Taannoin Microsoftin talliin suurella rahalla siirtynyt Ensemble Studios on hankkinut kannuksensa pääasiassa mainioilla Age of Empires –strategiapeleillään, jotka olivatkin Westwoodin ja Blizzardin tuotoksien ohella 90-luvun menestyneimpiä reaaliaikanaksutteluja. Tätä taustaa vasten katsottuna ei liene ihmeellistä, ettei toimivasta konseptista ole poikettu, vaan Age of Mythology on melko perinteistä RTS:ää, eli sitä mitä Ensemble parhaiten osaa. Vaikka alkuperäisten Age of Empiresien isänä tunnetuksi tullut Rick Goodman ei olekaan aikoihin vaikuttanut Ensemblellä, ei osaaminen näytä talosta poistuneen.

Seikkailu alkaa Kreikasta, missä pelin sankari Arkantos on juuri kotiutumassa edelliseltä sotaretkeltään. Kovin pitkään ei miekkonen ehdi huilailla, sillä joukko merirosvoja hyökkää sankarin kotikaupunkiin. Omituiset merenelävät auttavat konnia hyökkäyksessä, minkä antiikin ihmiset arvelevat johtuvan meren jumala Poseidonin tyytymättömyydestä. Vaikka piraattien hyökkäys saadaan torjuttua, saavat nämä taistelun tiimellyksessä varastettua Poseidonin patsaan kolmikärjen. Partasuun tyydyttämiseksi pyhä ase on saatava takaisin, ja vastuu tehtävän toteutumisesta annetaan Arkantokselle. Tarinan edetessä kolmikärjen palauttaminen jää kuitenkin hieman taka-alalle, sillä Arkantos huomaa nopeasti olevansa sodassa pahan kyklooppi Gargarensiksen kanssa. Gargarensis näet yrittää avata kreikkalaisesta mytologiasta tutut manalan portit, ja vapauttaa ylijumala Zeuksen aikojen alussa vangitsemat hirviöt. Koska tämä tietäisi maailman tuhoa, on Arkantoksen estettävä yksisilmän aikeet. Portteja on ympäri maailmaa, joten reilusti yli kolmekymmentä tehtävää käsittävän kampanjan aikana tulevat Atlantiksen vehmaiden niittyjen lisäksi tutuksi niin Egyptin hiekka kuin pohjolan raivoisat lumimyrskyt.

Kuten pelin nimikin antaa ymmärtää, Age of Mythologyn tarina nojaa erilaisiin mytologisiin kertomuksiin. Juoni itsessään kiteytyy muutamien sankareiden ympärille, joiden edesottamuksia pelin juoni seuraa. Pohjimmiltaan kyseessä on perinteinen hyvän ja pahan taistelu, vaikka myös jokaisen sankarin kaappi kätkee omat luurankonsa.

Tutunoloisten normaaliyksiköiden lisäksi taistelukentillä vaikuttavat myös erilaiset Kreikan taruston hirviöt. Nämä yksiköt tarvitsevat perinteisien resurssien lisäksi myös jumalten suosiota. Jokainen kansa hankkii suosiota omalla tavallaan. Siinä missä egyptiläiset saavat suosiota rakentamalla jumalilleen erilaisia monumentteja, atlantislaisten on jatkuvasti uhrattava osa kallisarvoisesta työvoimasta temppeliin jumalia palvomaan. Pohjolan viikinkien jumalat taas pitävät rähinästä, ja viikingeillä pelattaessa onkin jatkuvasti pidettävä yllä pieniä rajakahinoita vihollisen kanssa, sillä suosiota irtoaa vain taisteluista.

Eri kansat eroavat toisistaan muissakin suhteissa riemastuttavan paljon. Jokaisella kansalla pelattaessa täytyy omaksua tietty pelityyli, eikä viikingeillä hyvin pärjäävä pelaaja menesty Egyptiläisten joukkojen johtajana pelityyliä vaihtamatta. Useat pelaajat kohtaavat kulttuurishokin erityisesti viikingeillä pelatessaan. Muista poiketen peräpohjolassa esimerkiksi taloja rakentavat jalkaväkiyksiköt, ja normaali viikinkityöläinen ei osaa kuin kerätä puuta ja ruokaa. Kultaakin hankkivat erikoistuneet mainarit. Resursseja ei muiden kansojen tapaan tarvitse kantaa erityisiin rakennuksiin, vaan viikingit rahtaavat kerätyt luonnonvarat härkävankkureihin. Tämä mahdollistaa esimerkiksi tukikohdan nopean liikuttamisen ja on suuri etu varsinkin moninpelissä.

Kansojen ominaisuuksiin vaikuttavat voimakkaasti myös pelaajan tekemät valinnat. Aikakaudelta toiseen siirryttäessä pelaaja joutuu valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta jumalan, jonka suopeudella valtakuntaansa kehittää. Toisen jumalan parannukset saattavat suosia puolustavaa pelityyliä, kun taas toisen jumalan parannukset keskittyvät hyökkäyskalustoon. Uusien yksiköiden ja teknologiaparannusten lisäksi jumalat antavat pelaajan käyttöön myös kertakäyttöisiä taikoja, joilla voi esimerkiksi tehostaa tilapäisesti maatilojen toimintaa, manata ukkosmyrskyn vihollisen kylään tai vaikkapa muuttaa normaalin papin tehokkaaksi taisteluyksiköksi. Taiat riippuvat jumalista ja niiden käytön oikea ajoitus on paikoin edellytys tehtävien onnistumiselle.

