Half-Life oli menestys. Iästään huolimatta se on asennettu suurelle osalle maailman tietokoneista, suurelta osin modificationeiden (mod = laajennus, lisäsosa) ansiosta. Virkeät ohjelmoijat ja graafikot ryhtyvät rakentamaan tavallaan uutta peliä alkuperäisen ympärille. Usein tuloksena on ilmainen moninpelimodi, kuten esimerkiksi Fire Arms. Moninpeli siksi, koska Half-Lifen alkuperäinen mittelö verkon kautta oli aika aivotonta. Kaikki kaikkia vastaan Half-Lifen alkuperäisillä aseilla ei innostanut kansaa. Näin alkoi kehittyä "modikulttuuri", kuten asia joskus ilmaistaan, jolloin vanhasta Half-Lifesta käytetään vain itse pelin runko ja kaikki muu pistetään uusiksi pelin valikkoja, ääniä ja tekstuureja myöten.

Fire Arms on hyvin militaristinen peli. Ideana on että kaksi joukkuetta, siniset ja punaiset, taistelevat toisiaan vastaan. Pelissä eletään nykyaikaa, mutta osa aseista on toisesta maailmansodasta, ellei kauempaa menneisyydestä. Kartasta riippuen ylimpänä pyrkimyksenä on joko valloittaa koko kartta piste pisteeltä, tuhota jokin kohde esim. ammusvarasto tai päästä johonkin kohteeseen ja tehdä siellä jotain, kuten laukaista ilmatorjuntaohjukset. Kun pyrkimys on suoritettu, asetutaan jälleen lähtöasemiin ja molemmat joukkueet aloittavat taas alusta, ilman mitään valloituksia. Yleensä pääpyrkimyksen suorittanut pelaaja saa roppakaupalla pisteitä tai sitten ne jaetaan koko joukkueelle. Pisteitä saa myös vihollisten tappamisesta ja tajuttomien kavereiden pelastamisesta. Serveristä riippuen kartta loppuu joko siihen, kun pääpyrkimys on suoritettu tarpeeksi monta kertaa, aika kuluu umpeen tai täydennysjoukot loppuvat. Täydennysjoukkoja on tietty määrä kummallakin tiimillä kartan alussa ja joka kerta kun joku pelaaja kuolee, menee yksi täydennys. Kun täydennyksiä ei ole enää jäljellä, joutuvat kuolleet pelaajat camera-tilaan, jossa he voivat seurata vielä hengissä olevien pelaamista, puuttumatta itse asiaan.

Pelaaja on sotilas, joka heti serverille tultuaan valitsee ensin joukkueen. Tämän jälkeen alkaa varusteiden valinta. Panssarit vaikuttavat suojaukseen ja tavaran kantokykyyn, esim. raskas panssari suojaa kyllä hyvin, mutta hidastaa ja kevyellä panssarilla voi kantaa enemmän muuta tavaraa. Sen jälkeen valitaan aseet ja taidot. Taidot vaikuttavat pelissä tehtäviin asioihin, esimerkiksi lääkintämies voi parantaa itseään ja tovereita ja myöhemmin jopa pistää pystyyn oikean kenttäsairaalan. Lisää taitoja saa joka kymmenennen pisteen välein, 60 pisteeseen asti. Aseet ovat hyvin mallinnettuja, tosin täydestä realismista ei voi puhua, sillä viholliset kestävät panssarista riippuen joskus parikin lipasta konepistoolista. Tosin haulikolla lähietäisyydeltä tai tarkkuuskiväärillä päähän tappavat yleensä joko ensimmäisellä tai toisella ammuksella. Peruskäsiaseiden lisäksi pelistä löytyy paikallaan seisovia konekiväärejä (loputtomilla ammuksilla!) ja kranaatinheittimiä. Joku jolla on tykistö-taito, voi viedä koordinaattilipun avonaiseen paikkaan ja toinen, joka on rakentanut kranaatinheittimen voi ampua sillä. Yleensä taitavasti sijoitettu koordinaattilippu ja nopea kranaatinheitinmies tappavat kertalaakilla jopa 5 vihollista. Kranaatti tosin viheltää pari sekuntia ennen osumista, joten se heikentää tehokkuutta.

FA käyttää aika paljon Half-Lifen alkuperäisiä tekstuureita, mutta onneksi mukaan on saatu myös kunnollisia armeija-aiheisia grafiikoita sekä ääniä. On tankkeja, on bunkkeria ja on kranaattikuoppia. Tosin grafiikan taso ei ole lähellekään samaa kuin toisissa modeissa, esim. Counter-Strikessa tai Front Line Forcessa, grafiikka on paikoitellen jopa hieman palikkamaista ja amatöörimäistä. Välillä jopa ilmenee pahoja grafiikkavirheitäkin. Radioäänet, jotka toimivat kommunikoinnin selkärankana, kuulostavat todellakin kiireessä taistelun keskeltä lähetetyiltä. Myös perinteiset, elokuvistakin tutut lausahdukset, kuten "Yes, sir", "Negative", "Move out!" ja "Under heavy fire" on saatu ängettyä mukaan. Myös karttasuunnittelu on onnistunutta. Suurin osa kartoista on Push-pohjaisia, joka tarkoittaa pisteeltä pisteelle etenemistä. Löytyy esim. taistelu Puolassa (ps_coldwar), jossa on legendaarinen Kopernikuksen observatorio. Kaukoputken päälle pääsee jopa piiloon tiiraamaan vihollisia tarkk'ampujan kiväärillä. Objektiivi-pohjaisista kartoista löytyy jopa Pelastakaa sotamies Ryanista tuttu D-Day, eli Normandian maihinnousu [obj_omaha], jossa hyökätään maihinnousualuksista vihollisen bunkkereita päin, koetetaan päästä niiden taakse ja räjäyttää ammusvarasto.

Tiimipeli toimii FA:ssa loistavasti. Kun osa joukkueesta toimii tiedustelijoina ja nopeina valloittajina, toiset ovat tykinruokaa ja perusjalkaväkeä, muutama hoitaa räjähdepuolen ja vielä joku hoitaa kiikarikiväärit ja konekiväärit, niin joukkue on täydellinen. Yleensä ei edes tarvitse joukkuetovereille ehdotella sopivia rooleja, vaan useat pelaajat pelaavat automaattisesti tiimin tarvitsemaa hahmoa. Vain kerran pari olen nähnyt että koko joukkue olisi täynnä samankaltaisella aseistuksella ja panssarilla varustettuja pelaajia. Roolienjaosta on se hyöty, että tiedustelijasta on hyötyä vain tiedustelijana ja tarkk'ampujasta vain tarkk'ampujana! Heckler & Kochin kevytkonekivääri on oikeastikin paljon tappavampi kun sitä käyttää taustamies vähän matkan päästä etulinjasta kuin jos sillä käytäisiin lähitaistelua. Itse pelatessani huomasin käyttäväni näitä neljää hahmoa:

-- Pitkä taistelukenttä, vaaditaan tarkk'ampujia: kevyt panssari päälle ja panssarintorjuntakivääri olalle.
-- Jatkuvaa lähi- sekä keskimatkataistelua: keskivertopanssari päälle ja uzit sekä kivääri käteen.
-- Kaupunkitaistelua, paljon vihollisia pienessä tilassa: kevyt panssari ja reppu täyteen dynamiittia.
-- Alivoimainen puolustusasema: raskas panssari ylle ja konekivääri kouraan.

- Ville Pekkala
16.2.2001