Europa Universalis on yksi niistä harvoista lautapeleistä, joista on jälkikäteen tehty myös PC-versio. Ruotsalaisen Paradox Entertainmentin Europa Universalis julkaistiin vuonna 2000 ja nyt on tullut jatko-osan aika.

Kakkososa käy käsiksi vuosien 1419-1820 tärkeimpiin tapahtumiin. Niihin lukeutuvat mm. sodat, jotka tuolloin muovasivat varsinkin Euroopan karttaa monen monta kertaa ja useampaan suuntaan. Tuohon aikaan Eurooppa oli varsin hajanainen alue, jolla oli myös monia eri kulttuureja. Kulttuureja toki löytyy moneen makuun vielä nykyäänkin, mutta meno on selvästi yhdentynyt, eikä vähiten Euroopan unionin vuoksi.

Nyt Euroopan historian kulkua voi muokata itsekin haluamaansa suuntaan. EU2 toistaa todelliset historialliset tapahtumat, ja on myös miellyttävän tarkka niiden toteutuksessa. Kaikki perustuu tuon ajan faktoihin, mikä tekeekin pelaamisesta omalla tavallaan mielenkiintoista. Valittavina on useita valtioita ja valitsetpa minkä tahansa, määräytyvät myös pelitavoitteet sen mukaan.

Skenaarioita on monia, ja jokaisen voi vieläpä pelata usealla eri maalla. Pelaamista siis riittää. Suomi ei ymmärrettävistä syistä ole mukana aivan nykyisellään, vaan on osana Ruotsi-Suomea.

Pelialue on pilkottu pieniin osiin, provinsseihin, jotka muovautuvat kulloisenkin hallitsijan mukaan pelin edetessä. Ruudulla näkyvät provinssien fyysiset rajat pysyvät kaiken aikaa samoina, mutta esimerkiksi hallinto ja uskonto elävät jatkuvasti ja provinssin omistusoikeudet voivat siirtyä maalta toiselle moneen kertaan.

Skenaarioissa on mahdollisuus kerätä pisteitä tehtäviä suorittamalla. Jos taas tehtävässä epäonnistuu, pisteitä menetetään. Suoritettavat tehtävät saa itse valita muutamista vaihtoehdoista, joten heti ensimmäisellä pelikerralla ei kannata yrittää valloittaa koko maailmaa, vaan aloittaa helpoimmasta tavoitteesta. Sellainen voisi olla esimerkiksi jonkin alueen hallussapito tietyn ajan verran.

Civilization-tyyliin oman valtakunnan rakentamisen voi myös aloittaa aivan tyhjästä ja skenaarioitakin voi tehdä itse lisää mukana tulevalla editorilla.

EU2 ei missään nimessä ole pelkkää sotimista. Sotiminen on kaikkein viimeisin menettelytapa maiden suhteiden hoitamisessa. Tässä pelissä kaiken voi sanoa vaikuttavan kaikkeen, minkä vuoksi tekemisiään tulee miettiä tarkasti. Kannattaako esimerkiksi hyökätä Norjaan Ranskan liittolaisena ja saada näin kunnioitusta ranskalaisilta, vai pitäisikö sittenkin hieroa ystävyyssuhteita Preussin kanssa ja olla hyökkäämättä heidän liittolaisensa maille? Toki maa tarvitsee uskottavuutensa perustakseen armeijan, mutta ilman sotimistakin voi hyvin hoidetuilla suhteilla päästä pitkälle.

Diplomatia on pelissä hyvin moniulotteista. Suhteita hoidetaan mm. diplomaattien avulla, joita voi lähettää vierailulle toisiin maihin. Naapurille voi lisäksi lähettää esimerkiksi uhkaus-, varoitus- tai loukkauskirjeen, sopia sotilaallisesta yhteistyöstä tai tehdä kauppasopimuksia.

Sotiminenkin on joissain tapauksissa hyväksyttävää. Mikäli pelaajalla on hyvä syy hyökkäykseen toista valtiota vastaan, ei siitä yleensä koidu haittaa maan suhteisiin muita maita kohtaan. Rauhanneuvotteluissa niskan päällä oleva maa voi pakottaa sodassa tappiolla olevan maan suuriinkin sotakorvauksiin. Korvaukset voivat olla maata tai puhdasta käteistä. Tekoälyltä olisi toivonut enemmänkin neuvottelutaitoja, sillä nyt se suostuu käytännössä aina kaikkiin ehtoihin, mikäli vain prosentuaalisesti ilmoitettava sotamenestys on pelaajan johtamalla maalla parempi. Se niistä neuvotteluista.

Oman maan vakauden kertoo ruudun yläreunasta löytyvä lukema, joka voi vaihdella vakavasta -3:sta +3:een. +3 kuvaa tilannetta, jolloin maassa on yleisesti kaikki hyvin, eikä esimerkiksi pelkoa vallankumouksesta ole.

EU2:n käyttöliittymä ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Jos esimerkiksi haluaa lähettää diplomaatin johonkin valtioon, täytyy maa ensin löytää kartalta ja napsauttaa sitä. Tämä on todellinen ongelma, jos hieroo suhteita pienien valtioiden kanssa. Olisi parempi, jos saman voisi vaihtoehtoisesti hoitaa esimerkiksi vetovalikosta, jossa valtiot olisi lueteltuina aakkosjärjestyksessä. Muutenkin käyttöliittymää olisi toivonut vielä hiottavan, mutta käteviä pikanäppäimiä voi sentään käyttää.

