Vuoden takainen yllätyshitti, Rainbow Six sai jatkoa. Rogue Spear onkin varsin samantyylinen kuin edeltäjänsäkin, mutta erojakin tietysti löytyy.

Pelissä on yhteensä 18 tehtävää, samantyyppisiä kuin Rainbow Sixissäkin. Panttivankien pelastamista, terroristien listimistä ja esimerkiksi kuuntelulaitteiden asennusta.
Tehtävien kartat ovat myös suurempia kuin RB6:ssa, ja muutenkin osa kartoista on hienosti suunniteltu.
Tehtävät pitää aluksi suunnitella, tai käyttöönsä voi valita myös valmiin suunnitelman.
Suunnitelmaa tehdessä voi määrittää erilaisia go-koodeja, joilla pystyy kontrolloimaan joukon tekemisiä tehtävän ollessa käynnissä.
Kesken tehtävää pystyi myös antamaan uusia komentoja ja esimerkiksi kertoa tarkk'ampujille koska nämä saavat avata tulen.
Tehtäviä voi pelata myös Lone Wolf-moodissa, jossa yksin pitäisi päästä elossa kentän läpi ja saada terroristit hengiltä. Terrorist Hunt-moodissa koko tiimi yrittää listiä satunnaisesti kentälle aseteltuja vihulaisia.

18:n tehtävän joukkoon mahtuu muutama varsin vaikeakin tehtävä. Esimerkiksi kuutostehtävä, jossa pitää kytkeä talon valvontalaitteet pois päältä, asentaa kuuntelulaite puhelimeen, asentaa valvontakamera ja häipyä paikalta hengissä. Eikä siinä vielä kaikki, tämä pitää tehdä niin ettei yksikään terroristi huomaa. Heti jos vihulainen näkee vilauksenkin sinusta, tehtävä epäonnistuu.

Suunnittelu-osuudessa valitaan myös miehet ja naiset jotka suorittavat tehtävän. Valinnanvaraa löytyy, sotilaat on jaoteltu taitojensa mukaan eri ryhmiin. Sama käytäntö oli jo Rainbow Sixissä, nyt rynnäkkö-, elektroniikka-, tiedustelu- ja muiden ryhmien rinnalle tuli uutena tarkk'ampuja-ryhmä.

Asevalikoimaakin on laajennettu, mukana on rynnäkkökiväärien ja parin haulikon lisäksi erilaisia tarkk'ampujan kivääreitä sekä bullpup-kivääreitä. Mukavana lisänä moninpelissä voi valita myös pahiksien aseita, vaikkapa Uzin tai Kalashnikovin. Tarjolla on myös pistooleita, äänenvaimennuksella ja ilman.
Luotityypeistäkin saa valita haluamansa.
Mukana on myös kaikennäköistä lisätauhkaa sydänäänisensorista kranaatteihin. Myös kiikarit ovat joissain tehtävässä perin kätevät.

Rainbow Sixin yksinpelitehtävien loputtua moninpeli pidensi pelin ikää vielä kummasti. Sama asia lienee Rogue Spearin kanssa, erilaisia moninpelimuotoja on useampia. V2.04-päivityksen myötä tulee mukaan lisäksi nimenomaan moninpeliä varten suunniteltu kartta.

Liikkumiseenkin on tehty parannuksia, nyt sotilaat voivat juosta kyykyssäkin ja kurkkia kulmien taakse. Terroristien tekoälyyn on tehty mukavasti parannuksia, nyt ne eivät enää ole yhtä typeriä kuin Rainbow Sixissä vaan käyvät pelaajan huomatessaan varsin hanakasti päälle ja hakevat tarvittaessa jopa kavereita apuun. Terroristit poikkeavat myös partiointireitiltään vilkaisemaan muuallekin jos näkevät tai kuulevat jotain epäilyttävää.
Vastustajien osumatarkkuus tuntui olevan perin loistava, ja ammuskelut jäävätkin lyhyeksi.

Omat kaverit ovat huomattavasti tyhmempiä kuin vastustajat. Tietokoneen ohjastamat sotilaat kävelevät esimerkiksi väijytyksiin sotilas toisensa perään ja tietokone napsii yksi kerrallaan kaikki.
Muutaman kerran sotilaat myös jäivät hetkeksi paikoilleen ilman mitään kummempaa syytä.

Grafiikka ei ole mitenkään suunnattoman erikoista, mutta ihan hienoa kuitenkin. Etenkin kentät ovat paikoittain upeita. Esimerkkinä vaikkapa Kosovo-kenttä (kuva 3).

Äänet on tehty esimerkillisesti, aseiden erot huomaa selvästi ja muutenkin valittamista ei juurikaan ole.

Mikäli ensimmäisestä osasta piti, ei tästä voi olla pitämättä. Erinomainen peli ja mukavaa vaihtelua aivottomien massaräiskintöjen tulvaan.

- Janne Valo
14.1.2001