u u t i s e t
a r v o s t e l u t
e n n a k o t
a r t i k k e l i t
h a r d w a r e
k i l p a i l u t
y l l ä p i t o
b b s
a r k i s t o
p a l a u t e


Domain-paketit alkaen 98 € / vuosi. www.neutech.fi







 
Legendaarisin elokuvarepliikki on..


Yipee-ki-yay, motherfucker
I'll be back!
Legendaarista!
I am your father!
No ei mikään näistä!

Arvostelu


 
 Civilization III
Julkaistu: 2001
Minimi: P2 300 MHz, 32 Mt RAM, 1024x768-resoluutio, 500 Mt kovalevytilaa
Testikone: Athlon 1400 MHz, 512 Mt RAM, GeForce 2 GTS
Moninpeli: -
Peligenre: Strategia
Demo: Civilization III - Demo
Linkit: Civilization III - Kotisivu

Arvostelukappale: Ostettu
Arvostelija: Ville Pekkala

  


Kukapa ei olisi kuullut Sid Meieristä ja hänen legendaarisesta pelisarjastaan Civilizationista. Ykkösosasta on kuljettu pitkä tie kolmanteen asti ja tällaisissa tilanteissa on vaarana, ettei laadullisesti pääse enää kuin alaspäin. Onneksi näin ei ole kuitenkaan käynyt. Asetelma on tuttu ja turvallinen: rypäs maailmanhistorian kuuluisimpia sivilisaatioita ottamassa toisistaan mittaa suure(hko)lla kartalla. Joukkoja siirrellään heksapohjaisella alueella ja mitä helpompi maasto, sitä nopeammin kuljetaan. Uudisraivaajien pitäisi päästä johonkin siedettävään paikkaan, jotta saataisiin kaupunki pystyyn. Kun paikka löytyy, niin ei muuta kuin sahat vinkumaan ja namiskoita kääntelemään! Kuten arvata saattaa, peli on vuoropohjainen ja pelin edetessä vuorojen välit vaihtuvat sadoista vuosista vähitellen pienemmiksi, lopulta yksittäisiksi vuosiksi ja joukkojen liikkeet alkavat tuntua järjellisiltä. Tuskin hopliittiarmeijalta kestäisi 50 vuotta hyökätä naapuriin ja toinen 50 tulla takaisin nuolemaan haavojaan? Joukkojen liikkuminen ja tekemisen vapaus vuorollaan on hieman vaikea suhteuttaa mutta siihenkin tottuu.


Pelin valuuttana toimii kulta. Siitä taistellaan ja sillä maksetaan kaikki, mistä tulee laskuja. Seuraavaksi tärkein asia on kansalaisten tyytyväisenä pitäminen. Ei työläisiä, ei kultaa - ei kultaa, ei kansakuntaa. Ja ihmisethän eivät tee töitä jos ajankohtaisena vaihtoehtona on kapinointi herraansa vastaan. Siispä on rakennettava temppeleitä, taisteluareenoita sun muita, jotta ihmisillä olisi muutakin ajateltavaa kuin arjen kurjuus. Sitten rakennetaan tori ja pankki, jottei valtion kassa pääse tyhjenemään. Siihen päälle kun vielä lisätään satama ja parakit niin alkaa sotilaallinenkin puoli olla kunnossa. Civilization on nippelinkääntäjän paratiisi. Edellisissä Civeissä kansan valinta ei ole vaikuttanut muuhun kuin pelitekstuureihin ja aloitusteknologioihin, mutta nyt valinnalla on muutakin merkitystä. Sodankäynnin ja teollisuuden herruutta kaipaava taipuu todennäköisesti Saksan puoleen, sillä sen modernit tankit ovat ylivertaisia aseita. Jos taas pitää tieteen kehitystä ja kaupankäyntiä tärkeämpänä, päätyy varmaankin Kreikan mahtiin. Kansan ominaisuudet vaikuttavat joka vuorolla saatavina bonuksina (tiedebonus nopeuttaa teknologioiden kehitystä, kaupankäyntibonus antaa lisää valuuttaa jne.) sekä erityisyksikköinä. Joka kansalla on jokin yksilöllinen soturi joka korvaa jonkin pelin tavallisen yksikön: esimerkiksi japanilaisten samurait, venäläisten kasakat ja intialaisten elefantit. Nämä yksiköt ovat sekä vahvoja että halpoja ja ne määräävät suurelta osin millä aikakaudella kyseinen valtio käy sotaa.


