N-Gage, Nokian pelikännykkä. Mitä ihmettä puhelinjätti on tekemässä?

Nokia on päättänyt tulla mukaan kasvavaan pelibisnekseen luomalla laitteen, joka yhdistää pelikoneen, MP3-soittimen ja kännykän yksiin kuoriin. Nokia uskoo pelien ja viihteen olevan tärkeitä tulevaisuudessa. Mobiilipelaamisen uskotaan olevan seuraava suuri juttu pelialalla.

"Pelidekiksi" (game deck) ristitty N-Gage on Series 60 -alustaa käyttävä puhelin, mikä nostaa sen ominaisuuksiltaan puhelinten kärkipäähän. Laitetta myydään niin pelikaupoissa kuin puhelinkaupoissa. Nokia markkinoi N-Gagea monin- ja verkkopelaamisen voimalla. Muutamassa pelissä voi pelata kahdestaan Bluetoothin avulla ja pari peliä tukee GPRS-yhteyttä.

Nintendon perinteikkään Game Boy -laitesarjan asema on vakaa ja lippulaiva GBA SP porskuttaa julmettomia myyntimääriä. Nokian mielestä N-Gage ei kilpaile suoraan GBA:n kanssa, ja onnistuipa Nokian Ilkka Raiskinen säväyttämään pelikansaa ja -lehdistöä haukkumalla GBA:ta 10-vuotiaille suunnatuksi epäcooliksi vehkeeksi. Vuoden 2004 lopussa julkaistava Sonyn PSP (PlayStation Portable) lisää pökköä pesään lupaamalla kuun taivaalta. Nokia ei pelkää Sonyn mukaantuloa, vaan uskoo kilpailun kehittävän laitteita. Toivotaan näin, sillä kehittämistä N-Gagessa on.

N-Gagen omia valttikortteja ovat langaton moninpelaaminen ja muut online-mahdollisuudet sekä luonnollisesti puhelimen muut ominaisuudet. Laitetta kaupitellaan jo selvästi alle 300 euron hinnalla, pelit maksavat Suomessa noin 35-45 euroa. Monet pelaajat pitävät N-Gagea silti liian kalliina, sillä GBA SP maksaa vain reilut 100 euroa. Puhelinmarkkinoita seuraavat puolestaan sanovat laitteen olevan halpa, koska siinä on paljon kehittyneitä ominaisuuksia, joita ei saman hintaluokan puhelimissa ole. Multimediaviestit, radio, äänitin ja sävellysohjelma ovat mukavia lisäominaisuuksia. Webbisurffailun luvataan onnistuvan WAPin tai XHTML-selaimen kautta.

N-Gage julkaistiin 7. lokakuuta kaikkialla maailmassa. Vanhan Ericsson A2618s:n sanottua sopimuksensa irti minun oli pakko hankkia uusi kännykkä, eikä valinta pelialaa tarkasti seuraavalle ihmiselle kovin vaikea ollut. Siirtyminen N-Gageen oli suuri kulttuurishokki; tässähän on värejä!

Koska olen ollut puhelinrumban ulkopuolella ties kuinka kauan, uusavuttomuus vaivasi. Manuaali on paksu, mutta vastauksia kysymyksiinsä on silti vaikea löytää. Manuaalissa ei esimerkiksi kerrota mitä kaikkea myyntipakkauksen mukana tuli ja mihin niitä käytetään. CD-rompun käyttöliittymäkin on vähän sinne päin. Suurin ongelma on kuitenkin se, etten saanut PC Suitea toimimaan ollenkaan Microsoftin Bluetooth-sovittimen tai USB-kaapelin kanssa. Monet muut ovat myös kertoneet ongelmista PC Suiten kanssa, mistä voi päätellä softan kärsivän todella pahoista ongelmista ja puutteista. Onneksi N-Gage näkyy siirrettävänä kovalevynä mukana toimitettavan USB-kaapelin avulla.

Myyntipakkauksessa on USB-kaapelin ja laitteen lisäksi laturi, akku, kuulokkeet, sekä kaksi adapteripalaa, joita ilmeisesti käytetään isompien kuulokkeiden kanssa. CD:ltä voi asentaa puhelimeen Space Impact -pelin, joka on hyvin pelkistetty ylöspäin skrollaava räiskintä. Space Impact on Nokia Gamen kanssa samaa luokkaa, eikä kumpikaan innosta pitempiaikaiseen pelailuun.

Napit ovat peruskamaa. 5- ja 7-nappuloita on hieman kohotettu, mikä tekee niiden painamisesta helpompaa. Nämä kaksi nappia ovat laitteen pääasialliset pelinäppäimet, vaikka esimerkiksi Tomb Raiderissa lähes kaikkia nappeja on käytetty. Näyttö on tehty pystysuuntaan, mikä ei monia pelejä ajatellen ole hyvä juttu. Laadukas se tosin on ja värit toistuvatkin hyvin. N-Gagen puheasento on herättänyt paljon hilpeyttä, mutta siihen tottuu nopeasti. Eikä se nyt niin kamalalta oikeasti näytä (näyttää se -toim. huom, http://www.sidetalkin.com/).

