Amerikkalaisen toimintakirjailija Tom Clancyn kirjoihin perustuvat Rainbow Six -pelit ovat kuuluneet PC:n suosituimpiin taktisiin räiskintäpeleihin jo vuosikymmenen ajan. Viimeaikoina pelisarja on laajentunut menestyksekkäästi myös konsoleille. Edellisestä PC:lle ilmestyneestä Rainbow Six -sarjan pelistä on jo pieni ikuisuus. Rainbow Six: Lockdown onkin tietokonepelaajien näkökulmasta erittäin odotettu julkaisu.

Peli sijoittuu muutaman vuoden päähän tulevaisuuteen. Terrorisminvastainen sota kiihtyy, ja konfliktit ympäri maailmaa raaistuvat. Valtioiden omat erikoisjoukot eivät kykene taistelemaan erikoisvarusteltuja, ja hyvin koulutettuja terroristisoluja vastaan. YK:n alainen monikansallinen Rainbow-iskuryhmä tulee apuun silloin, kun mikään muu ei auta. Huippuunsa hiottu iskuryhmä selvittää konflikteja ympäri maailmaa. Pelaaja pääsee taistelemaan terrorismia vastaan Rainbow-ryhmän johtajana, Ding Chavezina.

Rainbow Six: Lockdown on huomattavasti konsoliversiotaan taktisempaa räiskintää. Konsoliversio kärsi hieman putkimaisuudesta, jossa huoneesta toiseen edettiin suoraviivaisesti aseet laulaen. PC-käännöksessä terroristit ovat tarkempia, ja varsinkin vaikeimmalla vaikeusasteella pelatessa huoneet on vyörytettävä oikeaoppisesti. Konsolitausta kuitenkin näkyy, sillä myös PC-versio on aiempia Rainbow-pelejä suoraviivaisempi. Uudistuksessa on epäilemättä kosiskeltu nykyistä Call of Duty –sukupolvea, jolle taktinen, hitaasti etenevä räiskintä olisi aivan liian suuri kulttuurishokki. Pelisarjan vanhoja faneja ajatellen muutokset on pyritty toteuttamaan pehmeästi. Taidokkaista uudistuksista huolimatta Rainbow-veteraani vetää Lockdown nähdessään pähkinän väärään kurkkuun. Eniten konkareita hämää Lockdownista poistettu tehtävien suunnittelu.

Kenttäsuunnittelu on yksi pelin valteista. Kuusitoista tehtävää tarjoava yksinpelikampanja on monipuolinen, eikä käy tylsäksi. Terroristeja listitään niin maanalaisissa katakombeissa kuin perinteikkään yliopiston kampuksellakin. Kenttien rakennetta on aiemmista Rainbow-peleistä yksinkertaistettu. Siinä, missä pelisarjan edellisissä osissa vihollisia saattoi olla huoneessa kuin huoneessa, on vastustajat Lockdownissa kylvetty yhden reitin varrelle. Vaikutelma putkimaisesta etenemisestä on kätketty taidokkaasti, eikä peli missään nimessä sorru esimerkiksi Call of Dutyn kaltaisiin läpijuoksukenttiin.

Asevalikoima on kaventunut. Siinä, missä Rainbow Six: Raven Shield tarjosi reilun valikoiman aseita, tyytyy Lockdown muutamaan kymmeneen nimekkäimpään tussariin. Kaikkein fanaattisimpia asetuntijoita lukuun ottamatta tämä ei kuitenkaan häiritse, sillä sopivia pyssyjä löytyy kaikkiin kuviteltavissa oleviin tilanteisiin.

Lockdownin grafiikka on parempaa keskitasoa. Monipuoliset kentät on toteutettu yksityiskohtaisesti, ja hahmojen animaatio näyttää sulavalta. Erityisen tarkasti toteutetut sisäkentät antavat aiheen hymyyn. Valitettavasti ulkotilojen suunnitteluun ei ole panostettu, ja sinällään näyttävät aukiot tuntuvat kolkoilta ja autioilta.

Rainbow Six –sarjan peleille uskollisena Lockdown koukuttaa pelaajan loistavalla tunnelmalla. Suuri kunnia tunnelmasta kuuluu pelin äänimaailmalle. Esimerkiksi suuri oopperatalo on hiljainen taisteluareena, joka saattaa räjähtää hetkellä millä hyvänsä. Pelaajan on jatkuvasti pidettävä kaikki aistinsa valppaana. Peli tukee luonnollisesti 3D-ääntä, mikä lisää tunnelmaa entisestään. Aseiden äänet ovat hyvät, vaikka eivät tarjoakaan mitään valtavirrasta poikkeavaa. Musiikkia tunnelmanluontiin ei valitettavasti juuri käytetä.

Vastustajien tekoäly on Lockdownin suurimpia puutteita. Vaikeimmalla vaikeustasolla terroristit ovat ylivoimaisen tarkkoja vastustajia, ja useimmiten lopputuloksena on hermoromahduksesta kärsivä pelaaja. Helpommalla vaikeustasolla viholliset ovat aivottomia ääliöitä. Ei ole harvinaista, että konetuliaseella varustettu terroristi ampuu lippaallisen ohi vain muutaman metrin päästä. Pahimmillaan tekoäly ei reagoi mitenkään vieressä räjähtävään kranaattiin, tai muutaman metrin päässä kuolevaan toveriinsa. Useimmiten puolen tusinaa terroristia voi listiä omaan rauhalliseen tahtiin, muiden odottaessa kiltisti vuoroaan lähimmän kulman takana.

Toisin kuin aiemmissa Rainbow-peleissä, Lockdownissa pelaaja ei kuoltuaan voi vaihtaa hahmoa lennossa. Tehtävä siis loppuu heti, kun itse saa surmansa. Tiimikavereiden henki sen sijaan ei ole minkään arvoinen, sillä tehtävät voi suorittaa onnistuneesti läpi yksinkin. Usein tämä ei ole normaalia vaikeampaa, sillä myös iskuryhmän muut jäsenet kärsivät tekoälyttömyydestä. Tiimikaverit osaavat kyllä käskyn saatuaan vyöryttää huoneen, mutta huonosti. Useimmiten omia tappioita tulee niin paljon, että on käytännöllisempää hoidella viholliset yksin. Tämä on todella raivostuttavaa, ja aiheuttaa tehokkaasti ennenaikaista hiustenlähtöä.

Rainbow Six: Lockdown on ristiriitainen peli. Aiempaa arcademaisempana se yrittää miellyttää perinteisiin 3D-räiskintöihin tottuneita pelaajia. Samalla Red Storm yrittää säilyttää entiset faninsa jättämällä peliin taktisia elementtejä. Lopputuloksena on peli, joka on liian taktinen perinteisiin 3D-räiskintöihin tottuneille pelaajille, ja liian arcadehenkinen pelisarjan vanhoille faneille.

Ristiriitaisuus ei ole Lockdownin ainoa riippakivi. Myös surkea tekoäly ja epäselvä juoni tuhoavat pelikokemuksen. Tällaisenaan pelin anti jää laihaksi, eikä sitä voi suositella kuin vannoutuneimmille Rainbow-faneille.

- Jarmo Pitkänen
21.3.2006