Grafiikka ei ole ollut Civien vahvin puoli, mutta tällä kertaa on päästy askel pidemmälle, mikä valitettavasti myös näkyy laitevaatimuksissa. Ympäristöä ja etenkin hahmoja on animoitu: ne jopa katsovat siihen suuntaan mihin ovat menossa! Hellii silmää kun voi nähdä, miten työläiset kolkuttelevat kaivoksen kimpussa, kaupungit savuavat, kalat pomppivat ja taistelutantereella äijiä kaatuu. Mitään uutta ja hienointa herkkua on kuitenkaan turha odottaa, sillä jos lituskaisella kartalla vaaditaan 300 MHz:n konetta niin voi olla varma, että kieputeltavia 3D-kameroita ei ole eikä tule. Liikkuvaa kuvaa on käytetty ainoastaan diplomatia-ruudussa vastapuolen johtajan kasvoissa. Mitään uutta ei tässäkään sinällään ole, sillä heiluivathan alkeelliset tikku-ukkelit jo Civ II:n ruudulla ilmaisten vastustajan tunteita ehdotuksista. Pelin musiikki käsittää paranneltuja versioita edellisten osien teemakappaleista ja klassisen musiikin helmistä. Ehkä järisyttävin havainto on muutos MIDIstä MP3-formaattiin. Muutoin äänet itsessään ovat pelkkiä puolen sekunnin mittaisia inahduksia, joita kuuluu kun äijiä liikuttelee kartalla. Harmillista on, ettei johtajien puheita ole nauhoitettu. Kunnolliset ääninäyttelijät olisivat saaneet Mao Tse-Tungin ja Abe Lincolnin todella henkiin. Ja nyt kun haukuista on päästy niin aloitetaan kehuminen: Civilizationit ovat aina olleet addiktiivisia pelejä. Niihin jää karskisti sanoen koukkuun. Kenellepä strategiapelifanille ei olisi tuttua tilanne, jolloin kello näyttää neljää aamulla ja lopettaminen ei vain käy päinsä. Vaikka pelin puitteet ovat kovin yksinkertaiset ja aikaansa jäljessä, löytyy Civeistä aina yllättävän paljon sisältöä ja uusia jippoja kokeiltavaksi. Pelin ikää lisää myös mukana tuleva editori, jolla on helppo tehdä niin yksityiskohtaisia karttoja kuin laajoja skenaarioita.

On yksi asia, jota Sid Meier ei ole vielä vuosienkaan jälkeen oppinut: moninpelillä ei kannata yrittää rahastaa. Civ II:n kohtaloksi koitui vasta lisälevynä tarjottu nettipeli, joka oli täysiveroisen laajennuksen hintainen. Firaxiksen oma projekti, Alpha Centauri, keräsi pisteet kotiin sisältämällä monta erilaista moninpelitapaa jo versiossa 1.0. Nyt vain odotellaan kuumeisesti "Civilization 3: The Multiplayer Expansion" -lisälevyä... Kuten useimpien pelisarjojen kohdalla, myös Civilizationia ensimmäisen kerran kokeilevan kannattaa aloittaa viimeisimmästä osasta, jolloin jää paras kuva koko liudasta. Varsinaista juontahan Civeissä ei ole, joten jatko-osien pelaaminen onnistuu täysin kivuitta. Loppujen lopuksi hyvä peli, jota kuitenkin vaivaa hieman kertakäyttöinen luonne. Jos haluaa saada ostoksestaan kaiken irti, vaaditaan useita toistoja ja halua kokeilla samoja asioita hieman eri tavalla. Monet, kuten minä, eivät tästä kovin paljon pidä, joten CD tuppaa keräämään pölyä hyllyn päällä.



- Ville Pekkala
12.4.2002


  

    Hyvää
- Sisältö
- Toteutus
- Viilailua siellä, viilailua täällä

   Huonoa
- Grafiikka
- Äänet
- Moninpelin puuttuminen

Lyhyesti
Uraauurtaneen strategiapelin pojanpoika, joka on isiensä maineen arvoinen.


 88