Noin kolme vuotta sitten ilmestynyt Commandos: Behind the Enemy Lines toi tullessaan jotain aivan uutta ja erikoista, jotain mitä ei oltu ennen nähty. Commandos oli taktinen kommandopeli, jossa ohjattiin armeijan valiojoukkoja. Jutun juju oli se, että jokaisella heistä oli omat erikoisominaisuutensa. Itse pidin pelistä todella paljon, koska se ei ollut aivan päätöntä, ’aivot nollilla ase hollilla’ -räiskintää. Peli oli aivan sikamaisen vaikea, eikä sitä pelannut läpi viikossa mitenkään.

Nyt Commandosille on tullut haastaja, joka muuttaa kommandotyylisen teeman aitoon westerniin. Tämä peli on Infogramesin Desperados. On erittäin hyvä, ettei tämä vanha kunnon villinlännen western-kulttuuri ole vielä pelissä kuollut. Desperados hyödyntää teemaa todella hienosti, eikä se ole vain tyhjä lupaus pelin nimessä. Tärkeintä ei ole päätön räiskintä, vaan taktinen, pitkälle sijoittuva suunnittelu ja erittäin tarkat ajoitukset.

Desperadosin juoni on kuin suoraan legendaarisista 50- ja 60-luvun lännenleffoista. Palkkionmetsästäjä John Cooper lähtee jahtaamaan rosvojoukkoa, joka ryösti rahalastia kuljettaneen junan. Rosvoista luvattu 15000:n taalan palkkio kiinnostaa varmasti muitakin, mutta palkkionmetsästäjänä tunnettu Cooper on kovempi kuin muut.

Yksin ei vaarallisia rosvoja kuitenkaan kannata mennä ärsyttämään, vaan mukaan pitäisi saada keinoja kaihtamaton porukka, jonka avulla rosvot saataisiin oikeuden eteen joko itkien elävänä tai sormet kylmänä, kuolleena raatona. Pahamaineinen El Diablo -niminen herra sai kuitenkin selville Cooperin aikeet ja niinpä luvassa onkin se vanha kunnon taistelu hyvän ja pahan välillä. Kutkuttavaa!

Commandosin tapaan jokaisella sankarilla on omat erikoisliikkeensä. Hyvä keksintö tiimipelin kannalta, koska yhdellä henkilöllä ramboilu koituu melko nopeasti kohtalokkaaksi.

Pelin pääsankari John Cooper on kuin ilmetty Clint Eastwood, tosin hiukan puhtaampi ;). Cooperista löytyy tylyä asennetta, machomeininkiä ja raakaa voimaa. Tämä kaikki hiukan poikamaisen ulkokuoren alta, ja kukaan ei enää osaa laskea, kuinka moni rosvo puree multaa hänet aliarvioituaan. Cooper muistuttaa lähinnä Commandosin Greenbarettia; pistooli, nyrkit, puukko ja kyky kantaa kuolleet tai tainnutetut pois näkösältä. Cooperilla on mukanaan kultainen taskukello, jolla voi näppärästi hämätä vihollisia. Pääsankarillamme Cooperilla on mukanaan Doc, Sam ja Kate, jotka kaikki kuittaavat kiitollisuudenvelkaansa Cooperille ryhtymällä palkkiometsästäjiksi. Ilman apujoukkoja Cooperin tehtävä olisikin mahdoton, kuten jokainen peliä pelannut varmasti tietää.

Joukon synkkämielinen tohtori Doc on erikoistunut parantaviin siteisiin, myrkkypulloihin ja lisäksi arsenaaliin kuuluu kiikaritähtäimellä varustettu pistooli. Doc pystyy hämäämään vihollisia kätevästi pystyttämällä "hahmon", joka muistuttaa variksenpelätintä. Doc pystyy myös aukaisemaan useimmat lukitut ovet. Miekkosesta löytyy siis hiukan tiirikoijan vikaa. Useimmiten ovet kuitenkin avataan raa’alla voimalla, mutta sehän on aivan sivuseikka. Sam puolestaan on entinen orja, joka hallitsee räjähteet ja köyden käytön kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin olosuhteissa. Pahikset sidotaan tiukasti ja varmasti, eikä Samin siteistä liene kukaan karannut. Mukanaan miekkonen kantaa myös säkkiä, jonne voi säilöä käärmeen ja hämätä sillä rosvoja. Ruutitynnyri, jolla on hyvä räjäyttää ovia ja kivivyöryjen jäljiltä jääneitä kivikasoja, kulkee myös aina mukana. Samin perusase on haulikko, jonka 12 ammuksen makasiini varmistaa ettei kukaan voi piiloutua.