Nokia on tunnettu puhelintensa hyvistä käyttöliittymistä (tai niin minulle on kerrottu), mutta N-Gage on aluksi vaikeaselkoinen laite. Valikoita on mieletön määrä ja niihin tutustuminen on iso urakka. En esimerkiksi ole löytänyt soittoäänen vaihtamista, mutta kyllä se siellä jossakin piilossa on. Lisäksi kolmen "ok-napin" sekakäyttö on hieman ikävää. Useimmiten d-padin painaminen hyväksyy toimen, mutta myös vasen viiva toimii hyväksyvänä joissakin tapauksissa. Peleissä puolestaa käytetään 5-nappia ja d-padin painallusta.

Käyttöliittymämurheista mainitsen vielä sen, että radiota käyttääkseen on ensin kytkettävä kuulokkeet laitteeseen. Ymmärrän, että suurin osa puhelimen käyttäjistä haluaakin kuunnella radiota kuulokkeilla, mutta yhtä pienellä vaivalla käyttäjän olisi voinut päästää edes päävalikkoon, josta voi valita käyttöön kaiutin-asetuksen. MP3-soittimessa samaa ongelmaa ei ole, mikä lisää ihmetystä radiomokan osalta.

Päivitys: Kuulokkeiden johtoa käytetään antennina, mikä luonnollisesti selittää asian. Pahoittelut tietämättömyydestäni ja nöyrä kiitos palautetta lähettäneille.

Pelien vaihtaminen on saanut jo etukäteen osakseen paljon kritiikkiä. Tosi asiassa vaihtaminen on aika yksinkertaista ja nopeaa: vedetään takakansi pois, irrotetaan akku, liu'utetaan muistikortti pois ja laitetaan toinen tilalle, pistetään akku takaisin ja napsautetaan takakansi paikalleen. Eniten aikaa menee laitteen uudelleenkäynnistämiseen, joka vie noin 15 sekuntia. Bussissa tai muussa ahtaassa paikassa vaihtoruljanssi on luonnollisesti hieman ikävä, mutta kotioloissa se ei liikaa häiritse. On kuitenkin pakko ihmetellä, oliko pelikortin tippumisen estävä kotelointiratkaisu kovinkaan järkevä.

Vielä suurempi ongelma on oikeastaan se, että laitteessa ei ole kahta korttipaikkaa. Niinpä MP3-kuuntelun ja pelaamisen välillä joutuu sähläämään jatkuvasti. N-Gagen mukana toimitetaan 32-megainen muistikortti, jolle on asennettu Nokia Game -snoukkailu. Kortilla on kymmenisen megaa vapaata tilaa, mutta suositeltavaa on ostaa uusi kortti. 128 megan MMC-muistikortti maksaa noin 50 euroa. Manuaali lupaa tukea vain 32, 64 ja 128 megan korteille, mutta epävirallisemman tiedon mukaan jopa 512 megan kortti toimii.

Ja asiaan: pelit. Olen pariin otteeseen päässyt testaamaan muutamaa N-Gagen julkaisupeliä, joista osa jätti positiivisen vaikutelman, toiset pettivät. Nokia lupasi 10 peliä lokakuulle ja lupaus on toteutunut. 20 pelin saaminen jouluksi onnistunee myös, mutta sadan pelin lupaaminen vuodelle 2004 kuulostaa hieman ronskilta. Määrää suurempi ongelma on kuitenkin pelien laatu. Monet N-Gagelle jo julkaistuista tai tulevista peleistä ovat enemmän tai vähemmän suoria käännöksiä muille alustoille julkaistuista peleistä.

Nyt tai piakkoin saatavilla ovat Tony Hawk's Pro Skater, Moto GP, Pandemonium, Tomb Raider, Puyo Pop, Puzzle Bobble, Sonic N, Virtua Tennis, Super Monkey Ball ja Red Faction. Tulossa olevista peleistä voinee mainita Tom Clancy -pelit Splinter Cellin ja Ghost Reconin, Sega Rallyn sekä Dead or Alive Xtreme Beach Volleyballin.

Pelit on pakattu noin noin puolikkaan DVD-kotelon kokoon. Kotelot ovat tyylikkäitä, mutta muovien ja tunnistekoodin pois repiminen on yllättävän hankalaa. Pelien manuaalit vaihtelevat säälittävistä hyviin, mutta yhteistä kaikille on, että kovin paljon asiaa ei ole. Mukana on myös ohje pelinvaihtamiseen ja näppärä säilytyskotelo kahdelle pelikortille. Pelikortin poisottaminen vaatii jonkin verran taitoa, mutta kokonaisuutena pelit on pakattu ihan kohtuullisesti.

Pelaamisen iloa kestää noin 6 tuntia, minkä jälkeen akusta loppuu virta. Samaa aikaa luvataan myös MP3-soitolle. Valmiusaikaa N-Gagessa sen sijaan on mukavasti, kerran pari viikossa lataaminen riittää. Kun puhelu tulee kesken pelailun, peli keskeytetään ja puhelun sulkemisen jälkeen palataan pelin pause-valikkoon. Jotkin pelit eivät tätä ominaisuutta ilmeisesti tue. Usein peleissä on myös todella puutteelliset äänisäädöt: kolme asetusta ei millään riitä juuri halutun äänenvoimakkuuden luomiseksi. Esimerkiksi Nokian oma Space Impact ja Super Monkey Ball kärsivät tästä.

