Domain-paketit alkaen 98 € / vuosi. www.neutech.fi
| Legendaarisin elokuvarepliikki on.. |
|
|
|
|
 Arvostelu
|
|
| |
| Half-life: The Opposing Force
|
|
Back to Black Masa
Kun Half-life reilut vuosi sitten ilmestyi, ei kukaan odottanut sitä innolla. Lehdissä ei ollut sen suurempia hype-juttuja, eikä sitä mainostettu aggressiivisesti. Kun se kuitenkin ilmestyi, täyttyivät pelilehdet ja ohjelmat miljoonilla ylisanoilla. Oli syntynyt ensimmäinen "lähes täydellinen" 3d-räiskintä. Pelistä ennustettiin uutta messiasta, joka oli vapauttava ne pinttyneimmätkin Quake-nostalkikot oikeaan elämään. Tai ainakin puoli oikeaan elämään.
Arvostelijat osuivat oikeaan. Pelistä tuli todella iso menestys ja se myi käsittämättömiä määriä. Tilauksen jättämisen ja pelin saapumisen välillä saattoi olla monen kuukaudenkin väli, ja pelikaupat myivät eioota minkä vain ehtivät. Kun pelin ensimmäinen osa on tällaista kaliiberia, on lisä-osaltakin lupa odottaa paljon. Ja odotettu onkin. Half-lifen ensimmäinen virallinen lisäosa The Opposing Force on Gearboxin vastaus näille odotuksille.
Paranneltua puolielämää
Vihreän musta paketti on nenäni edessä. Se katsoo minua ylhäisesti varmana siitä on että on tuleva miellyttämään minua ja saava ainakin 95 pistettä. Kun käännän katseeni sen pelottavaan kanteen, ja alan repiä muoveja pois on olo kuin lapsella joululahjaa saadessa. Edessäni on peli jonka tiedän hyväksi. Minut on aivopesty. Jokapuolella ollut Hypetys oli sumentanut aivoni ja uskon epäilemättä mainoksien jokaisen sanan. Avaan paketin hiljaisesti ja otan vihreän CD:n käteeni. Laitan CD:n asemaani ja Windows 98:n Autoplay avaa eteeni Half-life: The Opposing Forcen pikavalikon. Valitsen innokkaana "install"-vaihtoehdon. Eteeni aukea ikkuna joka kertoo, että alkuperäinen Half-life pitää olla asennettuna. Alkaa kuumeinen etsintä. Mihin minä sen Half-life cd:n nyt lykkäsin? Lyhyen mutta tiiviin etsinnän jälkeen se löytyy sieltä mistä pitääkin, pelin omasta laatikosta. Helpon asennus-session jälkeen peli on asennettu ja avaan sen. Kaikissa peleissä ensivaikutelma on se mistä pelaaja päättä, palauttaako pelin kauppaan nyt heti. Tässä tapauksessa valitsin ensin harjoitusosio Boot-campin, joka yllättää minut todella positiivisesti.
Huomaan oloni kodikkaaksi, mutta samalla myös yllättyneeksi. Pelin graafiikan tai äänien laatu ei ole Half-lifeen verrattuna muuttunut lainkaan, mutta idea on sitäkin parempi. Heti alussa minut yllättää armeijan fanfaarin ääni. Kuva selkenee ja huomaan olevani alokkaan housuissa kasarmilla, jossa väärällä jalalla vuoteesta noussut vääpeli minua pompottelee. Saan oitis kuulla millainen vätys olen ja saankin komennuksen erikoiskoulutukseen. Aikani labyrinttisissä käytävissä sekoiltuani löydän perille ja toinen, tällä kertaa hieman mukavampi kouluttaja toivottaa minut tervetulleeksi. Seuraavaksi minut viedään harjoitusradalle. Pätkä pätkältä opitaan niin hyppimään, konttaamaan, juoksemaan ja uutuutena myös heilumaan ja kiipeilemään köysissä. Uutta on myös se, että missä Gordon Freemanilla oli lamppu, on sinulla yökiikarit. Niitä opitaan käyttämään kuin salaa muun harjoituksen lomassa. Luonnollisesti ärhäkkä kersantti vahtii, että kaikki menee täydellisesti. Ja voi korviasi, jos ei mene… Harjoitus on huomattavasti kattavampi kuin Half-lifessä. Se mikä jää oppimatta, on sinun tarpeetonta osata.
