Domain-paketit alkaen 98 € / vuosi. www.neutech.fi
| Legendaarisin elokuvarepliikki on.. |
|
|
|
|
 Arvostelu
|
|
| |
 |
Julkaistu: 2000
Minimi: P2/233 MHz, 32 Mt RAM, 4xCD-asema, 800 Mt kiintolevytilaa
Testikone: Celeron 500 MHz, 128 Mt RAM, 50xCD-asema, Riva TNT2
Moninpeli: Kyllä
Peligenre: Roolipeli
Demo: Baldur's Gate II - Demo
Linkit: Baldur's Gate II - Kotisivu
Arvostelukappale: Ostettu
Arvostelija: Ville Pekkala
|
|
Baldur's Gate ykköstäkin pelaamattomat pääsevät Shadows of Amnin juoneen käsiksi jo alkuun, sillä vaikuttavat alkudemot ja runsas dialogi selittävät tarkoin, miten pelaaja liittyy murhan jumala Bhaaliin. Tällä kertaa ei tosin ollakaan enää Baldur's Gatessa, vaan hieman oudossa Amnin kaupungissa, jonka alapuolella häärää pelaajaa vankinaan pitävä kummallinen velho. Lisäksi tarina on tiukasti sidottu edellisen pelin tapahtumiin ja monet vanhat ystävätkin saa jälleen kerran mukaansa taistelemaan miekan ja magian turvin. Baldur's Gate saattaa tuntua siis ensialkuun hieman puiselta ja tätä-on-tullut-jo-maistettua tyyliseltä peliltä, mutta jo hahmonluontivaiheessa alkaa ilme kirkastua. Kaikkihan sen tietävät, että Black Isle -roolipelinkehittelyosasto on aina osannut tehdä hyviä pelejä, esimerkkeinä Falloutit ja Planescape, eikä ole epäonnistuminen sattunut BG2:kaan kohdalla. Verrattuna BG:hen on kakkoseen lisätty loitsuja (BGII:ssa niitä on yli 300), grafiikoita hieman viilailtu ja dialogia lisätty monin kerroin enemmän. Siis mennään hieman Planescapemaiseen suuntaan, mikä ei todellakaan ole huono juttu.
Pelaaja saa siis itse kehitellä sankarin tai sitten valita valmiista vaihtoehdoista itselleen sopivan. Jos on pelannut Baldur's Gate 1:stä tai jopa lisäosa Tales of the Sword Coastia, voi vanhat hahmot ottaa peliin taitoineen päivineen. Sankari koostuu monesta yhdistelmästä, joista kolme tärkeintä ovat rotu, luokka ja suuntaumus. Rotu vaikuttaa yleisesti koko sankariin, sillä puoli-örkin hirviömäinen voima ja kestävyys ovat ylivertaisia, mutteivät pärjää älykkyydessä ja oveluudessa haltijalle. Rotuja on yhteensä seitsemän, jokaisella omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Luokka taas on suurinpiirtein sama asia kuin ammatti. Eli ritari hakkaa hirviöitä kättä pidemmällä, maagi loitsii salamoita ja lieskoja ja varas hiipii vihollisen taakse iskeäkseen myrkkytikarilla. Nämä ovat yleisimmät luokat, mutta niitä on vielä paljon lisää, esimerkkinä muodonmuuttaja ja eläimenkesyttäjä. Luokkia voi olla myös monta yhtäaikaa, multi-class- ja dual-class-systeemeillä. Suuntaumus vaikuttaa pääosin pelin dialogiin ja siihen miten npc:t (non-playable characters, tietokoneen ohjaamat hahmot) suhtautuvat pelaajaan. Lawful Good on sananmukaisesti lainkuuliainen hyvä ja Chaotic Evil on kaoottisen paha. Valinta vaikuttaa myös pelityyliin ja tarvittaviin taisteluihin pelin varrella.
Peli on nätti kuin sika pienenä. Etenkin loitsujen efektit ovat välillä kuin paremmastakin 3D shoot-'em-upista. Hahmot juoksentelevat pitkin karttaa pelaajan käskyjen mukaan ja jopa välillä kommentoivat -- enemmän tai vähemmän sarkastisesti. Taustamusiikkikin on harvinaisen onnistunutta. Tällaisessa pelissä se on tietysti klassista, mutta mitä muutakaan? Ja onhan onnistuneesta klassisesta hyviä esimerkkejä, kuten Outcast, jossa Moskovan sinfoniaorkesterin taidonnäytteet siivittävät tarinaa todella hyvin. Mukaan on saatu toimintakohtiin kiihtyvää tempoa ja "synkkyyttä".
