Sierra julkaisi vuonna 1992 yllätyshitin nimeltään Gabriel Knight, joka poiki vielä kaksi jatko-osaa, joista jälkimmäinen ja näillä näkymin viimeinen osa on arvostelussa. Enää ei Gabrielin pään vaivana ole voodootouhut tai ihmissudet, vaan tarinan keskeisin asia on pyhän maljan legenda. Tämä peli ei ole ainoastaan Knight -sarjan viimeinen osa, vaan myös Sierran legendaarisen seikkailupelien tekijän Jane Jensenin viimeinen teos. Todella omaperäinen idea oli pistää pakkauksen mukaan sarjakuva, joka selvittää juonikuvion tyylillä. Taiteilija Ron Spears on löytänyt alkuperäisen Gabriel Knightin tyylin mielestäni paremmin kuin itse pelin taiteilijat, sillä peli ei tunnu enää yhtä synkältä kuin kaksi viimeistä osaa. Uusin sarjan peli on nyt kokonaan 3d , joka kuitenkin istuu peliin vallan mainiosti.

Gabriel Knight saa kutsun Prinssi Jamesilta Ranskasta, ja vaikka Gabriel Knight vastustaakin ideaa, päättää hän lentää kuninkaallisten luokse. Gabriel ei tiedä tarkalleen mistä syystä hänet kutsutaan kartanolle, mutta koska Gabriel on tunnettu outojen asioiden selvittäjänä ja mystisenä kirjailijana, hän arvelee tämänkin olevan epätavallinen keikka. Paikan päälle hänelle selviää että jokin epätavallinen tauti tarttuu kuninkaallisten perheeseen valtavalla vimmalla. Gabriel ja hänen työtoverinsa Grace (tuttu edellisiä osia pelanneille) palkataan vartioimaan Jamesin esikoista Charlesia kaikelta pahalta. Yöllä kuitenkin tumma hahmo kidnappaa vauvan, ja Gabriel Knight lähtee hänen kannoilleen. Hän seuraa hahmoa juna-asemalle, missä hän kuulee huutoa.

Tutkiessaan vaunua sisältäpäin kaksi miestä kolkkaa hänet ja aamulla Gabriel herää pienestä tuppukylästä, jossa hän alkaa selvittämään mysteeriä. Tarinaan liittyy monia muitakin legendoja, ja Pyhän Maljan arvoitus näyttää vahvasti liittyvän tapahtuneeseen. Lähes kaikki tietävät siitä jotakin. Uskovien mukaan se on Malja jossa on kristuksen verta, toiset uskovat sen olevan ikuisen elämän lähde. Pyhä malja on arvoitus josta kaikki haluavat päästä selville, niin myös Gabriel Knight. Etenkin pelin loppu on nerokkaasti kirjoitettu ja yllättää kaiken sen pelaamisen jälkeen.

Gabriel Knight on hahmo johon on helppo samaistua. Hänellä riittää sutkauksia joka hetki. Gabriel on sarkastinen, toimelias, hieman sovinistinen ja pitää etenkin moottoripyöristä, hänelle moottoripyörät ovat kaiken A ja O. Gabrielin ääninäyttelijä on urakkansa kunnialla suorittava, vaikka sortuukin välistä ylinäyttelyyn. Gabrielin on syntyperäinen Texasilainen, mutta välistä pelin äänessä näyttelevä Tim Curry kuulostaa enemmän kaatokännissä olevalta britiltä, sen verran mongertamiseksi aksentin matkinen joskus menee. Muutkin näyttelijät ovat ihan laadukkaita, mutta Ranskalaisia ihmisiä saa kuulla ehkä hieman liikaa yli minun sietopisteeni. Yksi suosikkihahmoistani on pistävän tyly Mosely. Dialogi on nokkelaa ja mielenkiintoista, mutta niiden näyttelijät eivät kokonaisuudessa yllä Lucasartsin Grim Fandangon tasolle.