Harjoitusjakson jälkeen aloitin vihdoin itse pelin. Alussa on tuttuun tapaan alkudemo, jossa sotilaskaverisi heittävät läppää ja puhuvat enemmän ja vähemmän ronskeja. Huulenheitto kuitenkin keskeytyy, kun avaruusotukset hyökkäävät armeijan saattueen kimppuun ja myytti helposta tehtävästä on hävinnyt viimeisenkin sotilaan mielestä. Alkudemo on hienosti toteutettu, eikä (onneksi) olen niin pitkä ja puuduttava kuin Half-lifessa. Jotain yhteistä kuitenkin on. Et voi liikkua paikaltasi mihinkään, vain päätä voi käännellä. Ennen kuin kopteri syöksyy maahan, kaikki pimenee.
Kun peli vihdoin saadaan kunnolla käyntiin ja helikopterin maahansyöksystä ollaan selvitty, alkaa oma selviytymistarina. Luonnollisesti sinulla ei ensin ole yhtään asetta, kunnes joku iloisista tovereistasi sellaisen sinulle antaa. Kun pääset tutkimuskeskuksen suojiin saat vihdoinkin päällesi energiapuvun. Tai oikeastaan liivin, sillä liikkuville sotilaille puku olisi vain ahdistava. Se ampuvatko hirviöt aina keskivartaloon, vai suojaako liivi omalla energiakentällään koko ruumista, ei ainakaan minulle kunnolla selvinnyt. Tärkeintä on kuitenkin, että puku suojaa. Liivin toimintaperiaate on sama kuin Gordon Freemanin puvun. Pukuun ladataan sähköä joka suojaa sitten luodeilta, tulelta, kaasulta, sähköltä ja myrkyltä. Kun sähkö kuitenkin käytön myötä kuluu vähenee puvun suojaavuuskin. Sähköä saa kuitenkin ladattua ja latauspaikat ovat samanlaiset kuin alkuperäisessäkin puolielämässä, paitsi että nyt sähköä saa myös erillisistä konteista ja Healt -lammikot ovat muuttuneet astetta paremman näköisiksi. Tosin iso miinus tulee siitä, että tekijät ovat lisänneet peliin Half-lifen kaikista epäsuosituimman asian. Yksi näistä, hyppely johon tutustutaan heti alusta. Aivan heti joudutaan hyppimään ja aivan liikaa. Varsinainen toiminta alkaa vasta noin vartin pelin jälkeen.
Jonkinverran uutta
Jo pelin kannessa luvataan, että tuleva seikkailu on oleva tiivis ja mahtava kokemus. Näin eittämättä onkin, tunnelma on jopa parempi kuin aidossa Half-lifessa, joka on pelkästään sotilaana olon ansiota. Myös uudet aseet tuovat kaivattua lisäpotkua peliin, eikä vanhoja aseita haluaisi käyttää enään ollenkaan. Uusina aseina ovat Laser-tähtäimellä varustettu .357 kaliiberin Desert Eagle-pistooli, puukko, putkiavain, M-40A1 Tarkkuus-kivääri sekä 5,56 mm:n M-249 konekivääri. Tosi seikkailijoille on myös varattu Half-lifestäkin tuttu otus, jonka ampuu narun ja imee vihollisen sisäänsä ja sulattaa sen. Aseena se tosin on kaikista tehottomin. Asevarantoa on myös laajennettu kahdella avaruusolioilta varastetulla aseelle. Toinen ampuu happopalloja ja toinen sähköä. Lisäksi kentillä olevia esineitä kuten Radioita voi nyt käyttää myös itse tehokkaammin hyödyksi. Paljon mainostettu tiimi-taisto kaverisolttujen kanssa jättää paljon toivomisen varaa. Toverit saa toki mukaan ja insinöörin saa hajottamaan ovet polttoleikkurilla, mutta muuten taistelusta ei ole merkkiäkään. kaverit kyllä ampuvat hirviöitä, mutta eivät sen kummoisemmin kuin vartijat alkuperäisessä Half-Lifessäkään. Tämä on iso miinus jos ottaa huomioon sen miten paljon juuri tätä ominaisuutta on mainoksissa kehuttu.
