Microsoftin kaahailupeli Midtown Madness on edennyt toiseen osaansa. Ensimmäisessä osassa kohteeksi oli valittu Chigago, tällä kertaa ajaja pääsee rellestämään Lontooseen ja San Franciscoon.

Ensimmäinen osa jäi mieleen hienosti mallinnetusta kaupungista, eikä toinenkaan osa tee poikkeusta, sillä molemmat kaupungit on mallinnettu todella tarkasti ja hienosti. Lontoosta mukaan on otettu kaikki suositut nähtävyydet, eikä maanalaistakaan ole unohdettu. Sen tunneleiden kautta on mahdollisuus suorittaa oikaisu toiselle puolelle kaupunkia, kun taas San Franciscossa voi huristella pitkin Golden Gate -siltaa tai ajaa päin jyrkillä kaduilla liikkuvia raitiovaunuja.

Grafiikaltaan peli on kaunista katseltavaa niin kuin Microsoftin pelit yleensä ovat. Kaupungit ovat ensiluokkaisia. Autoihinkin on grafiikan osalta panostettu ja ne näyttävätkin hienoilta. Jotain huonoakin grafiikan puolelta löytyy, sillä jalankulkijat ovat kasvottomia. Tiedä sitten mitä Microsoft on tällä tarkoittanut, mutta sillä olisi saanut mukavan pienen lisän. Valittamista löytyy myös kolareista, sillä ne eivät näytä vaikuttavan autoilijoiden ajokykyyn tai auton kuntoon mitenkään. Muiden autoista on melkein mahdotonta nähdä kolarin merkkejä, eivätkä auton osatkaan lentele vaikka kolari tapahtuisikin 100 mailin tuntinopeudella.

Jo Midtown Madness 1:nen tuli tunnetuksi siitä, että jalankulkijoiden päälle ei ollut mahdollista ajaa, ne hyppäsivät aina edestä pois. Kakkosessakaan tätä mahdollisuutta ei ole, sillä jalankulkijat hyppäävät pois edestä tai painautuvat vasten seinää auton lähestyessä. Autoilijoiden tekoälyyn olisi Microsoft voinut panostaa hieman enemmän, sillä autot eivät osaa väistää tai jarruttaa mikäli ajaa suoraan niitä kohti, ja törmäyksen saatuaan jatkavat vain matkaansa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Poliisienkin tekoälyssä on puutteita sillä ne eivät tajua lopettaa takaa-ajoa vaikka olisikin jo pysähtynyt (no eihän hurjastelijoita vapaaksikaan saa jättää! -toim huom.), vaan ne pyrkivät tuhoamaan autoa ja myös runnovat surutta muita tiellä liikkujia .

Äänten puolesta peli kuuluu keskinkertaisten joukkoon, liikenteen ja autojen äänet ovat suhteellisen hyvät, mutta miksikään huippuluokan ääniksi niitä ei voi sanoa. Harjoitusosiossa selostajat tuovat mukavan pienen lisän peliin.

Pelistä löytyy muutamia eri pelimuotoja. Parhaiten kaupunkeihin tutustumiseen näistä sopivat Crash Course ja Cruise. Crash Coursessa toimitaan joko taksikuskina Lontoossa tai stunt-ajajana San Franciscossa. Tehtävänä on suorittaa erilaisia tehtäviä eri puolilla kaupunkia. Tehtävät vaikeutuvat sitä mukaa, mitä enemmän niitä suorittaa, esimerkiksi stunt-ajajana voi tehtävänä olla hypätä satamalaiturilta proomulle. Cruisessa ei ole mitään tehtävää, vaan voi ajalle vapaasti ympäri kaupunkia, mikä auttaa todella paljon kaupunkien katujen oppimisessa. Kannattaa muistaa että Cruisessakin voi saada poliisit perään todella helposti. Tämän jälkeen rauhallinen sunnuntaiajelu muuttuukin vaaralliseksi takaa-ajoksi.

Itse kilpa-ajomuotoja on kolme. Blitzissä ei ole vastustajia vaan on selviydyttävä porttien läpi tietyssä ajassa. Porttien läpi voi ajaa missä järjestyksessä tahansa, mutta yleensä kannattaa käydä ne läpi siinä järjestyksessä, jossa nuoli ne näyttää, sillä nuoli näyttää aina lähimmän portin ja yleensä tällöin aikaa säästyy eniten.

Checkpoint-ajon idea on melkein samanlainen kuin Blitz:n mutta erona siinä ei ole aikarajaa ja kisaa käydään kanssakilpailijoita vastaan, portit on myös ajettava tietyssä järjestyksessä. Nopeimmin viimeiselle portille selvinnyt voittaa.

Circuit poikkeaa muista siinä, että kadut ovat tyhjentyneet häiritsevistä tekijöistä, ja kaupunki on muuttunut kilparadaksi. Tässä ajetaan kilpaa reunustetulla radalla, ja jotta kukaan ei oikaisisi on myös tässäkin ajettava checkpointtien läpi. Jostain syystä tämä on mielestäni hauskin kilpailumuoto. Ratojen pituus vaihtelee valitun kilpailun mukaan, ja niistä kyllä pitäisi löytyä jokaiselle sopivan pituisia.

Parhaiten pelaamiseen soveltuu näppäimistö. Testasin peliä myös Microsoftin Force Feedback Wheelillä, mutta se ei todellakaan soveltunut pelin pelaamiseen. Ratista ei huomannut mikäli tien pinnoitus vaihtui, eivätkä edes törmäykset tuntuneet kuin pieninen töytäyksinä, jos edes niinä. Se mistä peli saa pitkän miinuksen on se, että Microsoft ei ole panostanut FF-efekteihin, ne todellakin ovat olemattomat ja muutenkin ajotuntuma ratilla on mitä on.

Peli sopinee kaikille jotka ihastuivat Midtown Madness 1:seen, mutta mitään uutta ja ihmeellistä peli ei tarjoa. Microsoft näyttääkin panostaneen pelissä grafiikkaan ja on jättänyt kaiken muun hieman taka-alalle. Pelattavaa pelistä löytyy kohtalaisesti, mutta suurempi määrä pelattavaa ei olisi pahitteeksi, sillä peli on suhteellisen helppo. Carmageddonista pitävien tai paremminkin niiden jotka pitävät siitä, että pelissä lentää veri ja että voi ajaa viattomien jalankulkijoiden päälle, on turha vaivautua, sillä peli on täysin väkivallaton ja näin ollen soveltuu myös hieman nuoremmille pelaajille.

- Ville Kankare
23.1.2001