Sarjamme Half-Lifen moninpelilaajennuksista jatkuu, tällä kertaa uudella ja tuoreella tulokkaalla, joka kantaa nimeä Day of Defeat. Tappion päivä sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin, tarkoituksena räjäyttää pelaajan silmille mahdollisimman realistinen pelikokemus. Saadaan nähdä, lunastaako tekijätiimi kansan odotukset.

Toinen maailmansota aiheena on kiehtova ja monimutkainen ja se onkin poikinut toinen toistaan parempia strategiapelejä. Tietokoneen asettamat rajat, kuten monitori näköalana, vajaa hahmon hallinta jne. ovat kuitenkin estäneet todella luomasta elävää virtuaalimailmaa sotilaan silmin. Dod kehuu poistavansa tämän vajeen, mutta pelikansan murheeksi on kuitenkin todettava että pään nytkäyttelyjä, seinien koputteluja ja vastaavia on turha odottaa. Näin myös DoD:n tekijätiimi muistuttaa sivuillaan:

"Pyrimme mahdollisimman tarkkaan realismiin mutta pelattavuuden kustannuksella."

Täytyy myös muistaa, että pohjalla on kuitenkin vielä se vanha arpinaama HL. Ja tällä korostan sitä, että peliydin ei pysty edes lähelle Q3:n ja Unrealin tapaisiin temppuihin, ilman pieniä apukeinoja. Mutta onneksi jälki on kuitenkin viimeisteltyä ja kohtuu todenmukaista, eli jälleen Half-Lifea uusilla kuorilla! Esim. pelaajan hahmo, oli se sitten saksalainen tai amerikkalainen, väsyy helposti. Jatkuva hyppiminen ja juoksentelu joka puolelle aiheuttaa vääjäämättä sen, että huohotuksen lisäksi liikkeet hidastuvat ja tähtäyksen tarkkuus heikkenee. Kypärän läpi heikoimpien aseiden luodit eivät mene, mutta keskellä taistelukenttää seisoskeleva sotilas on silti maalitaulu jokaiselle. Parhaimmillaan DoD todella pumppaa adrenaliinia suoniin ja antaa syyn lähteä uudelleen, henkensäkin uhalla, juoksemaan taustatuen alitse vihollisen selustaan.

Koko DoD:n idea pyörii siis toisen maailmansodan ympärillä. Vastakkaisina puolina ovat Liittoutuneet (käytännössä amerikkalaiset) ja Akselivallat (käytännössä saksalaiset). Pelaaja valitsee joukkueen ja pelihahmon. Hahmo vaikuttaa siihen, kuinka nopea on ja millaiset varusteet saa. Molemmilla puolilla on neljä luokkaa: kevyt kiväärimies, rynnäkkömies, tarkk'ampuja ja raskas kiväärimies. Tosin eri puolien hahmot poikkeavat aseistukseltaan aika laajasti. Yksi pelin monista osa-alueista onkin aseiden täydellinen hallinta. Esim. M1 Garand on nopea puoliautomaattikivääri ja toimii hyvin keskilyhyillä matkoilla, mutta hidas pulttilukkoinen Mauser Kar98 on paljon hyödyllisempi pitkillä matkoilla.

Kentät ovat usein aika suuria ja tilavia, joten taktikoinnille ja muodostelmille olisi pelissä tilaa. Ainakin peruskarttojen pitäisi sijoittua todellisiin toisen maailmansodan taistelukenttiin. Itse en tunnistanut kuin kolme, joista dod_omaha on kuin suoraan Pelastakaa Sotamies Ryanista ja dod_oslo ja dod_sicily sijoittuvat nimensä mukaisesti Osloon ja Sisiliaan. Muutkin kartat ovat kuitenkin erittäin helppoja ymmärtää vaikka ne eivät mitään todellista paikkaa edustaisikaan.

Valitettavasti monilla servereillä pelaajat eivät juuri välitä muusta kuin omasta pistesaldosta. Mutta tiimityöskentelyn osaavat pelaajat voivat olla yllättävän hyödyllisiä. Pelaaja_1 vartioi jotain tiettyä kohdetta, näkee vihollisen, kertoo siitä Pelaaja_2:lle ja Pelaaja_2 pyytää ilmatukea. Pian vastustajan irtoraajat lentelevät kranaattien paukkeen säestämänä. DoD olisi paljon parempi peli, jos sitä pelaavat ihmiset aina ymmärtäisivät käyttää tiimityötä hyväkseen. Lisäksi tappohullujen pisteenmetsästystä on yritetty lieventää antamalla suurempia pisteitä esim. tiettyjen kohteiden valtaamisesta ja tankkien räjäyttämisestä.

Vaikka suurin osa alkuperäisistä grafiikoista on karisteltu pois ja tilalle maalailtu aiheeseen sopivaa tavaraa, täytyy myöntää se tosiasia, että vielä kuitenkin pelitetään HL:n pelimoottorilla. Näin ollen laatikkomaisia karttoja ja oudosti käyttäytyviä hahmoja on odotettavissa. Mutta jos pyrkii ajattelemaan valoisaa puolta, eli sitä että DoD on ilmainen, kunhan joskus HL:n parhaina päivinä on alkuperäisen pelin hankkinut, niin lopputulos on todella hyvä.

Äänimaailma toimii paljon paremmin. Miehet huutavat käskyjä saksaksi ja englanniksi, kypärät kalisevat, aseet kuulostavat aidoilta... DoD:n ääniosasto on todella paneutunut realismiin. Lukemani mukaan he jopa juoksivat 40-luvun varusteet päällä ja ampuivat museoaseilla ampumaradalla saadakseen todellisen vaikutelman.

Tunnelmaltaan DoD onnistuu propagandajulisteillaan ja taustamusiikeillaan antamaan ehkä hieman liian hienon kuvan taistelukentän tapahtumista. Onneksi ns. "one shot - one kill"-systeemi pitää pelaajan jalat maassa. Kokonaisuutena todella onnistunut, vaikka onkin vielä beta-vaiheessa, eli peliä testaillaan ja muutellaan palautteen mukaan.

- Ville Pekkala
13.5.2001