Seikkailupelien kärsiessä sukupuuton partaalla, Sierra koittaa vielä potkia vanhaan genreen uutta eloa. Gabriel Knight ja mystiset voimat ottavat yhteen kolmannen kerran.

Pieneen Ranskalaiseen Rennes-le-Chateaun kylään liittyy mysteeri jos toinenkin. Kylässä 1800-luvulla asunut pappi Sauniere löysi jostain yllättäen ylimääräistä käteistä ja kunnosti muun muassa kaupungin kirkon. Salaisuuden rikkauksistaan Sauniere vei mukanaan hautaan ja tuhansia aarteenmetsästäjiä on sen jälkeen yrittänyt löytää Saunieren rikkauden lähdettä. Liittyykö hänen kunnostamansa kirkon outo ulkonäkö asiaan? Ja onko faktalla, että paikalla majaili ennen useita temppeliritareita, osuutensa asiaan? Juuri tähän samaiseen kylään Gabriel Knight kadottaa kaksi kidnappaajaa, joilla on mukanaan prinssi Jamesin poika, jota Gabrielin oli tarkoitus suojella mystisiltä yövierailijoilta, kuten James heitä nimittää.

Kadotettuaan lapsen ja kidnaappaajat, Gabriel etsii hotellin, johon on saapunut myös ryhmä turisteja, jotka etsivät Rennes-le-Chateaun aarretta. Alkaa seikkailu täynnä salaisuuksia, jossa kukaan ei ole ilman omaa luurankoaan kaapissa.

Gabriel Knight-pelit tunnetaan tunnelmastaan ja hyvin mietitystä juonestaan. Juonen kirjoittaja Jane Jensen on tehnyt hirmuisen määrän tutkimustyötä. Pelissä sotketaan faktaa ja fiktiota todella nautittavasti. Ranskasta oikeastikin löytyvä Rennes-le-Chateaun kylää ja kristinuskon historiaa on maustettu mukavasti vampyyreillä ja, no enpäs kerrokaan enempää. Juoni liikkuu hitaasti, mutta tunnelmallisesti ja jo ensimmäisen päivän yönä alkavat tapahtumat vyöryä päälle. Salailun ja mysteerin tuntu on niin vahva, että yöllä pimeässä pelatessa alkaa vähän hirvittää.

Peli on jaettu kolmeen päivään, yhden rompun sisältäen aina yhden päivän. Pelaaja ohjastaa niin Gabrielia kuin tämän apuria Gracea. Gabriel keskittyy prinssin pojan löytämiseen, kun taas Grace koittaa ratkaista Rennes-le-Chateaun legendan. Pelissä on ajanjaksoja, jolloin ohjattavan hahmon on tehtävä erilaisia asioita, jotta ajanjakso vaihtuisi. Tärkeiden tapahtumien lisäksi ajanjaksoissa on myös paljon muuta ei-niin-tärkeää tutkittavaa. Yleensä voit löytää turistiryhmän henkilöistä kertovaa tietoa, joka luo tunnelmaa päätarinaan, mutta ei ole pakollista tietää. Maailma tuntuu elävän ympärillä, kun jokaisella hahmolla on omat tekemisensä ajanjakson aikana. Joskus hahmot saattavat vaihtaa paikkaansa ja touhujaan, jo ennen kuin ajanjakso on päättynyt.

Seikkailupelien tärkein porkkana, juonen ohella, ovat tietysti onnistuneet ja loogiset ongelmat. Gabriel Knightissa puzzlet ovatkin huolella suunniteltuja. Järkeviä ja mielenkiintoisia, joissa joutuu välillä pistämään harmaat aivosolut toimimaan oikein kunnolla. Varsinkin helvetillinen karttapuzzle, jossa Grace yrittää etsiä aarteen sijaintia, oli aikamoinen painajainen aluksi, mutta kun tyhmempikin vihjeet tajusi oli puzzlen ratkaisu todella palkitsevaa. Peli jakelee myös autuaasti vinkkejä, kunhan tajuaa vain pitää silmät ja korvat auki. Peliltä voi myös pyytää suoraan apua ongelmaan, joka on hyvä asia. Vihjeet eivät ole liian selkeitä, mutta auttavat alkuunpääsyyn ratkaisussa.

Gabriel Knight 3:sen perään voisi hyvin liittää d-kirjaimen. Onneksi 3D-engine on yksinkertainen, mutta toimiva. Hiirellä pystyy liikuttamaan kameraa pitkin maastoa ja mielenkiintoisen hot spotin löydyttyä, klikkaamalla saa listan verbeistä mitä esineelle voi tehdä. 3D luo uusia mahdollisuuksia ongelmiin, kun esimerkiksi kameran pystyy kuljettamaan pöydän alle, josta löytyykin oven avaava nappi. Maastot ovat paikoitellen todella kauniita ja pelin yleisilme on huoliteltu.

Talojen sisätilat ovat hienoja ja yksityiskohtaisia, joissa myös valoa on käytetty hienosti. Yöllä kaupunki näyttää hienolta ja uhkaavalta. Myös hahmoihin on panostettu. Liikkuminen on animoitu hyvin, kuten myös hahmojen elehtiminen. Puhuessa suu käy, kulmakarvat liikkuvat, kädet heiluvat ja silmäluomet räpsähtävät. Hahmot ovat oikein elävän näköisiä.

Pelissä on paljon dialogia ja kaikki on puhuttua. Onneksi ääninäyttelijät ovat onnistuneita. Ensin Gabrielia näytellyt Tim Curry kuulosti ärsyttävältä, mutta hetken pelailun jälkeen hänen jatkuva hekottelunsa kuiville vitseilleen oli oikeastaan aika hauskaa. Gabrielin ja hänen kaverinsa Moseleyn keskustelut ovat oikein onnistuneita, koska ne lähinnä ovat rankkaa v**tuilua toisilleen. Pelissä sanotaan ruma sana niinkuin se on, mutta ei turhan paljon, tai aina kun siihen mahdollisuus olisi. Muutenkaan pelissä ei verellä mässäillä, eikä ruumiitakaan montaa näy, hyvä näin, pelissä säilyy oma tyylinsä.

Mallikkaasti on myös äänipuoli hoideltu. Ulkona lintujen laulua, autojen moottorien ääniä ja muuta oheishälyä. Korkealla vuoristossa tuuli suhisee korvissa ja vuoripurot solisevat. Musiikki koostuu lähinnä piano- ja jousikappaleista, jotka saavat aikaan hyvän tunnelman. Löytyihän sieltä se klassinen Gabriel Knight teema, joka kuulosti oikein hyvältä ja palautti muistot takaisiin ensimmäisiin Gabriel Knighteihin. Musiikista tuli välillä mieleen Larry 7:n mainiot jazz-kappaleet, joka ei ole paha asia ollenkaan.

Meillä on siis kasassa mainio seikkailu. Peli on sopivan pitkä, ja juoni vei mukanaan. Seikkailupeleissä ongelma on että kerran läpi pelattuaan kaikki on nähty. Gabriel Knightissä on paljon tekemistä, jos todellakin haluat nähdä kaiken mahdollisen. Itseltäni jäi uupumaan 150 pistettä maksimäärästä, joten vielä on paljon pelattavaa.

- Jyri Raukola
14.1.2001