Clusterball on merkillinen tuttavuus pelirintamalla. Se on yhdistelmä kevytsimulaattoria, räiskintää ja urheilupeliä. Pelin tekijä Daydream Software on minulle ainakin tähän mennessä ollut täysin tuntematon nimi, jonka tuotoksista vain Ski-Doo X-Team Racing kuulostaa etäisesti tutulta (varmaan demon muodossa, sillä peliä ei ole vielä julkaistu kirjoitushetkellä -toim. huom). Tutustuin tähän mainioon julkaisuun kuukausia sitten sen pelidemon muodossa, joka kertoo lähes täysin mitä on odotettavissa täydessä versiossa. Demossa karttoja on vain yksi ja hienosäätöä ei löydy nimeksikään, mutta sitä kannattaa ehdottomasti testata ennen ostopäätöstä.

Juonen simppelimäisyyttä, tai pikemminkin sen loistavaa poissaoloa on turha selitellä. Riittää kun tietää, että peli sijoittautuu tulevaisuuten, jossa futuristinen urheilulaji nimeltään Clusterball on saanut hurjaa suosiota. Clusterballissa lennellään liitoaluksilla, joilla on tarkoitus keräillä laajasta ympäristöstä löytyviä palleroita. Näihin palloihin liitämällä saadaan ne liittymään aluksen imuun taakse ketjuiksi. Mitä enemmän pelaaja haalii palloja, sitä hitaammaksi ja jäykemmin ohjattavaksi alus muuttuu. Kun ketjutetut pallot viedään stadionin keskellä olevasta portista läpi, pisteet herahtavat pelaajan pistetilille. Punaisista palloista saa yhden pisteen per pallo, sinisestä kaksi ja keltaisesta kolme.

Kun aika- tai pisteraja saavutetaan, peli loppuu ja voittaja julistetaan. Pallojen kerääminen olisi mutkattomampaa, jos viholliset eivät voisi sabotoida toisten pelaajien suoritusta. Tämä kuitenkin kuuluu pelin luonteeseen. Asearsenaalia ja erilaisia häirintälaitteita löytyy tarpeeksi. Niitä löytyy ympäri karttaa yleensä piilotettuina pieniin sopukoihin. Normaaleilla aluksen kylkeen pultatuilla sarjatulitykeillä voi poksautella tyhjiöpakatuilla savukuulilla vastapelaajien kuljettamat pallot ympäri maita ja mantuja, sekä kuluttaa aluksen suojia. Tykit ovat samalla eniten tarkkuuttaa vaativa asesysteemi, sillä osumakohta on pieni ja ne ovat melko heikot.

Muita laitteita ovat pallonsieppaajat, jotka nimensä mukaisesti sieppaavat vastustajan pallot ja tuovat ne ampujan omaan imuun. Pallonsieppaaja osaa hakeutua maaliinsa ja sitä on vaikea karistaa, kun sellaisen sattuu peräänsä saamaan. Jos tarkoituksena on kuluttaa vastapelaajien hermot tehokkaasti, ei pallonsieppaajaa parempaa korviketta löydy.

Ammuttaessa kaasusäiliö täyttää pelaajan pallon kaasulla ja tekee lentämisestä avutonta. Vaikutuksen loppuessa se vielä iloisesti räjäyttää täyttyneen pallon.

Kun pelaaja on saanut osuman ohjauksen häirintälaitteesta, se erottelee tehokkaasti amatöörit ja veteraanit. Veteraanin tunnistaa siitä, että hän lentää sujuvasti ja vain kenties hieman kangerrellen saadessaan osuman. Amatööri puolestaan keikuttaa alustaan ja törmäilee kaikkeen mikä vain vastaan sattuu tulemaan. Ohjauksen häirintälaite nimittäin kääntää ohjausakselit väärinpäin; ylöspäin käännettäessä alus kääntyy alas, vasemmalle käännettäessä oikealle. Tämän lisäksi alus ohjautuu satunnaisesti ylös ja alas. Tähän kun lisää mahdolliset takaa tulevat ryövärit pallojen varastus mielessään, väistelyliikkeiden tekemisestä tulee todella tuskaisaa.