Oikean puolen kehyksessä näkyy hahmojen muotokuvat, vasemmalla käyttöliittymä ja alhaalle vaihtuu tarvittavia nappeja. Käyttöliittymä on välillä hieman sekavan tuntuinen, mutta onneksi pause tai auto-pause toiminto helpottavat pelaamista. Inventaario (eli hahmojen varusteet ja kantamukset) toimii hyvin, mukana pieni graafinen plussa, että varusteet ovat päällä erinäköisiä. Onneksi kaikki, mitä erilaisemmat kypärät eivät sankareiden päässä näytä samanlaisilta, harmailta potilta. Journaliin kirjautuu automaattisesti tärkeitä tietoja ja tehtäviä. Tätä on kätevä selata ja vieläpä tarvittaessa saa lisätä itsekin omia merkintöjä. Loitsut on esitelty hyvin, mutta loitsujen etsiminen taistelun tuoksinnassa on hankalaa, kun pitää erikseen jokaiselle hahmolle käydä laittamassa käsky monen valikon takaa, mitä tehdä. Mutta kuten jo aiemmin sanoin, God bless the pause!
Onhan peliin ängetty mukaan myös moninpeli, joka tosin tuottaa karvaan pettymyksen hyvästä nettipelistä ja seurasta nauttiville. Moninpeliä pelataan suoraan yksinpelin juonen mukaan, mistä ei ole muuten kuin hankalien kohtien ylityksessä hyötyä. Black Islella oltaisiin voitu panostaa hieman enemmän tähän osioon ja tehdä moninpelistä vapaampi, ehkä hieman Ultima Onlinen tyylinen virtuaalimaailma. Asiaa ei yhtään paranna se, että pelissään voi pelata vain 6 henkeä, yhden ryhmän verran, joista yksi on ryhmänjohtaja ja hänellä on ylin päätösvalta. Turha siis odottaa klaanimatseja, etenkään kun ryhmän johtaja päättää jos joku potkitaan pihalle jne. Eli käytännössä kaksintaistelut (duelit) ovat mahdottomia, sillä jos ryhmän johtaja tappelee ja on häviöllä, hän voi yksinkertaisesti potkaista vastustajan pois pelistä, tai ottaa pelaajan hahmon haltuunsa. Loppujen lopuksi, moninpeliasennus vie paljon megatavuja, vaikkei siinä ole oikein mitään hyvää.
Pelin vaikeusaste on hyvin valittavissa. Vaihtoehtojen suurimpina eroina on vihollisten tekemä vahinko ja hahmojen kuoleminen. Vaikeammilla asteilla hahmojen kuolema on lopullista tyyliin "se siitä" ja jonka jälkeen kaivellaan vanhoja tallennuskansioita, jos sieltä löytyisi kohta jossa kyseinen hahmo olisi vielä hengissä. Helpommilla vaikeusasteilla hahmot voi vielä herättää loitsuilla henkiin, tosin päähenkilön kuoleminen aiheuttaa pelin loppumisen. Kokonaisuudessaan peli ei ollut kovin vaikea, ainakaan pelattaessa Normal-vaikeusasteella, joka sallii hahmojen henkiinherättämisen. Tässä kohdin peli on silti onnistunut: se ei ole liian vaikea, mutta tarpeeksi haastava, jotta jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen jos ei onnistu ja jopa kokeilemaan vaihtoehtoisia selvittämistapoja.
Kokonaisuutena Baldur's Gate II on onnistunut peli. Kolmen peli-CD:n ja yhden asennus-CD:n verran tavaraa on laitettu läjään todella onnistuneella tavalla. Ei ihmekään, että tätä sanotaan vuoden roolipelitapaukseksi. Kyllä BG2 sen arvonimen ansaitsee.
- Ville Pekkala
4.2.2001
|
|
Hyvää
+ hahmonluonti
+ eri läpipeluutavat
+ onnistunut grafiikka ja äänimaailma
|
Huonoa
- moninpeli
|
Lyhyesti
Lisää mainiota roolipeliä monen CD:n verran
|
  90
|
|
|
|
|
|
