Heinäkuussa 2001, eli n. kymmenen kuukautta sitten, kirjoittelin edellisestä Papyruksen NASCAR-pelistä tänne Pelipakettiin. Silloin NASCAR Racing 4 oli ovaaliratoineen vienyt minut mukanaan ja erityisesti erinomaisesti toteutettu ja ennen kaikkea hienosti toiminut moninpeli kiinnosti suuresti. Yksinpeli ei juuri kiinnostanut, ja se aika, joka pelin kanssa tuli online-kisojen ulkopuolella käytettyä, kului säätöjen hakemiseen ja ratojen treenaamiseen moninpeliä varten. Kun moninpeliä pääsee kerran kokeilemaan, ei junamaisesti ajavia tietokonevastustajia vastaan kisaamisesta enää löydy samanlaista viehätystä. Niinpä konekuskit saivat olla omassa rauhassaan.

Tilanne on melko lailla sama nytkin. Olin mukana Ruutulippu.netin järjestämällä pitkällä online-kaudella, joka alkoi syyskuun loppupuolella ja päättyi tämän vuoden huhtikuussa. Kisoja tuli ajettua yleensä kaksi per viikko. Vaikka kisoihin sai ”hukattua” tuntikaupalla aikaa, voin sanoa sen olleen (muutamia kisoja lukuun ottamatta) myös sen arvoista. Moninpeli on edelleen se juttu, minkä vuoksi Papyruksen NASCAR-sarjan pelejä pelaan. Nyt peli vaihtuu, mutta sama homma jatkuu. Ei sen kummempaa.

Papyruksen autosimulaattorit ovat tunnetusti olleet haastavia ja niiden oppimiseen on väistämättä käytettävä enemmän aikaa kuin esimerkiksi lukuisiin muihin arcademaisiin autopeleihin. Ensimmäiset kierrokset sujuvat aloittelijalta NASCAR 2002:ssa varmasti yhtä turhauttavasti kuin NR4:ssäkin, mutta sitkeys palkitaan. Lisäksi vaaditaan tietysti kiinnostusta autopelejä kohtaan, jotta yrittämistä jaksaa jatkaa. Yhden hankalan tehtävän suoritus palkitsee tunnetusti paljon paremmin kuin muutaman helpon, ja niin on nytkin. Kun ajamiseen pääsee kunnolla käsiksi ja auto alkaa pysymään hanskassa, on ilo ylimmillään.

NASCAR Racing 2002 Season ottaa edellisosiaan paremmin huomioon aloittelevan pelaajan. Ajoapuja on tarjolla kuten ennenkin, aina automaattivaihteista sutimisenestoon. Uutena lisänä on ominaisuus, joka piirtää rataan eriväristä viivaa (vihreä = kaasu pohjassa, punainen = voimakas jarrutus jne.), joka kuvaa optimaalista ajolinjaa. Uutta ovat myös ajotunnit (Driving Lessons), joissa uutta pelaajaa opastetaan NASCARin saloihin. Ajaminen kannattaa aloittaa helpoimmilla säädöillä ja keskittyä yhteen rataan kerrallaan eikä hyppiä koko ajan radalta toiselle, jolloin loppujen lopuksi millekään radalle ei synny kunnollista rytmiä ja tuntumaa. Kun auton käyttäytyminen alkaa olla selkäytimessä, voi alkaa jo parantelemaan peliin valmiiksi tehtyjä säätöjä tekemällä niistä paremmin itselle ja omalle ajotyylille sopivammat. Pelin perussäädöillä ei juurikaan online-kisoissa kärkisijoista taistella, mutta ne ovat kuitenkin erittäin hyviä ajamaan opeteltaessa.