Raketti puolestaan iskeytyy vastustajan alukseen, laittaa "pakkivaihteen" päälle ja ampuja voi toivottaa hyvät matkat kohteelleeen, uhrin lentäessä samaan aikaan julmettua vauhtia hornan tuuttiin. Spagettinauhaa on hysteerisen hauska käyttää. Se nimittäin sitoo vastustajan kiinni ammutun säteen toiseen päähän, kun vain pitää ampumisnappia pohjassa. Sitten ampuja voikin murikoida pelaajaa mihin tahansa, miten tahansa. Hyväksi havaittu keino on Egypt-kartassa läiskiä pelaajaa pyramidin huippuun.

Limapaino voidaan ampua suoraan pelaajan alukseen, joka luo sille suuren massan. Tämän ansiosta alus painautuu pohjamutiin ja se on helppo ryövätä.

Iskuaalto synnyttää rajun paineaallon kartassa, kun se ammutaan. Ei ole kuitenkaan suositeltavaa jäädä ihastelemaan ammustaan...

Superboosteri on oiva tapa liikkua nopeasti paikasta toiseen ja 3 boostia peräkkäin onkin jo aikamoinen elämys.

Pelin parhaimpia puolia on sen todella nautinnollinen lentomalli. Aloittelija oppii sen nopeasti, mutta täydellinen hallitseminen vie aikaa. Pelin ohjattavuuteen vaikuttavat alustyypit. Suosittelen ehdottomasti heti kaikkein vaikeimman tai ainakin toiseksi vaikeimman alustyypin valitsemista, sillä kynnys helposta vaikeaksi vaihtamiseen nousee tiukan harjoitttelun jälkeen korkeaksi. Demoa pitkään tahkonneena tiedän tämän, koska siinä oli tarjolla vain helpoin malli. Aloittelijan alustyyppi on hidas ja vakaa, helppo hallita. Ammattilaisen alus on taas nopea ja monipuolinen, mutta melkoisen vaikea ohjata. Valmiiksi määriteltyjä tasoja on Clusterballissa 5.

Daydream on onneksi sisältänyt myös custom-vaihtoehdon, jossa pääsee virittelemään ohjauksen itselleen mieluisaksi. Vaihtoehdoista löytyy vakauttimet, joissa ohjaustietokone voi haluttaessa säätää vakautukset käännyttäessä. Vakautuksen voimakkuuden voi säätää itse. Aluksen pyörähdykseneston määrittäminen on tärkeää. Sillä voi nimittäin ottaa lentosimulaattoreista tutun 360-asteen pyörähdyksen mukaan, mikä tekee lentämisestä todella haastavaa, mutta myös erittäin palkitsevaa. Pyörähdyskulmatkin voi säätää itse. Aluksessa on kuitenkin niin paljon viritettävää ja lento-ominaisuuksiin merkittävästi vaikuttavaa, että niitä on tässä edes turha luetella.

Varoituksen sana kuitenkin näppäimistöllä ja/tai hiirellä pelaaville; se on huomattavasti vaikeampaa kuin asiallisella joystickilla. Pallojen keräily ryöstelemällä ja kepulikonsteilla on hiiren ja näppäimistön yhdistelmällä suhteellisen helppoa, mutta pallojen nappaaminen magneettiraiteilta (joilta suurin osa löytyy) on keskisuurissa vauhdeissa hankalahkoa. Tietenkin harjoitus tekee mestarin, mutta ainakin minulla oli henkilökohtaisesti vaikeaa löytää sopivaa herkkyyttä ohjaukseen (ilman suurempia muutoksia alusvalinnoissa, joiden viritteleminen saattaisi auttaa asiaa). Myös pisteportista (jonne pallot viedään) meneminen on tuskallista, koska sen suuruus ei ole montakaan aluksenmittaa. Sen kummemmin retostelematta täytyy mainita, että Microsoft Force Feedback 2 -ilotikkuun vaihdettaessa tuntuma parani TODELLA huomattavasti. Paluu näppis-hiiri -komboon tuntuisi nyt mahdottomalta. Kivana lisänä Clusterball-pelistä löytyy myös force feedback -efektit. Vaikka efektit joskus reagoivat kumman hiljaisesti osumiin ja törmäyksiin, ovat ne suurimman osan ajasta varsin skarppeja.

