Mistä on Troika Gamesin Arcanum tehty? Taiasta, teknologiasta sekä AD&D:n kolmannen painoksen muokatuista säännöistä. Niistä on Sierran Arcanum tehty. Pelaaja tiputetaan fantasiamaailmaan, haltioineen ja kääpiöineen, keskelle teollista vallankumousta. Arcanumissa sekoitetaan Forgotten Realmsin maailmaan viktoriaanista teknologiaa, kaikki Tolkienin hengessä. Arcanum: Of Steamworks and Magick Obscuran suunnittelijoista osa on samoja kuin Falloutissa, eikä yhtäläisyyksä pelimaailman ja -mekaniikan väliltä voi olla huomaamatta - ei mitenkään huono asia RPG-pelaajan kannalta. Toisaalta suuria erojakin löytyy; esimerkiksi kokemuspisteitä saa jokaisesta onnistuneesta lyönnistä, eikä vain vastustajan kuollessa.

Peli lähtee liikkeelle kokeellisen ilmalaivan IFS Zephyrin neitsytmatkan traagisesta lopusta. Hylyltä löytyy kuolettavasti loukkaantunut maahinen, joka antaa pelaajalle tehtäväksi löytää pojan. Samalla maahinen ojentaa pelaajalle sormuksen, jossa on alkukirjaimet "G.B." Viimeisenä henkiinjääneenä pelaaja poistuu paikalta selvittäen mitä on tapahtunut, missä on ja kuka tuo G.B. on.

Arcanum ei juuri eroa RPG-kaavasta hahmonluontinsa osalta. Rodut ovat tuttua fantasiakamaa; keskivertoihminen, älykäs ja ketterä elf, tyhmä ja voimakas ogre jne. Kykyjä sentään on enemmän kuin totutuissa AD&D-peleissä. Peli ottaa vaikutteita 1800-luvun loppupuoliskon esiteollisuudesta yhdistäen siihen onnistuneesti fantasiamaailman. Vaikka taiat ja mekaniikka sulkevatkin toisensa pois jollain tasolla, ei taikaesineiden käytöstä ole miinuksia pahempaa seuraamusta teknologiaan suuntautuneella hahmolla. Tietenkin myös toisinpäin, ja neutraalinakin voi pelata.

Juoni, dialogi ja pelimaailma ovat Arcanumin ehdottomasti parhaimpia puolia. Juonellisesti tuntuu siltä, ettei pelaajaa käsketä menemään paikasta a paikkaan b, vaan hienovaraisesti ohjaillaan eteenpäin. Suurimpaan osaan asioista on monta mahdollista ratkaisua, eikä asian välttäminenkään ole yleensä mahdotonta. Tehdyt valinnat pikkuhiljaa muokkaavat juonta sekä hahmoa, oli hahmo sitten moraalisaarnaaja tai kylmäverinen tappaja.

Rikas ja laaja pelimaailma tarjoavat pelaajalle paljon tekemistä. Dialogit seuraamalla voi välttyä turhalta vaeltelulta, eikä tehtäviä tarvitse suorittaa tietyssä järjestyksessä, vaikka osa tehtävistä onkin toisensa poissulkevia. Osaan paikoista pääse vain suorittamalla tietyt tavoitteet, toisiin seuraamalla huhuja ja joihinkin vain vahingossa. Esimerkiksi hyödyllisille saarille pääsee vain laivalla, ja pohjoiseen, luoteeseen ja länteen vain vuoret ohittamalla. Kaikkiin paikkoihin ei ole pakko mennä, mutta toisiin taas on kannattavaa, mikäli pelistä haluaa saada enemmän irti.

Sankarista pystyy tekemään juuri sellaisen kuin haluaa. Hullu tiedemies tai hemmoteltu pikkutyttö varustettuna sairaalloisella mielenkiinnolla aseisiin - täysin mahdollista. Pelaajan valinnat vaikuttavat myös oleellisesti pelimaailmaan; taikaesineitä myyvät eivät välttämättä suostu myymään tekniikalta löyhkääville asiakkaille, ainakaan halvalla. Tietysti suuri määrä toisiinsa vaikuttavia asioita jo heti kättelyssä on positiivistä, mutta ne saattavat hämmentää alussa. Onneksi pelin tanakka ja hyvin kirjoitettu manuaali on apuna, lähtien alkeista päättyen hienosäätöön.

Grafiikka on Arcanumin riippakivi. Rujosta grafiikasta ei aina saa selvää, mitä maassa olevan pikselimössön pitäisi esittää. Aktiivisella hiirenkäytöllä ja monen erehtymisen kautta asiohin tulee tosin hieman selkeyttä. Waypointit eivät anna mennä kovinkaan pitkiä matkoja (rajattu määrä, sekä etäisyys toisistaan) ja välillä hahmo vain pysähtyy kesken valitun reitin. Reaaliaikaisessa tilassa tappeluista tulee hektistä sohimista. Vuoropohjaisessa tilassa taas hahmon nopeus ratkaisee liikaa, kun taistelut voitetaan asettelemalla hahmot niin, että voi lyödä ja paeta vuoron aikana siten, ettei vihollinen ehdi kuin juosta pelaajan perässä.

Arcanumista löytyy paljon kirjoitusvirheitä ja esineissä käytetään monenlaisia lyhenteitä, jotka eivät aukea ainakaan manuaalia lukemalla. Seuraajat ottavat välillä mielellään käyttöönsä esineitä, joskus jopa huonompia kuin jo päällä olevat. Kauppa ei tunnu kannattavan, sillä kauppiaat maksavat välillä naurettavan pieniä summia tarjotuista esineistä, vaikka hahmon myyntimiehen taidot olisivat huippuluokkaa. Ilman päivitystä monien NPC- (tietokoneen hallitsemien) hahmojen mieli vaihtelee yllättättäen. Pelin tasapaino suosii tekniikkaa, sillä maagit tuppaavat pyörtymään turhan helposti taikojen epäonnistuessa.

Vaikka pelistä löytyy paljon huonoja ominaisuuksia, vaaka kallistuu hyvien asioiden ansiosta kirkkaasti positiiviselle puolelle. Äänet ovat vain tanakkaa keskiluokkaa, mutta hyvin tehty orkesterimusiikki antaa hienosti tunnelmaa. Kiehtova ja monipuolinen pelimaailma ja juoni pitävät mielenkiintoa pitkään yllä. Tallentaminen ja lataaminen on kiitettävän nopeaa ja reitinhaku toimii hyvinä päivinä kuin junan vessa. Päivittäminen auttaa moniin ongelmiin, eikä pelin vakauskaan ole huono juttu.

Pelissä on mukana myös moninpeli muutamilla moninpelitehtävillä, joita voi myös tehdä mukana tulevalla editorilla.

Tekemällä sen uhrauksen, että todella tutustuu peliin saa Arcanumista paljon hupia. Kiehtova tarina, monipuolisuus ja tekemisen paljous takaavat sen, että pelin pariin on helppo palata myös myöhemmin uudelleen. Kukaan todellinen RPG-fani ei voi kokeilematta ohittaa peliä.

- Aki Torvikoski
7.2.2002