Varmasti suurimmalla osalla meistä on enemmän tai vähemmän epämiellyttäviä kokemuksia naapureista. Niistä, jotka meluavat, sotkevat yhteisiä tiloja ja pihoja, kyttäävät kaikkia tekemisiäsi tai ovat muuten vain aivan jotain muuta kuin ihannenaapureita. Traumojaan voi nyt yrittää paikata Neighbours from Hell -pelissä, joka antaa mahdollisuuden kiusata naapuria mitä erilaisemmilla tavoilla.

Neighbours from Hell on uusi TV-sarja, jonka tähdeksi asettuu pelaajan ohjaama Woody. Sarja on jaettu kolmeen tuotantokauteen ja tehtävät vaikeutuvat sitä mukaa, kun ohjelmasarja etenee. Kolmen harjoitustehtävän lisäksi jaksoja on kaikkiaan 14.

Kaikki naapuriviha puretaan yhteen ainoaan naapurinsetään, jonka talossa tapahtumia seurataan. Käytettävät esineet vaihtelevat tehtävien mukaan ja pelin edetessä käyttöön tulee uusia elementtejä sekä huoneita. Asunnossa tulisi pyrkiä pysymään näkymättömissä, sillä mikäli Woody tulee nähdyksi, tehtävä tuomitaan heti epäonnistuneeksi. Kepposet ja piiloutumiset tulee siis ajoittaa oikein, jotta ei eksyisi naapurin kanssa samaan huoneeseen. Lemmikkieläinten lähellä ollessa on turvauduttava hiipimiseen, jotta elukat eivät heräisi ja hälyttäisi setää paikalle. Ruudun vasemmassa alakulmassa on mietekupla, josta käy ilmi kiusankohteen seuraavat suunnitelmat. Naapuri toteuttaa jokaisessa tehtävässä koko ajan tiettyä kaavaa, kuten TV:n äärestä keittiöön, sieltä haistelemaan kukkasta ja WC:n kautta taas takaisin olohuoneeseen. Ei kovin mielikuvituksellista.

Yleisön naurunpurskahduksia kuullaan sitä enemmän, mitä useampia jäyniä pelaaja keksii naapurinsa kiusaksi. Suoritukset arvioidaan prosentein ja kentät läpäistäkseen tulee saada riittävän hyvä arvosana. Bonusta saa, mikäli onnistuu aiheuttamaan naapurilleen närää lyhyen ajan sisällä useammin kuin kerran. Pisteet näkyvät koko ajan ruudun alareunassa yhdessä tikittävän kellon kanssa. Kutakin tehtävää varten on varattu aikaa viidestä kymmeneen minuuttia.

Peliin pääsee sisälle nopeasti ja opetustehtävien sisällön olisi voinut helposti puristaa yhteen ainoaan harjoitukseen. Woodya ohjataan hiirellä ja erilaisten esineiden käyttäminen sekä yhdisteleminen hoituvat yhtä kätevästi kuin perinteisissä seikkailupeleissä.

Vaikka vertaaminen onkin turhaa, Neighbours from Hell on vaativuudessaan ja kekseliäisyydessään hyvin kaukana monista legendaarisista seikkailuista. Lähes poikkeuksetta tehtävissä tarjotuille esineille keksii tarkoituksen ilman suurempaa pähkäilyä, eikä juuri millekään tavaralle ole useampaa kuin yhtä käyttötarkoitusta. Peli vieläpä neuvoo melkein kädestä pitäen, mihin mitäkin esinettä voisi käyttää. Välillä jopa tuntuu, että pelaajan omaa päättelykykyä aliarvioidaan rankasti. Esimerkiksi mikroaaltouunia katsellessa kerrotaan, että kananmuna mikrossa voisi tehdä kivaa jälkeä. Jääkaapin sisällön jo arvaakin. Kun samaa kananmunatemppua vieläpä kierrätetään useammassa tehtävässä, ei voi kuin ihmetellä. Kenellekään tuskin jää epäselväksi sekään, mitä tehdä roskiksesta pilkottavalla banaaninkuorella. Onneksi edes vähän monimutkaisempiakin ansoja voi valmistella, mutta vaadittava aivotyö on silti pääsääntöisesti hyvin vähäistä. Vaihtoehtoisia toimintatapoja on aivan liian vähän. Vasta kolmannen tuotantokauden viimeiset jaksot tarjoavat edes hieman haastetta.

Pelissä käytetty perinteinen 2D-grafiikka sopii hyvin pelin ilmeikkääseen yleistunnelmaan. Yksityiskohtia voisi olla enemmänkin, mutta toisaalta käytettävät esineet erottuvat nyt riittävän selkeästi. Äänet ja musiikit ovat perustavaraa, eivätkä yllätä millään tasolla. Animaatiot ovat kelvollisia ja usein pelin humoristiseen tyyliin yliampuvia.

Tehtävät ovat hyvin yksinkertaisia ja peli on kokonaisuudessaankin liian helppo ja lyhyt. Neighbours from Hell toimii hetken hupina ja pikaisena viihdykkeenä, mutta pitkäaikaisempaa iloa siitä on vaikea saada. Periaatteessa kaikki on nähty jo muutaman ensimmäisen kentän jälkeen. Idealtaan peli on mainio, mutta yksi ainoa talo ja helpot tehtävät pilaavat lupaavan paketin. Ale-hyllystä pelin voisi napata mukaan, mutta täysihintaiseksi peliksi sisältöä on aivan liian vähän.

- Tomi Salmi
21.9.2003