Electronic Arts on saanut osakseen paljon kritiikkiä urheilupelisarjojensa julkaisutavasta. Pelit ovat jo pitkään päivittyneet joka vuosi, ja läheskään aina ei mukana ole ollut mitään merkittäviä uudistuksia. Hyvää ja toimivaa on tietysti hyvin riskialtista mennä muuttamaan kovin radikaalisti, mutta esimerkiksi NHL-sarja on mennyt NHL 2003:n myötä ainakin allekirjoittaneen harmiksi jopa huonompaan suuntaan. Lisäksi uudistusten vähyyden peittämiseksi on viime aikoina keksitty erilaisia turhanpäiväisiä lisäyksiä, kuten keräilykortit, jotka kuitenkin on tämän vuoden PC-versiosta poistettu. Syntynyt tyhjiö on kuitenkin täytetty.

Tällä kertaa NHL tulee komeampana kuin koskaan! Jäähallit ja pelaajat ovat erittäin näyttäviä, vaikka kasvojen piirteistä onkin kadotettu se jokin. Selännekään ei enää näytä Selänteeltä niin paljon, kuin vielä vuosi tai pari aiemmin. EA:n mukaan grafiikkamoottori on laitettu kokonaan uusiksi, mutta mitään suuria uudistuksia on vaikea silmin havaita.

Yksi uusista ominaisuuksista on peliä hidastava, hieman Max Paynen Bullet Timea muistuttava Game Breaker. Myös pelaajien harhautusvalikoimaa on lisätty. Nyt kikkanappi pohjassa ja suuntanäppäimiä painellessa pelaajat tekevät harhautuksia, jotka vieläpä ovat harvinaisen tehokkaita. Harhautusten aikana kiekko pysyy mailan lavassa kuin liimattuna.

Pelimuodot ovat ne kaikille tutut yksittäinen peli, kansainvälinen turnaus, kokonainen kausi sekä pudotuspelit. Suomen Leijonajoukkuekin on edelleen tuttuun tapaansa aliarvioitu. Moninpeli on sisällytetty peliin entistä paremmin. Palvelimelle voi kirjautua lähes mistä tahansa valikosta ja netissä on mahdollista pelata omalla tunnuksellaan pelejä aina yksittäisistä harjoitusotteluista sarjamuotoisiin mestaruustaistoihin saakka. Useamman pelaajan moninpelit ovatkin oivaa viihdettä, varsinkin kun samalla joukkueella pelaa kerrallaan enemmänkin kuin vain yksi pelaaja. Toki moninpeluu onnistuu entiseen tapaan myös saman koneen äärellä.

Pelivalikoita on paranneltu ja nekin näyttävät nyt muun pelin tavoin paremmilta. Kautta pelatessa saa tarkistettua nopeasti seuraavaksi vastassa olevan joukkueen parhaat pistemiehet, menestyksen edellisissä peleissä sekä esimerkiksi yli- ja alivoimaprosentit kauden ajalta. Tilastoja on paljon, mutta niitä selatessa ja esimerkiksi joukkueesta toiseen vaihdettaessa olisi mukavaa, jos valittu sarake pysyisi aktiivisena.

Itse olen pelannut NHL-pelejä nimenomaan kokonaisten kausien vuoksi. Niin nytkin. Yksittäiset harjoitusottelut konetta vastaan eivät jaksa kiinnostaa, vaan tapahtumia ja joukkueen kehitystä haluaa seurata pidemmällä aikavälillä. Joukkueen valitsemisen ja parin pelaajakaupan jälkeen vaikeustaso ja realistisuus tappiinsa ja suoraan kentälle. Tuloksena kuitenkin pettymys. Realismi jäi toivetasolle ja voitto usean maalin erolla heti ensimmäisessä pelissä vaikeimmalla tasolla ei lupaa hyvää.

EA on selvästi panostanut kiekon fysiikan parempaan mallintamiseen tämän vuoden pelissään. Kumilaatta käyttäytyy aidommin ja esimerkiksi pomppii maalivahdin varusteista aidon tuntuisesti.Pelaajien tekoälyssä ja pelin realistisuudessa on puolestaan otettu takapakkia. Ensinnäkin puolustuspeli on onnistuttu ryssimään oikein kunnolla. Käytännössä kiekkoa ei voi saada hyökkääjältä pois muuten kuin hakkaamalla tätä poikittaisella tai vaihtoehtoisesti älyttömällä koukkimisella ja hirmutaklauksilla. Paras puolustustapa onkin luistella koko ajan nyrkit ylhäällä, mahdollisesti vieläpä spurttinappi pohjassa. Taitopuolustajilla ei näin ollen tee puolustuspäässä juuri mitään. Laukausten blokkaus sentään onnistuu.

Tekoälylläkin on paljon ongelmia. Konetta vastaan on vaikeimmallakin vaikeustasolla aivan liian helppoa päästä esimerkiksi yksin läpi. Tekoälyjoukkueet pelaavat aina samalla päättömällä taktiikalla. Tietokoneen pelaajat eivät harrasta taklauksia kuin oman maalinsa edessä, mistä johtuen vastustajan päätyyn saa kovin helposti aikaan pitkiäkin pyörityksiä. Valmentajien kauhuksi pakit ja maalivahditkin tekevät aivan älyttömiä riskisyöttöjä. Käytännössä näistä ei kuitenkaan yleensä koidu harmia, koska syötöt napsahtelevat kohdalleen tarkemmin kuin jääkiekon opetusvideoissa. Vastustajan maalivahdit sulkevat kiekon ainoastaan, mikäli toisen joukkueen pelaaja on aivan nenän edessä. Muuten syöttö lähtee, vaikka lähin oma pelaaja olisi lähes sinisellä saakka ja vastustajan hyökkääjiä pörräisi välissä parikin kappaletta.