Taistelut esitetään abstraktisti. Esimerkiksi maajoukkojen taistellessa ruudun vasempaan reunaan ilmestyy molemmilta osapuolilta yksi sotilas, joka kuvaa koko mukana olevaa taistelujoukkoa. Paria hassua sotilasta tärkeämpiä ovat kuitenkin lukuarvot, kuten sotamoraali, jotka lopulta ratkaisevat taisteluiden lopputulokset. Koko taistelun ajan sotilaiden yläpuolella oleva nuoli kuvaa sotamenestystä. Myös laivastot voivat ottaa mittaa toisistaan, minkä lisäksi niillä voi vaikka saartaa vihollisen satamia.

Ulkoasu on lyhyesti sanottuna toimiva, eikä sitä olla turhaan ruvettu kaunistelemaan liikaa. Kartalta selviää nopeasti minkä maan vallassa kukin alue on, ja esimerkiksi kunkin provinssin pääelinkeinon näkee halutessaan niin ikään suoraan kartalta ilman valikkorallia. Tutkimattomat alueet kuvataan kartalla valkoisina. Joukkojen liikuttaminen on yksinkertaista: valitaan vain jokin ryhmä ja tämän jälkeen osoitetaan hiirellä uusi provinssi. Siirtyminen tapahtuu vähitellen ja sen etenemistä kuvaa punaisesta vihreäksi muuttuva nuoli.

Valtion kehittämiseen tarvitaan tutkimustyötä, jota taas ylläpidetään valtion rahakirstun voimin. Eri tutkimusaloja on monia ja ne kehittyvät sitä nopeammin, mitä enemmän niiden tutkimiseen panostetaan. Tutkimus etenee tasoittain, joista kunkin saavuttaminen tuo aina jotain uusia keksintöjä, kuten esimerkiksi parempia ammuksia sodankäyntiä varten.

Ajankulun nopeuttakin voi halutessaan säätää. Oletusarvoisesti yksi peliminuutti vastaa yhtä kuukautta, mutta valintamahdollisuuksia on monia. Jos haluaa tiedon kaikista vähänkin tärkeistä maailman tapahtumista, täyttyy ruutu helposti lukuisista ilmoituksista. Näidenkin tärkeyttä voi onneksi muokata oman mieltymyksensä mukaan. Esimerkiksi ilmoitukset omien joukkojen siirtymisestä pisteestä A pisteeseen B tulee hyvin nopeasti laitettua off-asentoon.

Reaaliaikaisuus tuo mukanaan myös omat ongelmansa, kun tulisi yrittää ehtiä olemaan monessa paikassa yhtä aikaa. Amerikassa pitäisi puolustaa omaa siirtokuntaansa, kun taas Euroopassa hyökkäys Italiaan on kesken ja Aasiassakin kiinalaiset jo koputtelevat ovelle. Asiaa ei yhtään helpota pelaajan hallitseman alueen tekoälyttömyys, sillä omilla mailla ei tapahdu juuri mitään ilman pelaajan käskyjä. Sotajoukotkaan eivät esimerkiksi osaa taltuttaa alkamassa olevaa kapinaa naapuriprovinssissa. Moninpelissä reaaliaikaisuus on toki kohdallaan, jotta vältytään vuorojen odottamisilta.

Koneenkaan ohjaamat joukot eivät ole paljon sen viisaampia. Ne osaavat kyllä hyökätä, mutta eivät useinkaan kovin nerokkaasti. Vastustajat tuntuvat ajoittain liian passiivisilta, eivätkä tajua mennä valloittamaan esimerkiksi sodan kannalta hyvin oleellista aluetta, vaikka mahdollisuutta siihen tarjottaisiin hopeatarjottimella.

Europa Universalis II on mahdottoman monipuolinen ja aiheeseensa syvällisesti takertuva peli. Peliin sisälle pääseminen tuottaa helposti ongelmia, mikä karistaa kärsimättömimmät pelaajat valitettavan nopeasti pois pelin parista. Aloittaessa tulee helposti ”mitäs nyt sitten?” -ongelma. Siinä sitten seuraavaa siirtoa miettiessä peli lykkää jatkuvasti uutta viestiä tietokoneen tekemisistä ja paniikki on valmis. Tämän välttämiseksi ajankulku kannattaa varsinkin alussa pitää sopivan hitaana.

Perehtymistä peli vaatii, ja onneksi opetusohjelma on mukana. Sekin jättää pakostakin kertomatta monia tärkeitä seikkoja, joten ohjekirjan lukeminen on varsinkin tällä kertaa erittäin suositeltavaa.

Manuaali ansaitseekin erityiskiitoksen. Valitettavan harvojen pelien mukana enää nykypäivänä toimitetaan kunnollista manuaalia, vaan yhä useammin ohjekirjan virkaa ajaa ohut paperilappu tai ohjetiedostot levyllä. EU2:n manuaali on kuitenkin virkistävä poikkeus kuvaillen pelin eri toiminnot tarkasti ja vieläpä monivärisenä. Lisäksi mukana tulee koko pelikentän käsittävä juliste vaikkapa seinälle ripustettavaksi.

- Tomi Salmi
1.7.2002