u u t i s e t
a r v o s t e l u t
e n n a k o t
a r t i k k e l i t
h a r d w a r e
k i l p a i l u t
y l l ä p i t o
b b s
a r k i s t o
p a l a u t e


Domain-paketit alkaen 98 € / vuosi. www.neutech.fi







 
Legendaarisin elokuvarepliikki on..


Yipee-ki-yay, motherfucker
I'll be back!
Legendaarista!
I am your father!
No ei mikään näistä!

Arvostelu


 
 Chariots of War
Julkaistu: Kesä 2003
Minimi: Pentium 233MHz, 64 Mt RAM, 400 Mt HD, 4 Mt (DX8.0 tukeva) näytönohjain
Testikone: AMD 2100+, Windows XP, 1 Gt RAM, CD-ROM, Ati Radeon 9500 Pro 128 Mt
Moninpeli: -
Peligenre: Vuoropohjainen strategia
Demo: Chariots of War - Demo
Linkit: Chariots of War - Kotisivu

Arvostelukappale: PAN Vision Oy
Arvostelija: Aki Torvikoski

  


Chariots of War on taisteluita, kaupunkien rakentelua, armeijoiden siirtelyä sekä resurssien hallintaa historiallisesti tutuilla kansoilla. Laitteistolta ei ihmeitä vaadita, eikä vuoropohjaisia rakentelustrategioita pelanneen tarvitse edes vilkaista tutoriaalia. Pelaaja heitetään 4000 vuotta ajassa taaksepäin ohjastamaan yhtä kymmenestä kansasta ja pelastamaan tunnettu maailma pahojen vihollisten uhalta.

Teknisesti tarkasteltuna pelissä ei juuri moitittavaa ole. Yksiköt ovat selkeästi erottuvia, vaikkei grafiikka ole mitenkään erityisen nättiä. Tarkkuus on lukittu 1024x768-tilaan, eikä näytönohjainten kehitystä hyödynnetä efektipuolella. Peliä on yksinkertaistettu huomattavasti samankaltaisiin peleihin verrattuna, mikä on tehnyt käyttöliittymästä kevyen ja nopeasti omaksuttavan, sillä selattavia valikoita ja paineltavia nappuloita ei ole liikaa. Muista saman kategorian peleistä poiketen moninpeliä ei ole tehty. Toisaalta vuoropohjaiset verkon yli pelattavat pelit ovat kaatuneet järkyttävän hidasliikkeiseen tahtiin ja erittäin pitkiin otteluihin.

Yksinkertaistamista vastaaviin peleihin verrattuna on eniten diplomatiassa sekä resurssienhallinnassa. Ainoa hyöty diplomaatin lähettämisestä naapurivaltioon on yksiköitä peittävän hunnun katoaminen. Kaipaamaan jää kiristämistä, vaihtokauppaa sekä erilaisia sopimuksia. Resursseista ei ole koskaan pulaa, sillä niitä pystyy aina vaihtamaan, eivätkä tuotteiden hinnat vaihtele.



Taistelutkin ovat erittäin yksinkertaisia. Kahden eri valtion armeijan kohdatessa alkaa yhteenotto. Ennen taistelua valitaan miten yksikköryhmät sijoitellaan ja valitaan miten nopeasti lähdetään liikkeelle. Tämän jälkeen vain katsellaan miten yksiköt jyräävät toisiaan. Miksei joukkoja saa uudelleen järjestäytymään, perääntymään tai jopa vetäytymään? Eikä tylsiä taisteluja voi edes hypätä ohi, vaan on katsottava niin kauan kunnes toisen osapuolen viimeinenkin taistelija makaa maassa tai pakenee kentältä. Armeijoiden siirtely on tuskaa, sillä armeijoita pitää joka vuoron aikana erikseen käskyttää liikkumaan. Lisäksi isoimmilla kartoilla yksittäisen armeijan siirtäminen omien linjojen takaa vihollisen kimppuun vie helposti kymmeniä vuoroja.

Uusia yksiköitä saa rakentamalla kaupunkejaan. Teknologian kehitykseen ei ilmeisesti voi vaikuttaa muutoin kuin rakentamalla yliopistoja kaupunkeihin. Ajan kuluessa uudet löydetyt ja keksityt asiat vain ilmoitetaan tylysti vuoron alussa. Mitä pidemmälle yksiköitä kouluttavia rakennuksia kehittää, sitä suurempia joukkueita saa käyttöönsä kyseisestä kaupungista. Armeija koostuu enintään kahdeksasta joukkueesta, joten yksittäisten joukkueiden koosta tulee tärkein osa voittoisalle armeijalle. Kaupunkia puolustava armeija saa vähintään yhden joukkueen lisäedun, riippuen kuinka pitkälle kaupunkia on rakennettu.

Taisteluiden lopputulokseen vaikuttavat paljon joukkojen koon ohella maasto ja erilaiset yksiköt. Tavalliset miekkailijat saavat kyytiä tasaisella erilaisilta hevosvetoisilta yksiköiltä, jotka ovat pahassa maastossa hätää kärsimässä keihäsmiehet kohdatessaan.



Jokainen peli alkaa nopeana kaupunkien rakentelulla ja selustan turvaamisella. Kun kaupunkeja on rakennettu tarpeeksi pitkälle suurten joukkueiden tuottamiseen alkaa sotimisvaihe, jota jatkuu pelin loppuun asti. Pelin kesto on käytännössä kiinni vain kartan koosta ja kaupunkien määrästä. Kaupunkien ja armeijoiden kehittely ja joukkojen siirtely kartalla tylsistyttää erittäin nopeasti. Pelkästään jo se, että taisteluihin voisi vaikuttaa kesken nahinoinnin, toisi mukavasti lisää tekemistä peliin. Taistelujen seuraamisesta tuleekin nopeasti tylsää pakkopullaa.

Peli tarjoaa kevyttä pelaamista ensimmäisiä strategiapelejä kokeileville, kokeneemmille sillä taas on erittäin vähän annettavaa. Peli kaatuu omaan yksinkertaisuuteensa. Sillä ei helppoa lähestyttävyyttä lukuun ottamatta ole mitään merkittävästi parempaa kuin monilla kilpailijoillaan. Onnettoman yksinkertaiset diplomatia ja taistelu eivät aiheuta oikeita strategiapelejä pelanneelle kuin masennuksen. Edes omien kaupunkien perustamiseen ei anneta mahdollisuutta, vaan on käytettävä ja kehitettävä alussa annettuja sekä vihollisilta vallattuja. Moninpelikin saisi löytyä, mutta todennäköisesti se ei pelin ikää juuri pystyisi pidentämään.




- Aki Torvikoski
15.9.2003


  

    Hyvää
+ Yksinkertainen
+ Helppo oppia

   Huonoa
- Liian yksinkertainen
- Ei moninpeliä

Lyhyesti
Vuoropohjaista taistelustrategiaa liian yksinkertaisissa kuorissa.


 75