Maalivahdit ovat edelleen, EA:n puheista huolimatta, yli-inhimillisen hyviä torjujia. Tämä osaltaan aiheuttaa sen, että selvästi suurin osa maaleista tehdään yhä suoraan syötöstä laukoen tai reboundeista. Näin tulee toki maaleja oikeassakin jääkiekossa, mutta virtuaalipelissä näiden osuus kaikista maaleista on liian suuri. Veskareiden taitotasoa saa toki muokattua, mutta sopivia ja ennen kaikkea realistisia asetuksia ei tunnu löytyvän ilman, ettei peli muuten kärsisi oleellisesti.

Yksi ärsyttävä yksityiskohta liittyy pelitaukojen aikana esitettäviin animaatioihin, joiden olisi tarkoitus kuvata pelin tapahtumia. Valitettavasti nämä animaatiot eivät pohjaudu juuri mitenkään oikeisiin tapahtumiin, vaan ne lähestulkoon arvotaan. Samoja pelaajien kaatumisia maalivahdin alueella esitetään yhden ottelun aikana kyllästymiseen saakka. Toinen vastaavanlainen esimerkki on se, kun ottelun loppupuolella otin maalivahdin pois aloituksen tultua vastustajan päätyyn. Seuraavalla pelikatkolla näytettiin kuitenkin livekuvaa maalivahdistani omalla maalillaan.

Samoja asioita toistellaan jatkuvasti myös otteluiden alussa. Miksi ihmeessä aina täytyy näyttää ne samat taklaukset, sentään eri pelaajien toimesta, ja vieläpä ottelusta, joka on vasta edessä? Ottelun loppupuolella tuuletukset herättävät hilpeyttä numeroiden vaihduttua kotijoukkueen kaventaessa muotoon 1-8. Kuinka moni joukkue, saati yleisö, iloitsee maalista tähän tyyliin viimeisellä minuutilla vastaavassa tilanteessa? Vielä koomisempia ovat tappelut. Nämä yksityiskohdat ovat toki itse pelin kannalta mitättömiä pikkujuttuja, mutta niihin ja niin moniin muihinkin toivoisi kiinnitettävän vuosien saatossa huomiota. Ne ovat kuitenkin niitä juttuja, joiden toimiessa tunnelmaa voidaan luoda yllättävän paljon.

Selostaja ja kommentaattorikin on muistettu ottaa mukaan. Molemmat herrat ovat useimmiten täysin ulkona pelitilanteista, osaten kuitenkin luetella kiekkoa pitävät pelaajat. Tähän se järjellinen osuus yleensä loppuukin, ja loput ajasta puhutaan aivan epäoleellisista ja turhista asioista. Peliäänet on nauhoitettu oikeista lätkämatseista ja ne ovatkin tasoltaan hyviä. Pleksit kumisevat aidosti ja voivatpa mennä rikkikin. Urkuriakaan ei ole unohdettu, vaikka alkuun siltä vähän vaikuttikin. Suurin osa pelitaukojen musiikeista on nimittäin oikeiden bändien biisejä, joihin EA on hankkinut esitysluvan. Ääniraita alkaa kuitenkin nopeasti toistamaan itseään.

Moni on varmasti miettinyt, onko EA:n uusimman NHL:n hankinta järkevää, jos edellinen versio löytyy jo hyllyltä. Suurimpien lätkäfanien lisäksi peliä voi suositella lähinnä vain niille, joilta NHL 2002 jäi kokeilematta. Uudistukset 2002-2003–akselilla ovat minimaalisia ja valitettavan suuri osa niistäkin on mennyt väärään suuntaan. On pitkälti makuasia, kumpaa versiota pitää parempana. Game Breaker sekä läpiajokamerat ovat minun kaltaiselleni realistisuutta havittelevalle pelaajalle aivan turhia ominaisuuksia. Hyvää viihdettähän tämä kyllä on, varsinkin kaveriporukalla, kun tekoälyn huonous ja muut puutteet eivät ole niin merkittävässä roolissa.

Mitä enemmän uutta NHL:ää pelaa, sitä vähemmän kiinnittää huomiota edellä mainittuihin pieniin kauneusvirheisiin, mutta liiallinen arcade-meininki ja puutteet tekoälyssä harmittavat sitäkin enemmän. Vaikka pidänkin jääkiekosta ja seuraan sitä aktiivisesti, ei NHL 2003 jaksanut kiinnostaa kovinkaan kauaa.

Kun NHL 2004 vuoden päästä ilmestyy, odottaisin jo vuorostaan kehitystä realistisempaan suuntaan. Nykyinen tyylikin näyttää imevän pelaajia puoleensa kiitettävästi, mutta ehkä EA:nkin osalta olisi jo aika kokeilla jotain uutta. Luultavasti turhaa edes toivoakaan, joten uusia kokeilijoita kaivataan ehdottomasti!

- Tomi Salmi
4.11.2002