Phantagramin uusin peli Kingdom Under Fire alkaa kuten niin monet fantasia- ja scifitarinat; pääsankari on joutumassa mukaan orastavaan suursotaan, joita sattuu kerran sadassa vuodessa pahuuden nostaessa päätään ja siitäkös ihmiset harmistuvat. KUF:issa on juoni, tosin lähes täysin ennaltaarvattava ja kliseinen, mutta joka kuitenkin ajaa asiansa. Heti alussa tulee tunne, että peli on jo ennestään tuttu, sillä pelit, joista KUF ammentaa ideoitaan ovat reaaliaikanaksuttelujen huippua; Total Annihilation: Kingdoms, Age of Empires ja Warcraftit.

Pelissä on kaksi eri pelitilaa; tuttu reaaliaikanaksuttelu sekä Diablomainen toimintaosuus, sankarimoodi, jolloin hallinassa on yleensä yksi tai kaksi sankaria. Toimintanaksuttelutila ei poikkea juurikaan esikuvistaan, sankaritilan erotessa pienillä inventaarioilla, huonolla kartalla, sekä erittäin huonolla näkyvyydellä (jota tosin saa hivutettua nuolinäppäimillä).

Peli käyttää alhaisia näyttötarkkuuksia, joten ruudulle ei paljoakaan tavaraa mahdu, eli kartta tulee kunnolla hyötykäyttöön. Alhaisista näyttötarkkuuksista huolimatta grafiikka on toimivaa, sillä hahmojen animointi on erittäin runsasta, tosin sillä seurauksella, että ruudun täyttyessä hahmoista ruudunpäivitysnopeus hidastuu huomattavasti. Pelin äänimaailma on lähinnä häiritsevä, eikä sitä todellakaan paranna naurettavan heikkotasoset ääninäyttelijät.

Peli on suhteellisen helppo ja siihen pääsee nopeasti sisälle, mikäli on aiemmin pelannut reaaliaikanaksutteluja ja yläviistosta pelattuja roolipelejä. Tietysti käyttöliittymä tuntuu jotenkin erilaiselta, mutta aloittelijoille suunnattu harjoitteluosuus opastaa peliin tarpeeksi hyvin. Pelissä kerätään tällä kertaa kultaa, kiveä ja manaa, joita saa rahdattua linnaan maastosta löytyvistä avolouhoksista. Kullalla saa yleensä kaikkea normaalia, kiveä tarvitaan kaikkeen vähän parempaan ja manaa - yllätys yllätys - taikayksiköihin ja -päivityksiin.

Pelissä olevien "pahojen" ja "hyvien" yksiköt poikkeavat suhteellisen vähän, mutta kuitenkin sen verran, etteivät yksiköt ole samoja vain eri grafiikoilla. Hyvillä pelatessa Curian on pelaajan halussa koko pelin, lukuunottamatta yhtä kenttää, ja lisää apua saa esimerkiksi velho Moonlightiltä ja parilta taistelijalta. Pahoilla sankarit vaihtuvat enemmän ja käytössä on niin paholaisherra Likukusta ja vampyyriherra Richteristä Rick Bloodiin (ah, kuinka omaperäisiä nimiä.)

Pelissä on mielenkiintoisena ideana käytetty eri rotuja, mutta jostain syystä ideaa ei ole otettu kunnolla käyttöön. Hyvillä on ihmisiä, haltioita sekä kääpiöitä, pahoilla puolestaan mustiahaltioita, epäkuolleita, sekä perusyksiköitä, kuten örkkejä.

Pelistä paistaa läpi, ettei sitä ole kovinkaan hyvin loppuun asti hiottu; reititys on päivityksenkin jälkeen huonoa ja tietokone on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas, sillä se ei esimerkiksi yleensä osaa rakentaa tuhottuja rakennuksia uudelleen. Onneksi tätä kompensoi se, että tietokoneella on jo valmiiksi rakennetut rakennukset ja yleensä tehokas resurssien tuotanto. Pelin tosissaanotettavuutta vähentää myös se, ettei peliä voi tallentaa kesken kentän. Kingdom Under Firessä on lisäksi paljon pieniä bugeja ja käyttöliittymääkin olisi voinut hioa paljon enemmän, esimetkiksi isoja hyökkäyksiä tehdessä pieni ryhmäkoko ja huono hallittavuus hidastaa paljon.

Vaikka pelissä paljon pieniä virheitä onkin, Kingdom Under Fire ei ole huono. Peliä voi suositella ihmisille, jotka pitävät fantasiasta, päättömästä mätöstä ja reaaliaikaisesta hosumisesta.

Kannattaa myös lukea Pelipaketin haastattelu Phantagramin kanssa. Lisäksi pelistä löytyy vielä 12 kuvaa pelin alkutaipaleelta täältä.

- Aki Torvikoski
24.2.2001