Uusina ihmistyyppeinä toimivat mm. Uusi vartijatyyppi amerikkalaisen roteva Bobby, jonka näkemisen jälkeen ei enään tarvitse miettiä, mihin ne eväät katosivatkaan. Bobby on hieman laiska eikä jaksa seurata pitkiä matkoja. Erityisesti jäi mieleeni kun hän eräässä kentässä ampui purkka-automaatin rikki ja varasti sieltä purkkaa J. Sotilaiden piiriin on ilmestynyt kaksi uutta tyyppiä. Lääkintämies ja jo edellä mainittu insinööri. Molemman ovat tiukoissa paikoissa korvaamaton apu. Lääkintämiehen saa myös mukaansa, mutta apua siitä ei kauaa ole, sillä se juoksee aina tulilinjalle. Lääkintämiehen aseena toimii laser-tähtäimellä varustettu .357 kaliiberin Desert Eagle-pistooli.
Vihollisleiriin on ilmestynyt myös muutamia uusia tuttavuuksia. Half-lifestä erityisesti mieleen jäänyt nais-sniperi on nyt saanut seurakseen miespuolisen kumppanin, joka tosin on varustettu konekiväärillä, eikä kollegansa tapaan pelkällä pistoolilla. Myös uusia avaruusolioita on ilmestynyt sotkemaan Black Masa Transmission Centerin muutenkin likaisia lattioita. Ikävä tuttavuus on varsinkin Happopalloja ampuva (en edes yritä arvata nimeä) hirviö, joka nostattaa pientä yökötyksen makua kovimmankin pelaajan kurkkuun.
Opposing Force on siis:
Vastavoimasta jäi ainakin minulle suuhun pienoisen pettymyksen maku. Grafiikka, äänet ja pelattavuus ovat yhtä hyviä kuin Half-lifessäkin, eli valittamista ei liiemmilti löydy. Uudet aseet tuovat peliin paljon uutta ulottuvuutta ja uudet sotilas-ystävätkin ovat mukava lisä nekin. Muutenkin tunnelma on noussut paljon verrattuna aitoon puolielämään, mutta peli ei siltikään iske lähimainkaan kuin alkuperäinen Half-life. Peliä myydään ehkäpä hieman liian kalliilla hinnalla verrattuna sen sisältämiin uutuuksiin. Lisäksi se on todella helppo. Uudet viholliset eivät ole kovin kaksisia ja alun suhteellisen pitkä tasohyppely-osuus saa melkein lopettamaan pelin pelaamisen kokonaan.
Näin suositulle pelille olisi odottanut yhtä mullistavaa lisä-osaa. Lisäksi mainostettu tiimi-peli ei oikein ota luontuakseen. Saatan tosin olla pilalle hemmoteltu kun samanlaisia lisäosia on ollut saatavilla netistä jo kauan. Vastavoima ei kuitenkaan ole huono peli. Se on hyvä, mutta tästä lisä-osasta en saanut sitä samaa ihanuuden tunnetta kuin alkuperäisestä Half-lifestä. Jos kuitenkin pidit alkuperäisestä Half-lifestä, pidät kyllä tästäkin. Ainakin kun olet päässyt alun inhottavan tasohyppely osuuden yli
- Jarmo Pitkänen
19.1.2001
|
|
Hyvää
+Tunnelma
+äänet
+Jermukaverit
|
Huonoa
-Liikaa hyppelyä
-Tiimipeli takkuaa vieläkin
-Liian helppo/lyhyt
|
Lyhyesti
Hyvätunnelmainen räiskintä, joka pitkittää Half-life ikää tuntuvasti
|
  86
|
|
|
|
|
|
