hätkähtänyt ja nyt Runaway on julkaistu jo Suomessakin ranskalaisen Focus Home Interactiven kautta. Kieliongelmia ei itse pelissä huomaa, ellei muutamaa merkkiongelmaa lasketa, mutta manuaali on kielioppivirheineen välillä karmivaa luettavaa. Muuten ohjeet täyttävät tehtävänsä hyvin, ja löytyypä ohjeista hellyyttävä pyyntö pelin kopioimatta jättämisestäkin. Mikäpäs siinä.

Pelin sankarina on todellinen nörtti, Brian Basco, joka on tosin tietokoneen näpräilyn ohjessa onnistunut kehittämään itselleen varsin mallikelpoisen kropan. Aloittelevana fyysikkona hän on erittäin innostunut juuri saamastaan opiskelupaikasta Kalifornian yliopistossa. Brian pakkaa kauluspaitansa ja samettihousunsa ja istahtaa autoonsa hakemaan puuttuvaa oppikirjaansa kohta sulkeutuvasta kirjakaupasta New Yorkin laitakaupungilta. Varjoista Brianin auton eteen tupsahtaa luonnollisissa push-up-rintaliiveissä brunette Gina ja herrasmiehenä Brian tietysti huolehtii tytön hyvinvoinnista sairaalaan asti.

Kolmelle CD:lle levittäytyvä peli yhdistelee tehokkaasti animaatiojaksoja pelattavaan seikkailuun. Kovalevytilaa peli vie täysasennuksena lähemmäs kaksi gigatavua, mutta asennus onnistuu myös osissa, jolloin vain kerrallaan pelattava osio asennetaan levylle. Kun osio läpäistään, peli poistaa automaattisesti vanhan osion ja asentaa uuden. Tämä pakollinen kahvitauko tietysti katkoo pelikokemusta jonkin verran, mutta onhan se hyvä välillä venytellä.

Runaway on melkoisen mukaansatempaava peli. Lukuun ottamatta muutamaa lyhyttä osiota pelin keskivaiheilla jaksot ovat erittäin pelattavia ja lisäksi melko loogisia. Jokaisen jakson alussa varsinkin kokeneet seikkailupelaajat keksivät heti, mikä on minkäkin osion tavoite, mutta tavoitteen toteuttaminen on silti kiinnostavaa ja pulmat sopivia. No, on Runawaylläkin omat ongelmansa ongelmien kanssa, ihan ensimmäiseksi ei nimittäin tulisi mieleen heittää kukkaruukkua parvekkeelta juottokaukaloon, jotta kiintoavain saadaan sieltä ulos, mutta suurin osa ongelmista ratkeaa erittäin loogisesti. Totta kai vanha konekivääri voidellaan aurinkosuojaöljyllä!

Käyttöliittymän virkaa hoitaa näppärästi toimiva point-n-click-systeemi, joka toimii luontevasti ja intuitiivisesti, jos on yhtäkään seikkailupeliä elämänsä aikana pelannut. Kuvaruudun yläreunasta löytyvät tavaraluettelo ja pelin asetukset. Kokonaisuutena systeemi toimii hyvin, eikä näppikseen tarvitse koskea kuin peliä tallentaessa. Dialogia on paljon, mutta käyttäjän vaikutus siihen on melko pieni. Suurin osa ongelmista ratkeaa käyttämällä oikeaa esinettä oikeassa paikassa tai yhdistämällä kaksi esinettä ja käyttämällä niitä. Muissa arvosteluissa parjattuihin pikseliongelmiin en törmännyt, kaikki hot spotit löytyivät näppärästi. Liekö ruudun kirkkaudella osuutta asiaan.

Graafisesti peli on huippuluokkaa. Videoita on paljon, ja ne on tehty todella hyvin. Välillä tosin jää harmittamaan, kun itse pelimaailma on vieläkin kauniimpaa kuin videopätkissä. Käsinmaalatut ja koneella käsitellyt taustat toimivat hyvin, ja 3D-mallinnetut, cel-shading-tekniikalla animoidut hahmot istuvat peliin loistavasti. Animaatio on sekä videoissa että itse pelissä loistavaa ja paikoin todella karrikoidut hahmotkin toimivat hyvin. Peli osaa käyttää 3D-näytönohjaimia hyväkseen, mutta toimii myös alemman tason koneilla hyvin. Ainoa valituksen aihe on huulisynkassa, mutta toisaalta, eurooppalaisena pelinä Runaway tukee useita kieliä, joten senkin voi antaa anteeksi. Kiinteä 1024x768-resoluutio voi ärsyttää ison littunäytön omistajia, mutta ainakin kuvaputkinäytöillä peli näyttää todella hyvältä.

Äänipuoli on hoidettu mallikkaasti. Ääninäyttely on huippuluokkaa, eikä (ainakin minulle) niin kovin yleistä ärsyyntymistä johonkin päähenkilöön pääse aiheutumaan. Äänet sopivat hahmoille ja näyttelijät hoitavat hommansa. Musiikki on mukavaa taustahälyä, lukuun ottamatta espanjalaista Liquor-bändin nimikappaletta. Liquorin laulaja yrittää nimittäin epätoivoisesti kuulostaa Shakiralta ja muutenkin bändin meininki on enemmänkin kellaribändin treeneistä kuin levy-yhtiön listoilta. Nimikappale hyppii esiin pitkin peliä erilaisina ja -tyylisinä variaatioina. Sääli, sillä muuten elokuvamainen musiikki toimii pelissä hyvin.

Pelattavaa Runawayssä on nykypeleihin verrattuna melko paljon. Pelin läpäisee putkeen pelaamalla ja ohjeiden kanssa noin kymmenessä tunnissa, mutta jos pelaa tosissaan ja ilman ohjeita, aikaa kuluu iltoina viikonkin verran. Mutta se ei häiritse lainkaan, sillä Runawaytä pelaa ihan mielellään. Huumoria pelissä yritetään viljellä paljoltikin, vaikka lopputulos ei aina ole onnistunut. Mutta koska pelin juoni toimii sellaisenaan ihan kivasti ja aikuisempiakin teemoja on istutettu mukaan (vihjailuja Ginan ulkomuodosta, Ginan vihjailuja Brianille ja muutama varsin raakakin väkivaltakohtaus), ei huumoria jää mitenkään kaipaamaan. Ei tämän ole tarkoituskaan olla Monkey Island.

Apinasaaren seikkailut taisivat olla niitä viimeisiä kunnon seikkailuja, mutta viimeinkin tämä genreistä jaloin on saanut uutta verta. Runaway ei ole aivan esi-isiensä veroinen, mutta erittäin miellyttävä yllätys muuten niin kovin yksipuolisessa pelimaailmassa.

- Antti Iiskola
27.11.2003