Ensi kertaa pelaavan kannattaa aloittaa marineilla, sillä heidän osuutensa muistuttaa eniten perinteistä "team deathmatch" -räiskettä. Marineilla on aseistusta pistoolista lasermiinoihin, ja heikon kropan ympärillekin voi kietoa jos minkälaista panssaria. Jutun juoni piilee siinä, että yksi marineista ei olekaan ns. aktiivipelaaja. Hän toimii koko homman komentajana, eli kököttää valtaistuimellaan ja ohjaa muita pelaajia reaaliaikastrategioista tutulla kaavalla. Kuvakulma on suoraan ylhäältä päin, ja koska marinet ovat herroja omalla maallaan, näkee komentaja koko kartan kerralla. Komentajan harteille kasautuu paljon vastuuta, mutta kun on vikkeläsorminen ja asiansa osaava mies tai nainen asialla, on marineiden mahdotonta hävitä. Komentajan täytyy ensinnäkin rakentaa respawn-pisteet, joiden avulla kuolleet marinet voivat herätä henkiin, monistajat tekemään ammuksia, tutkimuslaitokset kehittelemään uusia keksintöjä, tykkitorneja turvamaan reviiriä, kaivuukoneita imemään energiaa resurssipisteistä, tutka-asemia etsimään alieneita ja teleportteja kuljettamaan joukkoja.

Jossain välissä pitäisi tehdä tutkimustyötäkin, jotta pelaajat saisivat käyttöönsä parempaa kalustoa. Sitten alkaa joukkojen hyysääminen. Aina on joku tarvitsemassa isompaa pyssyä, jollakin tekee hengissäpysymisen kanssa tiukkaa ilman ensiapupakettia tai jossakin ei tiedetä mihin suunnistaa seuraavaksi. Pahimmillaan, kun suurella serverillä sattuu marineilla olemaan tupelo komentaja, pelaamisesta ei tule mitään. Alieneita virtaa jatkuvalla syötöllä päälle, miehillä ei ole kuin hernepyssyjä, resurssit meinaavat loppua kesken ja perusrakennuksetkin on vielä rakentamatta. Marineilla pelaaminen vaatiikin paljon tiimipeliä ja hyviä strategisia taitoja, vaikka se muutoin muistuttaakin enemmän perinteisiä räiskintäpelejä.

Marineiden tutkimustyön tuloksena konepistooli vaihtuu pumppuhaulikoksi, pumppuhaulikko konekivääriksi ja lopulta konekivääri kranaatinheittimeksi. Puolustusta parantamaan saa raskaita panssareita, jotka muistuttavat aika lailla Fallout-peleistä tuttuja Power Armoreita. Panssareiden korjaamista varten on hitsauspillejä, joilla voi myös polttaa alieneiden rakentamia esteitä. Alkuperäisestä Half-Lifesta tutut lasermiinat (tripmines) ovat myös mukana. Korkeissa paikoissa liikkumista helpottamaan on olemassa rakettireppu, jolla pystyy lentämään parhaimmillaan pitkiäkin pätkiä, riippuen kartan ahtaudesta. Kentän edetessä alussa pari puraisua kestävät jääkärit alkavat näyttää enemmänkin raskaasti aseistetuilta mecheiltä. Ilman lyijypitoisuus alkaakin vähitellen muuttua terveydelle vaaralliseksi.

Alieneilla pelaaminen vaatii aikaa ja ymmärrystä. Alieneiden toiminta perustuu pesiin, joita voi rakentaa kolmeen eri pisteeseen kartalla. Pesät takaavat parempia joukkoja, uusia kykyjä, lisää resursseja ja uusia respawn-pisteitä. Jutun jujuna on evoluutio: alienit pystyvät kehittymään uusiin muotoihin pesien lukumäärästä riippuen.