Pelin juoni kehittyy tehtävien välissä näytettävien animaatiopätkien avulla. Pätkät ovat komeaa katseltavaa ja ne naittavat perättäiset tehtävät kiinteästi toisiinsa. Toimintaa ei puutu, vaan välipätkät ovat tapahtumarikkaita, ja ainakin minut ne imaisivat ruutuun tehokkaammin kuin paraskaan saippuaooppera.

Age of Mythologyn kontrollit ovat melko suoraa perua Age of Empireistä, vaikka viilauksia käyttöliittymään onkin tehty. Warcraft III:n tapaan työttöminä lorvailevat yksiköt näkyvät nyt pienenä merkkinä näytön ylälaidassa, mikä helpottaa työvoiman täysimittaista käyttöä. Age of Empires –veteraanit pitävät varmasti erilaisen pikkutarkan nysväämisen vähentymisestä, sillä esimerkiksi maatilat ovat nyt ikuisia, eikä niitä tarvitse rakentaa uudestaan kuin siinä tapauksessa, että vihollinen on käynyt ne tuhoamassa. Hiirikäden työtä helpottaa myös kehittynyt tekoäly, jonka ansiosta omat yksiköt osaavat kiertää mahdolliset tielle osuvat esteet ilman jatkuvaa paimentamista. Taisteluissa tilanne ei valitettavasti ole aivan näin hyvä, vaan suuren mittakaavan hyökkäyksen onnistuminen edellyttää tarkkaa joukkojen kontrollointia, yksittäisillä sotureilla kun on inhottava tapa poiketa rintamasta. Ilman pelaajan kontrollointia ne juoksevat helposti suoraan surman suuhun. Age of Mythology ei ole päässyt eroon parista muustakaan strategiapelien perussynnistä, kuten esimerkiksi huonosti tasapainotetuista yksiköistä. Normaalit soturit ovat vain välipala tehokkaille taruyksiköille.

Yksiköiden ja rakennuksien hankkimiseksi pelissä kerätään perinteiseen tapaan kultaa, ruokaa ja puuta. Kun normaalin työläisen värväys ei vaadi kuin hiukan pihvilihaa, edellyttää kilvellä ja tehokkaammilla aseilla varustetun soturin hankkiminen myös reilusti kultahippuja. Eroavaisuutena edellisiin Ensemblen strategiapeleihin, on pelaajan Age of Mythologyssä haalittava myös jumalten suosiota. Suosiota voi saada useilla eri tavoilla. Esimerkiksi atlantislaisilla työläisiä on laitettava palvomaan jumalia temppelien läheisyyteen, kun taas egyptiläisillä on rakennettava jumalille erilaisia monumentteja. Viikingeillä pelattaessa kumpikaan tapa ei toimi, vaan jumalat haluavat nähdä jatkuvaa rähinöintiä.

Pelin äänet ovat ensiluokkaisia. Musiikit vaihtuvat pelin käänteiden mukaan ja kohottavat tunnelmaa reilusti. Taisteluiden aikana äänimaailma täyttyy joukkojensa moraalia kohottavan Arkantoksen sotahuudoista, jousipyssyjen viuhunasta ja miekkojen kilinästä. Äänimaailma on elävä, mikä onkin hyvä, sillä pelkkä kampanja sisältää yli 30 enemmän tai vähemmän pitkää tehtävää.

Moninpeliä ennen vaivannut diplomatian vajavaisuus on nyt osaksi historiaa. Moninpelissä pelaajien on mahdollista yhdistää resurssejaan esimerkiksi kullan tuotannossa, kun aikaisemmin kumpikin liittouman osapuoli on saanut pärjätä omillaan tai joutunut ottamaan vastaan kultaa lahjoituksina. Diplomatian käyttö edellyttää silti asialleen omistautuneita pelaajia, joten sen merkitys taistelun lopputuloksen kannalta on useimmiten lähes olematon.

Pelin grafiikka on erittäin nättiä, ja AoE-peleissä käytetty sprite-grafiikka on vaihtunut 3D-kiihdytettyyn grafiikkamoottoriin. Hahmojen animointi on silti komeaa katseltavaa, eikä Age of Mythology häviä ainakaan grafiikan näyttävyydessä yhdellekään strategiapelille. Pelimaailma on paljon Age of Empires –pelejä eläväisempää. Ruoho taipuu tuulessa, eläimet juoksentelevat ympäriinsä ja kalat uiskentelevat virtaavassa vedessä. Taistelut näyttävät komeilta ja esimerkiksi ohi lentäneet nuolet jäävät näyttävästi maahan pystyyn. Peli on nätti kuin karamelli, mutta se näkyy valitettavasti myös pelin laitevaatimuksissa. Tarpeeksi suuressa kahakassa peli pistää polvilleen jopa useamman gigahertsin koneen. 3D-kiihdytetty grafiikka kysyy paljon myös näytönohjaimelta.

Mikäli Age of Empires –pelit ovat mielestäsi hyviä strategiapelejä, pidät varmasti myös Age of Mythologysta. Se jatkaa Ensemblen mahtavien strategiapelien linjalla ollen kaikin puolin viimeistelty ja laadukas strategiapeli. Oman pikantin säväyksen antaa pelin eeppisiin tarinoihin pohjautuva aihepiiri, joka tuo Age of Empireseihin tottuneille strategiaveteraaneille jotain aidosti uutta. Omien sotilaiden harhailu hyökkäyksissä saattaa nostaa nysväystä inhoavan strategistin verenpaineen vaarallisen korkealle, mutta mikäli tekoälyn satunnaiset mokailut kestää, tarjoaa Age of Mythology laadukasta viihdettä pitkäksi aikaa.

- Jarmo Pitkänen
21.1.2003