Tamperelaisen huumorin kultapojat ovat tietysti Alivaltiosihteeri ja Kummeli. Nyt on sekin ihme nähty, kun Alivaltiosihteeri neljän virallisen kirjan ja useiden vuosien radio-ohjelman jälkeen julkaisee myös sen virallisen rompun. Tätä varten tietokone keksittiin, sanoo pakkauskin vaatimattomasti.

Maapallo kärsii vitsauksen kourissa, vitsauksen nimi on epävirallisuus. Lapset leikkivät ilman solmiota, äidit tekevät ruokaa ilman solmiota, isät maleksivat kaduilla ilman solmioita.
Rusetin käyttäjiä vainotaan ja kirjakielen käyttäjät katoavat mystisesti. Onneksi Alivaltiosihteeri taistelee epävirallisuutta vastaan syvällä maan alla, Alivaltiossa.

Peli ei käytä muuteltua Quake III-engineä, vaan on sitä paljon puhuttua multimediasaastaa.
Liikkuvaa kuvaa ja ääntä on siis sekoitettu. Mitään pelillistä nautintoa on turha rompulta odottaa, mutta humoristisia aisteja kutitellaan tasaiseen tahtiin.
Pojat esittävät rompulla radiohupailujaan menneiltä vuosilta, ja vaikka olin juttuja kuunnellut radiosta ja kirjat lukenut, niin oli välistä yllättäen hauskaa rompun parissa. Tai miltä kuulostaa, kun Vaakon Nakki ja Sony International Music yhdistyvät, tuloksenaan Vaakon Nakki International Music? Tai, kun Alivaltiosihteerin Tutussa jutussa on kilpailemassa Joel Hallikainen ja Timo Koivusalo, joille ruusujen sijasta jaetaankin tiiliskiviä? Tiedän, hulvattomalta.

Erinäisiä hotspotteja klikkailemalla saa katseltavaksi videota ja ääntä kuunneltavaksi. Systeemi on yksinkertainen ja paikoitellen kankea. Esimerkiksi, jos olet virheellisen klikkauksen johdosta poistunut tv-studiosta, et takaisin pääse, ellet käy vaikkapa kokoushuoneessa siinä välissä ja sitten palaa tv-studioon.
Rompulta löytyy myös Alivaltiosihteerin bändiajoilta peräisin olevat kappaleet, joita voi laulaa karaokena, vaikka nuotin vierästä.
Mielenkiintoinen on myös Alivaltiosihteeri-museo, josta löytyy puristettuna koko Alivaltiosihteerin historia ja kaikkea täysin asiaankuulumatonta. Ja paketti Sudanin savupoikien mustaamakkaraa.

Viralliset pelit taas ovat lähinnä palindromien kokoamista ja tarkistamista, aikarajan puitteissa. Mukana on myös tetris-kopio, joka on ihan hauska, mutta eliniältään todella lyhyt. Paikkojen välillä kuljetaan metrolla, jonka kyydissä radio suoltaa lisää Alivaltiosihteeri-viihdettä. Peli muistaa jo kerran kuunnellut sketsit, eikä soita samoja uudestaan, paitsi jos kaikki on kuunneltu.

Fanille tämä on pakko-ostos, ja jos Alivaltiosihteeri-huumori on jäänyt pimentoon, on nyt aika korjata aukko sivistyksessä. Tälläiset hyvällä huumorilla varustetut romput ovat mukava yllätys, tuskin maltan odottaa Kummelin tuotetta tai vaikkapa Studio Julmahuvin vastausta multimedian kutsuun.
Pisteitä on rompulle pelinä mahdoton antaa, mutta vitsit saisivat 10+ ja kultaisen mitallin, vai pitäisiköhän sittenkin antaa hopeinen?

- Jyri Raukola
20.1.2001