Aina syntyessään uudelleen alien lähtee ensimmäisestä muodostaan: ylikasvuisesta koirasta, jolla on jalkojen tilalla metrin pituiset piikit. Tämä otus pystyy kiipeämään millä alustalla tahansa, oli se sitten seinä tai katto, ja pelin edetessä se pystyy myös sylkemään vihollisen sijainnin paljastavia jäljittimiä, hyppimään hurjia loikkia ja tekemään itsemurhaiskuja. Eri olomuotoja on yhteensä viisi: koiramainen Skulk, rakentaja-alien Gorge, lentolisko Lerk, jokapaikanhöylä Fade ja elävä panssarivaunu Onos. Rakentaja-alienit hoitavat alieneiden osalta rakennustyöt ja rakennukset ovatkin marineiden vastaavia, mutta vain eri grafiikoilla. Oleellinen eroavaisuus on siinä, että kun marineilla vain komentaja kerää ja kuluttaa resursseja, jokaisella alienilla on henkilökohtaiset resurssinsa. Resursseja, eli energiaa, jota imetään resurssipesäkkeistä, tarvitaan muodonmuutokseen ja rakennusten rakentamiseen. Eri olomuotojen lisäksi jokaista lajia voi parannella "upgradeilla" eli suomeksi päivittää.

Kun tarvittavat rakennukset ovat pystyssä, esimerkiksi Lerk voi oppia lentämään pidempään ja nopeammin, Fade vaikka muuttumaan paikallaan ollessaan näkymättömäksi ja Skulk haistamaan vihollisen sijainnin. Alieneilla merkitsee kaikkein eniten se, pystyykö väijyttämään ja piiloutumaan. Eikä riitä edes se, että tietää parhaat nurkat, vaan täytyy myös kyetä tasapainottamaan valitsemansa olomuodon kyvyt. Siinä missä marineilla pelaaminen on, komentajaa lukuunottamatta, armeija-tyylistä ("Jätä aivot narikkaan ja tee kuten minä sanon!") niin alieneilla vaaditaan itsenäistä ponnistelua.

Tehtävänä jokaisessa kentässä on tuhota vastustajan respawn-mahdollisuudet ja tappaa kaikki tiimin hengissä olevat jäsenet. Marineilla tämä tarkoitta pesien ja alieneille respawn-pisteiden tuhoamista. Kun peli loppuu, alkaa uusi kierros tai kartta.

Pelin grafiikat ovat yllättävän komeita Half-Lifen tasoa ajatellen. Voikin olla, että emäpelin laitevaatimukset eivät pidäkään paikkaansa vaan alle tarvitaan hieman rajumpaa rautaa. Avaruusalusten seinät ovat vakuuttavasti bakteerikannan, veren ja taistelun jälkien peitossa. Kartat ovat hämyisiä ja sokkeloisia, joten niistä löytyy paljon piilopaikkoja sekä saaliille että metsästäjälle. Äänipuoli on myös hyvällä mallilla. Alienit murisevat vakuuttavasti, askeleet kaikuvat käytävillä, tietokoneet piippailevat ja höyry suhisee putkista. Hiljaisuus tarkoittaa aina ongelmia. Juuri kun olet lataamassa asettasi turvallisen tuntuisessa paikassa, jokin hyppää hampaat narskuen kiinni niskalihaasi.

Sekä marineiden että alieneiden animaatiot ovat näyttäviä ja sulavia. Jääkärit lentävät komeassa kaaressa kun Onos rynnistää käytävää pitkin.

Valitettavasti peli-ilo riippuu pitkälti siitä, ovatko tiimit tasaiset ja onko marineilla osaava komentaja. Myös kommunikointikyvyllä on paljon merkitystä: jos serveri on täynnä omaan pussiinsa pelaavia teinejä, fiilikset alkavat tippua nopeammin kuin kottaraiset pesistään. Ainakaan vielä NS:ssä ei ole automaattista team balance -toimintoa. NS ei myöskään ole kovin aloittelijaystävällinen ja tämän newbiet saavat tuta selkärankaansa myöten.

Muutoin modista on vaikea sanoa mitään pahaa - kaikki on tehty niin hyvin! Natural Selectionin tekoon on nähty vaivaa, eikä kyseessä todellakaan ole mikään tusinamodi.

- Ville Pekkala
5.1.2003