Karttoja pelistä löytyy (ainakin arvosteluversiosta) 11 kappaletta. Pelin kotisivuilta voi ostaa demoon tai erilaisiin riisuttuihin versioihin lisäkarttoja. Jokaisessa kartassa on erilainen teema, ja näihin kuuluvat mm. Egypti ja Stonehenge. Jokaisessa kartassa on kiitorata, josta pelaajat ponkaisevat lähtökäskystä hakemaan palloja kartalta. Kartat ovat suuria, joskin rajattuja. Tämähän ei menoa haittaa, sillä tiiviit kamppailut palloista juuri tekevät pelistä hauskan.

Clusterballista löytyy yksinpeli tietokonetta vastaan ja LAN-mahdollisuus, mutta pelin varsinainen suola on kuitenkin Internet-pelissä. Pelaajan laatiman ilmaisen tilin ansiosta pisteet ja pelatut matsit tallentuvat tilastoihin, jonka perusteella määritellään pelaajan arvo. Tilastoja voi selailla Clusterballin virallisilta sivuilta.

Pelimuotoja on harmillisen vähän. Mukana on "deathmatch"-tyylinen kaikille avoin pelimuoto, kahden joukkueen tiimipeli (jossa kerätään palloja tiimin hyväksi) ja 4 joukkueen tiimipeli (2 pelaajaa/joukkue). Lisäksi mukana on säädöiltään kummallisia tyylejä pelata, ne kun määritellään saatavien lisävarusteiden perusteella serveripuolelta.

Tekijät hehkuttavat pelin nettipelikoodia, jonka ansiosta Internet-pelin pitäisi onnistua peräti 9.6 kbps -modeemilla. Käytännössä en päässyt tuon totuutta tarkastelemaan, mutta täytyy sanoa että peli pyörii silti aivan loistavasti kaapelimodeemilla. Ei ole tullut vielä vastaan yhtäkään kertaa, jolloin olisin saanut lamauttavan lagipiikin kesken pelin. Muutenkaan minkäänlaista tökkimistä alusten liikkeissä ei ole havaittavissa ja niiden reagoiminen sabotaasiin on helposti noteerattu. Suomalaista palvelinta en ole viitsinyt edes etsiä, sillä ruotsalaisia (kas kummaa) servereitä löytyy roimasti. Sisäänrakennettu systeemi palvelimien hakemiseen on paikallaan ja toimii. Teknisestä toteutuksesta täysi kymppi.

Grafiikka ei ole mitään hämmästyttävän hienoa, mutta ei myöskään rumaa, kaukana siitä. Maastossa on paljon korkeuseroja ja alukset ovat komeaa katsottavaa. Myös erilaiset lisävarusteiden tuottamat efektit leiskauttavat ruudulle hienoa värien ja valojen yhteistyötä. Nykyään yhä harvinaisemmaksi muodostuneen Glide-tuen ansiosta peli pyörii kaikilla herkuilla ja suurilla resoluutioilla omalla Voodoo3-kortillanikin mainiosti.

Äänipuoli ei ansaitse erikoismainintaa, sillä se on kovin neutraali. Taustamusiikkia ei kuulu ja vain alusten luoma suihkinta sekoittuu aseiden paukkeeseen.

Clusterball on erittäin hupaisaa. Vaikka pelimuotoja ei ole hurjasti, sen pitkäikäisyys on ainakin minun käytössä ollut positiivinen yllätys. Kaikkia tälläinen palloliitely tuskin jaksaa kiinnostaa, mutta jonkinlainen pieni perversio tähän peliin on jo syntynyt. Painotan kunnollista testaamista ennen kauppojen hyllyille kirmaamista, sillä pelistä saatava demo kertoo hyvin paljon lopullisesta pelistä, eikä tilin rekisteröiminen maksa kuitenkaan mitään. Hintaakin on ruuvattu alaspäin tällä euro-julkaisulla, mikä on aina plussaa.

- Jani Haapakoski
27.5.2001