Geoff Crammond, tuo jo mittapuuksi muodostunut nimi autosimulaattoripelien fanien keskuudessa, on vihdoinkin saanut valmiiksi vuosia odotetun Grand Prix 3:n. Tietokoneella/Amigalla hiukan pitempään hääränneet muistanevat vielä ensimmäisen osan, ja sen vielä menestyksekkäämän (ja realistisemman) jatko-osan. Näinkin laadukkaassa pelisarjassa on kuitenkin pieni ongelma. Ennakko-odotukset nousevat nimittäin taivaisiin, ja etenkin tämän nimikkeen kohdalla hype kolahti minuunkin todella kovaa. Onko pitkälle hiottu fysiikkamoottori ja nippelifriikkien toteutetut unelmat tarpeeksi nostamaan GP2:n kruunun jatkajalleen?

Ennen pelin käynnistämistä varmistin, että GP3 on arvoisensa pelireleitten seurassa. Kyllä ilotikullakin Grand Prix 2:sta tahkosi, mutta päädyin kuitenkin nostattaa elämyksen aivan uuteen kastiin ostamalla rattiohjaimen. Pitkän ja harkitsevan punnitsemisen jälkeen totesin, että Microsoft Sidewinder Precision Racing Wheel (forceton) on käyttötarkoitukseeni/lompakolleni sopivin ratkaisu. Voi niitä kärsimättömiä minuutteja pelin asennusruudun parissa, kun GP3 oli silausta vaille valmis kokeiltavaksi. Omaa tunnelmaa luo alussa näytettävä lyhyt video, joka ei kuitenkaan sen kummemmin säväyttänyt. Alkuvalikoihin tutustuminen on ollut aina tapana, mutta GP ei ikävä kyllä tarjoa aivan mukavinta käyttöliittymää. Tietyt halutut optiot ovat hieman hämärissä paikoissa, mutta aikansa kikkaillessa löytyi paikat mistä voi mm. säätää mailit metrijärjestelmään, sekä ladata ratilleni oikeat asetukset (tutkikaa cd:n polkuja, kyllä ne sieltä löytyy).

Koska en pidä jarrutusavuista enkä muistakaan elämää helpottavasti asetuksista, tuikkasin oitis kaikki muut paitsi automaattivaihteet (näin aluksi ainakin) pois. Näppäimistöllä ajamista kokeilin hieman. Kyllä sekin ajaa asiansa, mutta kannattaa kytkeä päälle kaasutusapu, sillä digitaalisen akselin kanssa kaasuttaessa ei ole helppoa pitää autoa tiellä. Arvioin koneen suorituskyvyn hieman yläkanttiin laittaessani resoluutioksi suoraan 1024*768:n. Kun kaikki sähläys ja virittely oli hoidettu, pääsin vihdoinkin ajamaan.

Varikkopilttuusta päästessä huomasin, että auton kiihdytys suoralla ei ole tippaakaan anteeksiantavaisempi kuin edeltäjässä. Kaasupolkimen painaminen puolitiehen saa auton hyvin helposti spinnaamaan ja seuraavaksi peilistä näkyykin vain metrin päässä oleva seinämä. Ilotikkuun tottuneena auton pitäminen tiellä vaatikin hieman varovaisempaa liikettä ratin puolelta, mutta kaikki alkoi sujumaan paljon paremmin puolen tunnin harjoittelun jälkeen. kierrosajat eivät onnettomista säädöistäni johtuen olleet vielä mitenkään erikoista luokkaa, joten päätin tutustua pelin mukana tulleeseen, erinomaiseen 174-sivuiseen manuaaliin. Asetuksien vaikutuksista autoon ja ohjattavuuteen löytyy sivukaupalla, mutta ohjekirja tarjoaa myös käytännönläheistä tietoa ajolinjoista erilaisissa mutkissa, myös sadekelillä. Kaikki tietysti pätevin kuvin havainnollistettuna. Mukana on tietoa lähes kaikestä, tai ainakaan mitään puuttuvaa ei jää kaipaamaan.

Jos itse ei vaivaudu säätöjä tekemään, on netti pullollaan optimaalisia asetuksia eri radoille ja keleille. Onnistuneiden ja epäonnistuneiden säätöjen vaikutus on sekuntipeliä, mutta kaikki Formulaa seuranneet tietävät, että sen merkitys on suuri. Kisastrategiaan vaikuttaa tietysti mm. varikkokäyntien määrä. On ikävää, että oikeassa kisassa ei vieläkään ole vaivauduttu tekemään lämmittelykierrosta, vaan kilpailu alkaa tylysti startista. Siitä voi vetää johtopäätöksen, että renkaat ovat valmiiksi hieman kulutetut. En ole tietoinen eroavatko varikolla käytetyt renkaat startissa annettavista, mutta täytyy toivoa, että Geoff Crammond on jaksanut kiinnittää huomiota tähänkin seikkaan. Auton ja fysiikan mallinnus on kokonaisuudessaan upea: renkaat ulisevat ilkeän kuuloisesti normaaleissa käännöksissä ja reunakivien päältä ajaminen vähentää pitoa renkaan alla.