Uhkapelejä harrastava, hurmaava Kate on yksi ryhmän tehokkaimmista sankareista. Hän hallitsee erinomaisesti hämäyksen esim. pelikorteilla ja/tai sukkanauhaansa vilauttamalla. Katella on mukanaan myös hyödyllinen peili, jolla voi auringon valon avulla sokaista vihollisen hetkeksi, sekä korkokenkä, jonka avulla vihollinen vaipuu unten maille. Kukaan ei kerro, missä tämä aasinpotku on opittu, mutta kun se kerran on tehokas, kuka välittää muusta? Katen pistooli on varsin erikoinen. Se on todella hiljainen, mutta valitettavasti panoksia mahtuu lippaaseen enintään kolme kerrallaan. Kate on kuitenkin niin tehokas, että jotkut kentät hoiteleekin jo pelkästään Katea käyttämällä.

Pelin edetessä jengiin liittyy myös meksikolainen kivenkova Sanchez ja kiinalainen tyttö nimeltä Mia. Sanchez on mieletön raaka-arska: aivojen käyttö on vähäistä ja tulivoiman hyödyntäminen on nostettu esikuvan tavoin maksimiin. Sanchez on pelin toinen hahmo, joka jaksaa kantaa tajuttomia tai kuolleita, tosin jopa kaksi kerrallaan. Sanchezilla on mukanaan aito meksikolainen hattu, jollaisia on myytävä vain hyvin varusteissa kaupoissa. Hattu on osa todella tehokasta hämäystä. Kun Sanchez istahtaa maahan hattu päässään, viholliset luulevat tämän viettävän siestaa, ja näin olevan vaaraton. Mukana on myös haulikko, jolla voi joko lyödä (yleensä siesta-asennosta rosvojen tullessa uteliaina katsomaan Sanchezia) tai ampua. Sanchezilla on myös pullo tequilaa, joka asetetaan maahan ja odotellaan vihollisen ryypiskelevän siitä. Tämä heikentää vihollisen näkökykyä ja toimintaa - kunhan vain varoo - ettei seurueen muut viinaan menevät jäsenet pääse pulloon käsiksi. Jos kentästä löytyy raskas konekivääri, on homma hoidossa Sanchezin osalta. Sanchez osaa toki myös perinteisen kapakkatappelun salat. Jos rakennuksessa on enintään kolme vihollista, saavat he Sanchezilta kunnon löylytyksen. Joukon nuorin hahmo Mia liittyy joukkoon viimeisenä. Mia käyttää puhallusputkea myrkkynuolten ampumiseen ja lemmikkiapinaansa Mr. Leonea vihollisten hämäämiseen.

Näiden sankareiden tulee toimia yhdessä. Cooper saa vihollisen nyrkiniskulla tajuttomaksi, mutta kun vihulainen herää, hän kertoo tästä ilkeille ystävilleen. Jos Samilla köyttää rosvon ennen kuin tämä herää, on tilanne hallussa. Tällaisia yhdistelmiä on Desperadosissa lukuisia. Desperadosin kentistä löytyy myös siviilejä. Muuten vaarattomat siviilit voivat kuitenkin olla suuri taakka, jos nämä huomaavat sankarien tappavan kylän asukkeja. Silloin siviilit ryntäävät suoraa päätä kantelemaan vartijoille. Siksi onkin tärkeää tainnuttaa ja sitoa sivulliset, mutta ampua ei kannata, koska kukaan sankareista ei kestä tunnollaan viattoman verta. Tällöin on edessä konnakoulun kolmannen luokan kotitehtävän uusiminen, ja show on oitis ohitse.

Commandosista lähes muuttumattomana imitoitu käyttöliittymä on toimiva ja helppo oppia. Hahmoja komennetaan pääosin hiirellä, mutta kannattaa opetella näppäimistön pikanäppäimet, koska kesken tulitaistelua se on jo liian myöhäistä. Hahmoja saa haltuun nopeasti hiirellä vetämällä tai pikanapeista. Todellisen lännensankarinkin tunnistaa siitä, että kädet liikkuvat näppäimistön pikavalinnoilla kuin sorsa lammikossa.

Peli on täynnä pieniä yksityiskohtia, joita kannattaa hyödyntää. Esimerkiksi oven avaimenreikä on kätevä kurkistusaukko. Tirkistelemällä saa selville montako pahista rakennuksen sisällä on. Kun heinäladon edessä seisoskelevat pahikset ovat vartiossa, kannattaa liukkaalla Cooperilla käydä tipauttamassa heinäpaali heidän niskaansa. Tällöin pahikset ovat pelistä pois ilman verenvuodatusta ja armotonta räiskimistä. Sankarit voivat varastaa hevosia (joissakin tehtävissä pakko) ja paeta niillä nopeasti. Hevosten selkään voi myös hypätä korkealta parvekkeelta aitoon lännen tyyliin. Jokainen hahmo voi oman hevosensa selästä kontrolloida köyden avulla myös toista hevosta.