Äänipuoli on muuten todella hyvin tehty. Eax-ääni pääsee näyttämään todelliset karvansa erilaisissa tiloissa, ja joka suunnasta kuuluvat äänet ovat mukavaa kuunneltavaa neljällä kaiuttimella. Ääniin ei vaikuta Gabrielin sijainti, vaan kameran paikka, joka luo tunteen että itse olisi liikkumassa miljöössä. Äänien yksityiskohtaisuuksiin on puututtu ja sen huomaa: Eläinten äänet, hotellin ulkopuolella kuuluvat jopa kanan askeleet hiekalla. Tuuli tuivertaa Blanchfortin linnan vieressä olevissa puissa, ja äänet vaihtelevat vuorokaudenajoista riippuen. Hotellissa voi kuulla vesilasin kumoamisen kurkkuun ja muitten vieraitten juttelun urheilusta ja muusta. Musiikki ansaitsee myös erikoismaininnan. Kolme cd:tä sisältää tunteja loistavia musiikkityylien sekoituksia jotka ovat käypiä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Grafiikkamoottori on nyt sitten 3d (kuten lähes kaikissa jatko-osissa tätä nykyä). Kaikkea voit katsella ja liikkua ympäriinsä miten haluaa, sillä pelissä ei ole ainuttakaan valmiiksi renderoitua taustaa, vaan kaikki muodostuu polygoneista. Gabrieliä kannattaa ohjata näppäimistön ja hiiren yhteistyöllä, jolloin hiirellä klikkaillaan tavaroita ja paikkoja mihin päähenkilön pitäisi kävellä. Näppäimistöllä taas pelaaja itse liikkuu huoneissa ja pihoilla, jossa voi mennä sivuille, eteen, pystysuoraan ylöspäin, ja katselemaan alas sekä ylös. Pelimoottori toimii kuin unelma, ja saa aikaan todellisen vapaudentunteen. Aluksi epäilin moottorin toimivuutta. Ajatelkaapa tilannetta jossa kauempana edessä näkyy Gabriel Knight. Haluat että Gabriel kävelee aivan kameran eteen (oletetaan että siinä on jotain tärkeää), mutta Gabriel osaa vain kävellä löntystää mikä voi kestää kauankin jos Gabriel on vaikkapa käytävän toisessa päässä. Pelissä on kuitenkin nokkela ratkaisu: Kun pelaaja ei näe Gabrielia, hän voi kävellä niin nopeasti kuin haluaa, eli ratkaisu olisi kääntää kamera pois Gabrielista, ja klikata hiirellä lattiaa, jolloin sankari vilistää viereen parin sekunnin viiveellä, jolloin hahmon salamannopeutta ei näe. Muutenkin käyttöliittymässä ei ole bugeja, mutta tavaroiden käyttö on ehkä hieman turhauttava. Ensin tavara pitää valita "käyttöön" inventaariosta, jonka jälkeen sitä pitää käyttää hiirellä esineeseen. Se on kuitenkin vain pieni suunnitteluvirhe. Keskustellessa ihmisten kanssa kannattaa pelissä varoa ettei lähde kameralla kovin kauas hahmoista sillä keskustelu on mennyt tällöin ohi, eikä tärkeitä kohtia saa kysyttyä hahmoilta uudestaan.

Hahmot ovat mukavan yksityiskohtaisia ja niiden tekstuurit ovat toisistaan erottuvia. Henkilöiden huulisynkkaus on parhaimmistoa mitä olen koskaan nähnyt, puheiden liittäminen suunliikkeisiin ja eleisiin ovat eksakteja. Hauskana lisänä hahmot ovat rakennettuja monista "paloista" jotka saavat hahmot näyttämään tavallista elävämmiltä. Ilmeitä on lukemattomasti, ja Gabrielin hermostuminen on hauskaa katsottavaa. Ihmisten mittasuhteetkaan eivät liiemmälti heitä oikeista, ja henkilöiden ruumiinrakenne vaihtelee. Pelissä vilahtelee näyttäviä videonpätkiä. Onneksi uusi moottori on korvannut kakkos-osan kauhean FMV-tekniikan. Pelin voi virittää nättiin 800*600 resoluutioon, mutta muistia on syytä olla tällöin 128 MB.

Peli siirtyy teemasta toiseen todella sulavasti. Alitehtävät eivät tunnu pakkopullalle, vaan antavat pikkuhiljaa vinkkejä todellisuudesta. Peliin on saatu realistisia elementtejä, sillä Gabriel Knight 3:sen monet arvoitukset pohjautuvat historiaan, ja pelissä on mukana vahvasti uskonnollisuus, josta on parasta kuitenkin vaieta ettei tule spoilereita esille. Pelin tehtävät pitää edetä melko lineaarisesti, mutta joitakin poikkeustapauksia jossa saa itse valita tiensä on myös mukana. Sierran perinteiseen tyyliin ongelmia ratkoessa tulee yläkulmaan lisää pisteitä. Siitä on kyllä hyvä tarkistaa kuinka paljon on vielä pelaamatta, mutta kyllä se on jo aika vanhanaikainen.

Itse ongelmat ovat suuremmaksi osaksi loogisesti pääteltävissä, mutta minä ainakin olin jumissa parissa äärimmäisen kimurantissa ongelmassa. En kuitenkaan missään vaiheessa turvautunut ohjeisiin, mikä kannatti. Pelin ostaessa kannattaa kuitenkin varautua käyttämään kaiken aivokapasiteetin muutamassa kohdassa. Puzzleihin on keksitty mitä omaperäisempiä yksilöitä, ja tuntuisi siltä että Jane Jensen rutisti viimeiseen peliinsä kaikki hyvät ideansa. Seikkailupeliksi tämä on yllättävän pitkäikäinen, ja ainakin minusta yksi vaikeimpia. Lucasartsin seikkailupelit tähtäävät hieman enemmän huumoripuolelle kuin Gabriel Knight, joka sisältää jännitystä ja eeppisiä juonikuvioita, kauhun sekoittuessa pakettiin juuri sopivalla annoksella. Peli on pitkä, josta kielii sen täydet 3 cd:tä. Yhtäkään bugia ei tullut pelattaessa vastaan, mikä on aikamoinen saavutus nykypäivänä.

Gabriel Knight 3 on trilogian upea päätös, joka kuuluu kaikkien seikkailupelien ystävien ehdottomiin hankintoihin. "Viime aikoina" tulleista seikkailupeleistä voi mainita yhtä laadukkaana Grim Fandangon, joka kuitenkin on paljon helpompi kuin GK3. Gabriel Knight 3 voi olla se peli, joka nostaa seikkailupelit jälleen pinnalle. Tämä tulee kuitenkin olemaan paras seikkailupelien edustaja jonkin aikaa, kun muut peliyhtiöt keskittyvät vain räiskintöihin ja urheiluun. Muut sarjan pelit läpi pelanneena on pakko sanoa että GK3 on trilogian paras peli. Upein tapa nauttia tästä on säätää volyyminappula kaakkoon, pistää valot pois ja ottaa rento asento tuolilla....

- Jani Haapakoski
14.1.2001