Ensimmäistä kertaa pelatessa ei mielleyhtymiltä Heroes of Might and Magiciin ja vastaaviin saman tyylilajin edustajiin voi välttyä, joskin syvemmälle mentäessä erojakin löytyy. Yksiköitä ei pistetä nippuun, vaan sankarilla on apunaan apunaan enintään kuuden sotilaan joukko. Taistelut hoidetaan siten, että yksiköt ovat kahdessa rivissä. Taaempaan pääsee käsiksi joko tappamalla ensimmäisen rivin yksiköt tai käyttämällä yksiköitä, joilla on joko taikoja tai pidemmän kantaman aseita.

Kaupungit eivät tuota yksiköitä, vaan toimivat taikojen ja yksilöiden kehittämispaikkoina. Yksikön käydessä taisteluja sille kerääntyy kokemuspisteitä, joiden mukaan yksikkö pääsee seuraavalle tasolle. Tasoja voi kuitenkin nousta vasta, kun pelaaja on rakentanut kaupunkiinsa sopivia rakennuksia. Yleensä pelaajalla on mahdollisuus valita kahdesta rakennustyypistä, joiden mukaan yksiköt kehittyvät tiettyyn suuntaan (esimerkiksi taiat osuvat kaikkiin heikosti tai sitten yhteen, mutta kovemmin). Kun yksiköllä on tarvittava määrä kokemuspisteitä ja kaupungista löytyy sopiva rakennus, nousee yksikkö automaattisesti seuraavalle tasolle.

Resursseja kerätään valloittamalla maata erilaisten resurssilähteiden alta (kultaa yksiköihin ja rakenteluun, taikoihin neljää erilaista manaa). Joka vuoron alussa pelaajan omistamat kaupungit suurentavat pelaajan omistamaa aluetta joka suuntaan, kunnes eteen tulee vettä, vuori tai vastustajan raja. Resurssipisteiden jäädessä tämän rajan sisäpuolelle ne siirtyvät alueen omistajalle. Eräät yksiköt voivat asentaa maahan sauvoja, jotka valtaavat aluetta kaupunkien tapaan. Ne on helppo tuhota, mutta niillä on mukava vallata yksittäisiä resurssilähteitä viholliselta.

Pelissä on täysin yhdentekevä juoni, jonka varjolla The Empire (ihmiset), The Undead Hordes (epäkuolleet), The Mountain Clans (kääpiöt) ja The Legions of the Damned (paholaiset) sotivat yhdessä ja keskenään, miten juoni sitten määrääkin. Rodut eroavat toisistaan juuri sen verran, että taktiikkaa pitää muuttaa hieman selvitäkseen. Esimerkiksi ihmisillä on yksiköitä, jotka pystyvät parantamaan taistelun aikana, kun taas kääpiöillä on yksiköitä, joiden taiat auttavat omia yksiköitä.

Pelin taistelujärjestelmä on mielenkiintoisella tavalla yksinkertainen. Ensiksi hankitaan sankari ja yksiköitä. Jokaisella rodulla on lähes vastaavat yksiköt. Normaalilla sankarilla on alussa mahdollisuus ottaa kolme yksikköä mukaan ja sankarin noustessa tasoja yksikköjen maksimimäärää on mahdollista kasvattaa (vaihtoehtona sankarin muiden ominaisuuksien parantaminen) aina kuuteen asti. Lisäksi on erikoisyksiköitä, jotka esimerkiksi lentävät hidastavien maastojen yli. Erikoisyksiköillä on aina jokin tärkeä tehtävä, joskin mukana on pienempi armeija kuin normaalilla sotaan keskittyvällä sankarilla. Pelin alussa voi valita, haluaako painottaa taistelua, jolloin yksiköt paranevat itsestään, taikomista, joka mahdollistaa voimakkaampien taikojen teon useampia kertoja päivässä vai taloutta, josta seuraa edullisemmat rakennukset.

Disciplesiä on ehtinyt ajan hammas jo tehokkaasti jyystämään, sillä peli toimii vain 640x480-resoluutiossa, eivätkä esimerkiksi Radeonin ajurit anna käyttäjän valita kyseistä resoluutiota. Ratkaisuksi löytyi ohjelma, jolla resoluution lisääminen rekisteriin onnistui. Vaikka ruudulle ei mahdukaan grafiikkaa paljon, on se silti toimivaa ja mukavasti piirrettyä. Siihen tottuu nopeasti alkujärkytyksestä toipumisen jälkeen. Iän myötä peli pyörii vaivatta myös jo auttamattomasti vanhentuneissa koneissa. Pelimekaniikkakin on loppuun hiottu.

HOMM-sarjaan kyllästyneille, mutta pelityypistä pitäville Disciples tuo mukavasti vaihtelua. Mikäli vuoropohjaisuus kiinnostaa ja Disciples-sarja ei ole vielä tullut tutuksi, ei tämä versio ole huonoin vaihtoehto. Hintakin on muutamaa kauppaa lukuun ottamatta kohdallaan.

- Aki Torvikoski
12.6.2002