Auto itsessään tuntuu vain olevan melko sitkeää tekoa, sillä se ei kaikki viatkaan päälle kytkettyinä kovin herkästi lahoa. Toki auto hajoaa tärskyissä, mutta joskus on vaikea antaa omaa diagnoosia siitä, mikä on hajalla. Etusiipien pölähtäminen viereisimpään pöpelikköön näkyy selvästi, mutta täytyy tunnustaa että en pahemmassa adrenalaanihuumassa huomannut renkaan osittaista irtoamista, sillä auto pysyi mukavasti tasossa ja huomasin loivassa mutkassa vain lievää aliohjausta. Auton saa joskus kaahata vauhdillakin seinään, mutta porhallus varikolle vielä onnistuu (vaivalloisesti tosin). Tallien varikkomiehet ovat melkoisia työmyyriä, sillä oli auton vaurio mikä tahansa, se korjaantuu varikolla.

Graafinen ilme on melko hatara minun koneellani, sillä PO (processor occupancy) nousee reippaasti yli sadan korkeilla resoluutioilla detaljit päälle kytkettynä. 3D toimii Voodoollani moitteettomasti, grafiikkavirheitä ei esiinny. Tosin grafiikka ilman VooDoota ei yllättäen näytä kovinkaan paljoa huonommalta (mutta syö tehoja reippasti) Pelimoottori pääsee elementtiinsä sadekelillä, sillä märästä tien pinnasta heijastuu puut, katsomot ja kilpailijoiden autot. Geoff Crammond ei ole vaivautunut tekemään mitään uskomattoman upeaa jälkeä visuaalisella puolella, mutta kyllä se palvelee muuten niin hyvää peliä. Voin arvata, että peli pyörii vuoden päästä erittäin hyvin uusilla koneilla. Arcade-hippien iloksi pelistä löytyy myös muita kuvakulmia kuin kamera ratin takaa, mutta en itse ainakaan osaa muulla tavalla ajaa kunnolla.

Äänet ovat varsin hyvät. Formuloiden moottorit ujeltavat ja vinkuvat tarpeeksi lujaa, eikä täten pitäisi olla epäselvää, milloin kaikki on kunnossa. Pelissä ei ilmeisesti on EAX-tukea, sillä edessä ajavan auton äänet kuuluvat yhtä kovaa takakaiuttimista. Sääli sinänsä, koska läheltä viilettävien autojen äänet olisivat herkkua ohitustilanteissa. Ajoin tahallani *köh* rengasvalliin kuunnellakseni audiaalista elämystä, jonka synnyttää painava formula-auto osuessaan kovasta vauhdista. Vallista kuuluu ponneton kolahdus, joka ei kuulosta ainakaan kumilta.

Moninpeluun osuus on jäänyt melko köyhäksi. Servereitä on turha etsiä, sillä TCP/IP-tuki on vain 1-1 kisoihin. Verkossa onnistuu sentään useammankin pelaajan mittelöt, mutta kovinkaan monen kotona on tuskin mahdollisuutta 22-pelaajan konepaikoille. Mukana on myös Hotseat-moodi, jossa pelaaja ajaa tietyn määrän kierroksia, jonka jälkeen tietokone ottaa ohjat käsiinsä, ja antaa taas vuoron seuraavalle pelaajalle. Käytännössä en ole tätäkään vielä testannut kenenkään kanssa.

GP3:n vastustajien tekoäly on vähän kaksinainen. Ne eivät päästä helposti ohi ja taistelevat tosissaan läpi kisan. Koskaan ei voi olla liian varovainen tietokonepelaajien imussa. Ne ajavat tarkkuudella, mutta myös hyvin röyhkesti. Vaikka startissa perään töksäyttänyt Michael Schumacher tuntuisi olevan sikamainen kuski, huomaa itsekin harjoituksien jälkeen että oma virhehän se oli. Joskus tietokonekuskien päähänpistot ovat kuitenkin kummallisia. En usko että kokenut kuski lähti ohittamaan neulansilmämutkassa sadekelillä, kun kurvin takana näkyy pitkä suora. Kisaajien tason voi valita väliltä: rookie, amateur, semi pro, pro ja ace. Mitä kovemmat vastustajat valitsee, sitä röyhkeämmiksi ne ryhtyvät. Liiallinen jarrupolkimen käyttö ja keskelle tunkeutuminen startissa voi johtaa äkilliseen romuralliin. Starttien onnistumiseen vaikuttaa myös juuri oikea kaasupolkimen vaihteiden käyttö: lähtölinjalta pitää päästä liikkeelle nopeasti, mutta ilman pahempaa sutimista.

Jos tulee himo pelata muutakin kuin täyttä kautta, on tarjolla myös harjoituksia ja pikakisoja. Itselläni parin viikon testiaika meni lähinnä kaiken kunnolla opettelemiseen ja muutamaan irralliseen kisaan. Pelin oppimiskaari on melko helppo, mutta kaiken täydellinen hallinta vie kauan aikaa. Itse aion aloittaa runsaan harjoittelun jälkeen aloittaa kauden, ja pelata täyspitkiä kisoja (jotka muuten herpaannuttaa loppupuolella kisaa).

GP3 on melkoisen ronkeli raudan suhteen. Itseäni ei kiusannut muu kuin automaattinen jarrulukitus peliä testailtaessa, mutta sekin oli vain pienen viilailun ja ajuriversion korjattavissa. Mm. Force-rateilla on ollut ongelmia. Tähän auttaa netistä saatavat rekisterikikat. Myös Voodoo2-korttien omistajat ovat saaneet tuskailla SLI-tilojen ja muidenkin ongelmien parissa. Tähän(kin) ongelmaan on saatavilla ratkaisu netin välityksellä.

- Jani Haapakoski
14.1.2001