Säätöjen tekeminenkin on oma taiteenlajinsa. Säätömahdollisuudet ovat erittäin laajat ja lähes kaiken voi sanoa vaikuttavan kaikkeen. Lähes joka radalla on esimerkiksi haettava sopivaa kompromissia auton moottorin päälle laitettavan teipin määrästä. Mitä enemmän teippiä, sitä paremmat suoranopeudet, mutta toisaalta mutkissa auton kääntäminen voi olla hankalampaa ja moottori lämpiää huomattavasti nopeammin. Keskeytyssyistä juuri moottorin hajoaminen on yksi, muita ovat esimerkiksi vaihdelaatikon tai kytkimen leviäminen. Kisan aikana auto voi saada monenlaisia kolhuja. Moottorin saadessa liikaa osumaa, sen tehot laskevat tai pahimmassa tapauksessa kisa voi päättyä kokonaan. Renkaatkin voivat puhjeta kovista kontakteista tai liiallisesta kulumisesta, jolloin tuleekin kiire nilkuttaa varikolle. Auton tilanteesta saa koko ajan runsaasti tietoa ja myös säätäminen varikolla kesken kisan onnistuu jossain määrin.

Vaikka alkuun voisi luullakin, että ovaaliradat ovat kaikki samanlaisia, ei luulo kuitenkaan pidä paikkaansa. Radoissa on yllättävän paljon eroja jo pelkän muodonkin takia. Lisäksi ratojen pituudet ja leveydet sekä erilaiset kallistukset tuovat vielä omat lisänsä. Ratoja pelissä on kaiken kaikkiaan 23 kappaletta, jotka kaikki ovat tarkasti mallinnettuja oikeista esikuvistaan. Ainoana poikkeuksena kuvitteellinen Coca Cola Super Speedway –rata, jonka lisäksi NR2002:ssa on uusina ratoina NR4:ään verrattuna vielä Kansas sekä Chicagoland. Pelissä on ovaalien lisäksi myös kaksi mutkikkaampaa moottorirataa, joilla päästään kääntämään rattia jo vähän oikeallekin. Aitojen ratojen lisäksi myös kuskit ovat oikeita. NASCAR-kisassa kuollut Dale Earnhardt ehdittiin juuri poistamaan pelistä ennen levyn monistukseen lähettämistä. Autoja on edelleen neljää merkkiä (Chevrolet, Dodge, Ford ja Pontiac), jotka grafiikoiltaan vaihtelevat hieman, mutta jotka kuitenkin yhä on veistetty yhdestä ja samasta muotista. Myös oman auton maalaaminen on yhä mahdollista (ja moninpeliin erittäin suositeltavaa) tunnistamisen helpottamiseksi. Jotta autot näkyvät oikein, autotiedostot on tietysti oltava myös muilla rataa kiertävillä kuljettajilla.

Tekoäly ei ole parantunut paljoakaan. AI-kuskit ovat edelleen tylsän junamaisia kanssakilpailijoita, joilta ei tunnu löytyvän minkäänlaista inhimillisyyttä. Keltaiset liputkin ovat aina pelaajan aiheuttamia, kun konekuskit ajavat enimmäkseen rauhallisesti jonomuodostelmassa. Onneksi ne kuitenkin osaavat tarvittaessa väistää suhteellisen järkevästi. Tämä on yksi syy, miksi yksinpeli on niinkin tylsä kuin se nykyisellään on.

Kisatapahtumat koostuvat tuttuun tyyliin harjoituksista, aika-ajosta, lämmittelystä sekä itse kisasta. NASCARissa aika-ajot ajetaan siten, että kullakin kuskilla on käytettävissään ainoastaan yksi tai kaksi nopeaa kierrosta. Kisat ovat pituudeltaan 10-100% aidoista kisoista. 10% kisoissa ei vielä ajofiilikseen tahdo päästä, mutta kun kisaa pidentää niin, että joudutaan jo käymään varikollakin, astuu kuvaan vielä ajamisen lisäksi varikkotaktikointikin. Tärkeä osa taktikointia on renkaiden kulutus. Ajaako kisaa alusta asti täysiä kuluttavammalla tyylillä, vaiko rauhallisemmin renkaita säästellen? Myös bensan määrällä voi kisan aikana taktikoida, mutta kisojen alussa bensamäärä on aina kaikilla sama. Kisojen luonnetta pystyy myös itse säätämään. Esimerkiksi keltaiset liput voi laittaa pois päältä, lämpötilan voi valita oman mielen mukaan ja autoistakin on mahdollista tehdä rikkoutumattomia. Sadekelillä ei NASCARia ajeta Amerikassa lainkaan, eikä pelissäkään ole sateesta siten tietoakaan.

