Age of Empires –sarjaa luomassa ollut Rick Goodman ei ole Empire Earthia suunnitellessaan tahtonut mennä siitä mistä aita on matalin. Reaaliaikastrategia nimittäin käsittää tavattoman pitkän ajanjakson, aina kivikaudelta tulevaisuuden scifi-ympäristöihin ja lasertykkeihin. Pelin laajuus ja hyvyys eivät tietenkään välttämättä ole suoraan verrannollisia toisiinsa nähden, mutta käsittäessään 500 000 vuotta peli herättää huomiota ja ehkä ihmetystäkin pelaajien keskuudessa. Age of Empiresin ja Civilizationin yhdistäminen kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta. Voisikin sanoa, että Empire Earth on varmasti yksi kunnianhimoisimmista peliprojekteista ikinä.

Age of Empires –pelejä pelanneet ovat alusta alkaen EE:ssä kuin kotonaan. Lähes kaikki toiminnot ovat kuin suoraan AoE:stä ja rakennukset sekä yksikötkin ovat pääpiirteissään tuttuja. Toki kaikki yksiköt paranevat pelin edetessä, mutta perustana ovat tutut miekkasankarit ja ritarit hevosineen. Tavallisempien yksiköiden lisäksi pelistä löytyy ns. sankareita, jotka omaavat huomattavasti tavallisia rivimiehiä paremmat taidot ja suojat, ja jotka vieläpä parantavat omien joukkojen moraalia. Mikään kovin realistinen uudistus tämä ei ole, mutta esimerkiksi Ceasar on omiaan piristämään peliä.

Pelissä on mahdollisuus valita pelattavaksi yksittäinen kartta tai kokonainen kampanja, joka koostuu tutusti useista tehtävistä ja määränpäistä. Lisäksi on skenaarioita, joita voi tehdä itse tai imuroida netistä. Kampanjat ovat hyvin pitkälti ennalta määrättyjä, mutta yksittäisiin peleihin pääsee vaikuttamaan paljonkin. Esimerkiksi aloitus- ja päättymisajankohdan, kartan koon sekä tyypin, vastustajat ja pelin nopeuden voi halutessaan valita. Kansakuntia on valittavissa 21, joiden lisäksi voi vielä luoda omia.

Itse pidän enemmän satunnaiskartoilla pelaamisesta lähinnä vapauden vuoksi, vaikka toki kampanjoissakin on oma viehätyksensä. Niissä pääsee nimittäin kansakuntien johtamisen lisäksi seikkailemaan myös yksittäisillä sankareilla, kuten Punaisella paronilla. Sankareiden kestävyys ja voimat saavat pelissä ehkä hieman naurettavankin suuret mittasuhteet. Vastaavanlaisia yrityksiä ei ole ennen nähty EE:n tapaisissa toimintastrategioissa ja väistämättä tuleekin mieleen, että EE yrittää turhaan olla strategiapelin lisäksi myös seikkailupeli siinä kovin hyvin onnistumatta. Seikkailutehtävistä joko pitää, tai sitten niitä inhoaa. Kampanjat tuntuivat minusta joka tapauksessa vähän teennäisiltä ja jopa tylsiltä.

Netissä ehdittiin jo demon julkaisun jälkeen ihmetellä Empire Earthin yksiköiden välillä harrastamaa tajutonta kivi-paperi-sakset –tasapainotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi laivoista jokainen on vahvoilla yhtä, ja taas heikoilla jotain toista tyyppiä vastaan. Ei realistista, mutta toki ymmärrettävää pelin tasapainoisen pelaamisen kannalta. Se nimittäin lisäksi estää jonkin tietyn yksikkötyypin mielettömän rakentelun ja pakottaa tuottamaan kaikkia tasaisesti. Periaatteessa tämä myös estää loogisen päättelyn siitä, mikä yksikkö olisi hyvä jotain toista vastaan, vaan kaikki on käytännössä testattava tai sitten vaihtoehtoisesti tarkistettava ohjekirjan kaavioista. Ohjekirja on muutenkin hyvä, ja siinä kerrotaan mm. ajanjaksojen tärkeimpiä tapahtumia tosielämässä.

Peli perustuu pohjimmiltaan raaka-aineiden keräämiseen. Ilman ruokaa, puuta ja kiveä ei pitkälle pötkitä. Lisäksi raudan avulla voi rakentaa parempia, kestävämpiä ja tehokkaampia aseita ja rakennuksia. Kulta tuo vielä oman lisänsä. Jos itsellä on esimerkiksi tarpeettoman paljon kiveä, mutta rautaa sitäkin vähemmän, voi pelaaja käydä kauppaa muiden kansakuntien kanssa. Edellytyksenä kuitenkin on, että välit toiseen kansaan ovat kunnossa. Itse olisin toivonut peliin vielä enemmän diplomaattisia mahdollisuuksia, nyt kanssakäyntiä muiden kansojen kanssa on sotimisen lisäksi mukana kovin niukasti.

Empire Earth ei luota enää ”vanhentuneeseen” bittikarttagrafiikkaan, vaan se käyttää polygonipohjaista grafiikkamoottoria. Tämä mahdollistaa esimerkiksi zoomailut, joiden avulla pelaaja pääsee paremmin keskelle taisteluja, vaikka pelaamisen kannalta tällaiset kuvakulmat ovatkin käytännössä turhia. Polygonit lisäävät tietysti jonkin verran myös laitevaatimuksia, mutta kohtuuttomuuksiin ei sentään mennä.

Musiikit ja äänitehosteet ovat vaikuttavia ja yhdessä yksityiskohtaisen grafiikan kanssa antavat huolitellun vaikutelman koko pelistä. Käyttöliittymäkin on kaikessa käytettävyydessään ja selkeydessään erinomainen.

Kaikesta näkee, että Empire Earthin tekoon on todella panostettu ja käytetty aikaa. Se ei ole mitenkään ainutlaatuisen hyvä tai ihmeellinen, mutta huolellisella toteutuksellaan ja harvinaisella laajuudellaan se taistelee paremmuudesta Age of Kingsin kanssa. Massiivinen aikajana ja lukuisat aikakaudet tuovat pelattavaa pitkäksi aikaa.

- Tomi Salmi
17.3.2002