No One Lives Forever 2, pidemmän kaavan mukaan No One Lives Forever 2: A Spy In H.A.R.M.'s Way, antaa pelaajan ohjattavaksi nätin naisagentin, Cate Archerin. Samalla hypätään 60-luvulle ylläpitämään rauhaa, joka on vaarassa rikkoutua erinäisten katalien juonikuvioiden vuoksi.

Ensimmäinen NOLF oli useimpien mielestä iloinen yllätys, ja niinpä Monilithille kertyi vähitellen paineita jatko-osan onnistumisen suhteen. Jo ensimmäinen osa oli tehty suurilta osin rennolla ja ajoittain humoristisellakin otteella, ja kaikkien onneksi sama tunnelma on onnistuttu säilyttämään myös NOLF2:ssa. Nykyisin räiskintäpelejä on vähintään riittävästi, joten uusien kokelaiden on keksittävä jotain uutta erottuakseen joukosta. NOLF2:ssa uutta on kekseliäästi hyödynnetty 60-luvun ilmapiiri sekä pirteä naisagentti Cate.

Pelin pääpahiksena häärii rikollisjärjestö H.A.R.M., joka pyrkii liittämään pienen Khiosin saarivaltion osaksi Neuvostoliittoa. Kylmä sota on valloillaan, ja jopa ydinaseiden sotkeminen kuvioihin näyttää mahdolliselta. Pelastavana enkelinä paikalle saapuu Cate – yksi maailman vapautta puolustavan U.N.I.T.Y.-järjestön luotettavimmista agenteista – ja ryhtyy tutkimaan tilannetta sekä ratkaisemaan ilmeneviä ongelmia.

Pelissä eteneminen ei ole pelkkää vastustajien lahtaamista. Agenttimaista vakoilemista ja hiippailemista pelissä on jonkin verran, tosin monet olisivat toivoneet sitä varmasti enemmänkin. Alun kentät ja niiden tehtävät eivät ole sieltä kaikkein mielikuvituksellisimmasta päästä, mutta kiinnostavampia tehtäviä on luvassa myöhemmin.

Itse koin suuren pettymyksen jo kolmannessa episodissa, joka sijoittui kylmään Siperiaan. Yksi pieni osa tehtävän suoritusta oli turvata erään apurin eteneminen vihollisalueen läpi. Kun olin jo tyhjentänyt paikan kaikista vastustajista, alkoikin niitä ilmestyä yhtäkkiä nurkan takaa yhä uusia ja uusia, keskelle kylmää erämaata - skriptattujen kohtausten varjopuolia. Onneksi Monolith ei ole päättänyt tehdä minkäänlaisia ajopelejä. Siperiasta löytyneen moottorikelkan ohjaaminen oli nimittäin jokseenkin tuskaista.

Vastustajien tekoäly on kohtalaisella tasolla. Ne juttelevat keskenään sekä kuuntelevat tarkkaavaisina ympäristön ääniä ja etsivät merkkejä kutsumattomista vieraista kutsuen tarvittaessa apujoukkoja. Niinpä jo tainnutetut viholliset tulee raahata pois näkyviltä paikoilta ja varoa synnyttämästä liikaa meteliä. H.A.R.M.-agentit tuntuvat omaavan yliluonnollisen röntgenkatseen, sillä Caten kerran nähtyään ne osaavat suunnistaa tämän luokse usein liiankin taidokkaasti.

Alussa pelaaja joutuu pärjäämään katana-miekalla ja muilla tehottomammilla välineillä, mutta valikoima laajenee odotetusti pelin edetessä. Aseet ovat pääsääntöisesti tuttuja monista muista vastaavanlaisista peleistä, mutta NOLF tuo esille myös monia uusia mielenkiintoisia vempaimia. Yksi hyvä esimerkki on Caten huulipuna, joka muotoutuu yllättäen myös vakoojakameraksi. Perinteisemmistä apuvälineistä mainittakoon tavallinen kompassi.

NOLF2:een on päätetty ottaa mukaan myös hahmon kehittyminen. Tehtäviä ratkomalla on mahdollista tienata pisteitä, joiden avulla voi parannella taitojaan. Ilman hahmonkehitystäkin olisi pärjätty, sillä nykyisellään ominaisuus tuntuu vain päälle liimatulta, eikä sulaudu kunnolla itse peliin. Pisteet kannattaa tietenkin joka tapauksessa käyttää hyödyksi esimerkiksi nopeuden lisäämiseksi.

Tehtäviä on reilut 40, ja ne on jaettu viiteentoista episodiin. Eräässä kentässä eteen tuleva pyörremyrsky on varmasti yksi vaikuttavimmista pelikohtauksista, ja muutenkin kentät ovat suurimmaksi osaksi riittävän vaihtelevia. Vapauksia pelaajalle olisi voinut tarjota enemmänkin, sillä nyt useimmat pelialueet ovat liian putkimaisia. Pelialueilta löytyy sieltä täältä varjoisia paikkoja, joissa Cate pystyy olemaan ilman pelkoa huomatuksi tulemisesta. Kun tällaiseen paikkaan menee, ilmestyy ruutuun palkki, jonka täytyttyä tietää olevansa täysin piilossa, kunhan malttaa olla liikkumatta liiaksi.

Grafiikka on erittäin kaunista ja yksityiskohtaista myös animaation loistaessa jouhevuudellaan. Erityisesti vesi on onnistuttu kuvaamaan erinomaisesti. Äänetkin yltävät grafiikan kanssa lähes samalle tasolle. Musiikki on kuin suoraan 60-luvulta ja sen tahti muuttuu hyvin pelitapahtumien mukaan. Aseiden paukekin on ryhdikästä ja dialogi selväsanaista.

Moninpeliä en testannut, mutta alun perin NOLF2:ssa on neljä tehtävää käsittävä moninpelikampanja, jota voi pelata ainoastaan yhteistyönä muiden pelaajien kanssa. Lisäksi netistä on imuroitavissa virallisia päivityksiä, jotka lisäävät moninpeliin uusia pelimuotoja ja karttoja.

NOLF2 jätti jälkeensä hyvin positiivisen kuvan. Ainaiseen räiskintään kyllästyneelle, mutta kuitenkin aiheesta pitävälle tätä hiiviskelypeliä voi suositella oikein hyvin mielin. Pelissä viljeltävä hillitty huumori on pääpiirteittäin kelvollista, vaikka ei ehkä joka kohdassa avaudukaan kaikille. Ykkösosasta pitäneet saattavat kuitenkin pettyä hieman, sillä uutta ei juurikaan ole, ellei pinnalliseksi jäänyttä hahmonkehitystä huomioida. Tämänkaltaisia raikkaita tuulahduksia saisi tulla pelimaailmassa eteen useamminkin.

- Tomi Salmi
22.4.2003