Peli on Commandosia paljon helpompi; syynä saattavat olla ylivoimaiset sankarit, vaikka toisaaltahan sankareiden tehokkuus kuuluu peliin ihan yhtä paljon kuin vanhoihin westerneihinkin. Vaikkei Commandosin vanha "tiimi 90:n asteen kulman taakse ja sieltä vihollisille lyijyä niskaan" -taktiikka olekaan enää niin helppoa ladattavien aseiden, ja niiden ylikuumenemisen takia, on Desperadosissa silti liian tehokkaat hahmot. Erikoisominaisuudet ovat jopa liian tehokkaita. Hyvänä esimerkkinä on Kate, jolla kärjistettynä hoitelee helposti kymmenkunta miestä parilla napin painalluksella.

Pelin toimintapainotteisuus on mielestäni hiukan Commandosin "ratkaise arvoitus" -tyyliä parempi. Osan kentistä pääsee läpi niittaamalla jokaisen, mikä tosin laimentaa hiukan mielenkiintoa. Mukana on sellaisiakin kenttiä, joissa vihollisia ei saa tappaa, vaan rosvot on tainnutettava ja pantava köysiin. Lisää mielenkiintoa kenttiin tuovat yötehtävien varjot, joihin voi piiloutua. Viholliset eivät näe sankaria pimeästä, vaikka tämä olisikin vihollisen näkökentän sisällä. Pelin 25 tehtävässä on kuitenkin pelattavaa pitkäksi aikaa, ja tehtävät ovat mielenkiintoisia alusta loppuun saakka. Desperadosin jaksaa tahkota alusta loppuun parikin kertaa, koska erilaisia taktiikoita on todella paljon.

Desperadosin grafiikka on ainutlaatuista ja tarkkaa. Jo kauniin alkudemon perusteella huomaa, että peliin on panostettu paljon. Peli etenee kuin elokuva. Välivideot luovat tunnelmaa ja kauniisti tehdyt kentät ovat vähintäänkin komeita. Rakennukset ovat yksityiskohtaisia niin sisältä kuin ulkoakin. Desperadosissa on myös juonen kannalta hyödyttömiä yksityiskohtia, joita on vain yksinkertaisesti kiva katsella. Tästä esimerkkinä kanaparvet ja muut eläimet, jotka jopa karkaavat juoksevan pelaajan edestä. Siviilit käyttäytyvät aidosti ja kävelevät ympäri kaupunkia tai viettävät siestaa. Heinäpellolla variksenpelättimen ympärillä lentelevät linnut lehahtavat lähestyttäessä lentoon herättäen lähellä oleskelevien vihollisten epäilyn. Hahmoanimaatio on myöskin kauttaaltaan hyvin tehty, edustaen ehkäpä tämän hetken huippua.

Pelin kolmesta resoluutiovaihtoehdosta itse valitsin 1024x768, vaikka tällä resoluutiolla hahmot ovatkin melko pieniä ja vihollisiin on vaikeampi osua. Noh, ainakin jälki on tarkempaa. Jos kuitenkin pelattavuus on mielestäsi tärkeämpää, suosittelen käyttämään 800x600 -resoluutiota. Peli ei kauneudestaan huolimatta vaadi hirveätä tehomyllyä ja laitevaatimukset ovatkin muihin nykyajan peleihin verrattuna alhaiset.

Äänimaailma on laadukas ja sillä on myös vaikutusta itse pelin kannalta. Esim. kova melu saattaa peittää alleen laukaukset, eivätkä viholliset kuule niitä. Musiikki sopii peliin kuin Cooperin nyrkki rosvon silmään, vaikkei se niin kummoista olekaan. Hahmokohtainen ääninäyttely on korkeatasoista viimeistellen sankarien luonteet. Esimerkiksi Sanchezin meksikolainen kimakka ääni tai Cooperin matala, klassinen Clint Eastwood -ääni tuovat hymyn silmäkulmaan lähes jokaiselta.

Desperados on kokonaisuudessaan loistavaa työtä, eikä se jätä ketään kylmäksi. Tämä on ylivoimaisesti paras westernpeli mitä koskaan on tehty. Jos siis pidit Commandosista tai taktikoinnista yleensäkin, Desperados on pakkohankinta ja erinomaista viihdettä Commandosin jatko-osaa odotellessa.

- Antti Häkkinen
31.8.2001