Graafisesti peli on mennyt vielä jonkin verran eteenpäin NR4:n ajoista, mutta mihinkään huikeisiin näköaloihin ei nytkään ylletä. Eikä ole toisaalta tarvettakaan, sillä pääpaino on ehdottomasti ajamisessa. Äänet ovat jakaneet mielipiteet aika rankasti kahtia, ja itse pidän niitä ihan miellyttävinä. Ohjaamokuvakulmasta äänet kuulostavat kunnon mörinöiltä, mutta muualta kuulosteltaessa taso laskee kummasti. Toisaalta ohjaamokuvakulma on ainoa järkevä pelin kannalta eikä moninpeleissä normaalisti muita kuvakulmia voi käyttääkään. (Jonkinlainen rajoitus nettipeliliigan säännöissä. -toim. huom.)

Peli vaatii keskivertopeliä enemmän prosessoritehoa, mutta näytönohjain ei sen sijaan ole aivan yhtä merkittävä sujuvan pelaamisen kannalta. Minimikokoonpanolla pelaaminen voi kuitenkin olla aika tuskaista. OpenGL tuntuu olevan varsin paljon nopeampi kuin Direct3D, vaikka ulkoasu ei juurikaan muutu. Ratti on tietenkin ehdoton, mikäli tahtoo saada kunnollisen tarkan tuntuman autoon. Tärinät auttavat tunnistamaan esim. auton peräpään liikkeitä.

Hyvää replay-toimintoa on parannettu entisestään. Nyt tietoa kaasun ja jarrun käytöstä saa paremmin, mistä voi olla paljonkin apua erilaisia tapoja kaarteiden ajoon haettaessa. Mukaan on lisätty myös suhteellisen monipuolinen uusintojen teko- ja muokkausmahdollisuus, jolla ajetusta kisasta voi tehdä esimerkiksi televisiolähetyksenomaisen videopätkän.

Moninpeliä olen hehkuttanut jo tarpeeksi tässä ja edellisessä NASCAR-pelin arvostelussani, joten jätän sen nyt vähemmälle. Kuitenkin kaikkia, joita online-meno kiinnostaa, kehotan siirtymään osoitteeseen www.ruutulippu.net. Harjoituskisoja järjestetään lähes päivittäin, mutta säännöt on kuitenkin syytä lukea ajatuksen kanssa ennen radalle tuloa. Toinen mahdollisuus on pelaaminen Sierran omalla peliserverillä, jolla meno kuitenkin on usein aikamoista romurallia ja muista piittaamatonta touhua. 56k-modeemi riittää pelaamiseen jotenkuten, mutta ISDN on jo huomattavasti luotettavampi valinta. Täysin ongelmaton ei moninpelikään ole, sillä muutamat kiusalliset, mutta onneksi harvinaiset bugit haittaavat sitä edelleen. Pisteissä on edelleen roima moninpelilisä.

Loppujen lopuksi NASCAR Racing 2002 Season on taas hieman parempi NASCAR-peli Papyrukselta. Uudistukset ovat lähinnä kosmeettisia, paitsi että nyt aloittelijoiden on helpompi päästä kiinni peliin. Moninpeliin tykästyneille uusi versio on tietenkin pakkohankinta.

- Tomi Salmi
14.5.2002