Iloisin yllättäjä lienee Tony Hawk's Pro Skater, joka on täysin kolmiulotteinen ja pyörii sutjakasti. Kontrollit eivät ole parhaimmasta päästä, mutta ohjaus sujuu yllättävän hyvin. En ole Haukan pelejä kovin paljon konsoleilla pelannut, joten temppusysteemeistä en osaa sanoa mitään, mutta ilmeisesti systeemiä on yksinkertaistettu jonkin verran. Plussaa bluetooth-kaksinpelistä, joka toimii mainiosti. Tony Hawk's Pro Skater on kerännyt N-Gage-peleistä eniten kehuja, eikä syyttä.

N-Gage on tehokas laite, mutta 3D-pelien hahmottaminen pieneltä ruudulta on vaikeaa. Myös kontrolloitavia nappeja tulee enemmän, mikä näkyi varsinkin Tomb Raiderin sekavuudessa. Eksyttäminen ja yleisen ihmetyksen aiheuttaminen eivät ole kovin hyviä keinoja pelaajan motivoimiseen. Teknisesti Lara Croftin seikkailu toimii hyvin, mutta pelinä se vaatii paljon totuttelua ja huonot kontrollit pilaavat kaiken. Lara juoksee eteenpäin automaattisesti, mikä vaatii niin paljon totuttelua, että on helpompi jättää peli sikseen.

Testasin Moto GP:tä jo Assemblyjen yhteydessä. Silloin se jätti itsestään nykivän ja huonon vaikutelman, mutta toisella pelikerralla Makasiineilla jäin sen koukkuun noin puoleksi tunniksi. Xboxin Moto GP -sarjaan verrattuna peli on hyvin yksinkertainen, eikä pelattavuus ole aivan täydellinen, mutta muuten Moto GP:stä jäi positiivinen kuva. Motogeepeettäjät voivat helposti päätellä, että mikään 1:1-kopio N-Gage-versio ei ole, eikä ratoja pysty tunnistamaan esikuviensa kaltaisiksi ja ruudunpäivityskin takkuaa hieman. Lopullista mielipidettä on vaikea vielä julistaa, mutta Xboxin Moto GP -pelien ystävänä saatan hyvinkin ostaa pelin, kunhan se Suomeen joskus lokakuun lopussa rantautuu.

Pandemonium ja Sonic N ovat hyviä porttauksia, mutta kärsivät ruudun väärästä koosta ja hieman kankeista kontrolleista. Super Monkey Ball jää keskinkertaisuuden suohon huonon ruudunpäivityksen ja todella surkean kontrolloitavuuden vuoksi. Puyo Pop ja Puzzle Bobble VS ovat sinänsä ihan kivoja "puzzle-pelejä", mutta erityisesti Puzzle Bobble VS kärsii kertakäyttöisyydestä. Bluetooth-kaksinpeli ei paljon lohduta, jos on pelistä maksanut noin 40 euroa. Olisin toivonut rohkeita 2D-pelejä selkeästi enemmän, sillä yksinkertaisuudestaan huolimatta juuri Puyo Pop ja Puzzle Bobble VS ovat sellaisia pelejä, joita N-Gagella on kiva pelata. Toki N-Gageen voi ladata pelejä verkon kautta, mikä kasvattaa yksinkertaisten pelien valikoimaa eksponentiaalisesti.

Nokia osti Segan moninpeliteknologian ja on sen pohjalta kehittänyt N-Gage Arenan, maailmanlaajuisen verkkopeliyhteisön. Arenassa "luodaan virtuaaliyhteisöjä, jaetaan kokemuksia, löydetään uusia haasteita ja solmitaan kaverisuhteita kaikkialle maailmaan". Palvelun käyttö ei ainakaan alussa maksa mitään, mutta GPRS-yhteydestä joutuu pulittamaan operaattorin taksan mukaan. Julkaisijoille Nokia lupaa Arenan antavan uuden ansaintamallin, joten voi olettaa, että jossain vaiheessa jotkin Arenan palvelut muuttuvat maksullisiksi pelikohtaisesti.

N-Gage Arenan mielenkiintoisin ominaisuus on Shadow Racing, jota tukevat tällä hetkellä mm. Tony Hawk's Pro Skater, Tomb Raider ja Pandemonium. Pelimuodossa pelaajat voivat kilpailla toisten pelaajien varjohahmoa vastaan. Pelaajalle annetaan kymmenen minuuttia aikaa voittaa haastetun pelaajan varjo ja suorituksen jälkeen kilpakumppanilleen voi lähettää viestin. Shadow Racing on hauskaa jonkin aikaa, mutta sillä ei vielä pitkälle pötkitä. N-Gage Arenan kautta voi myös ladata huijauksia, peliklippejä, läpipeluuohjeita ja tietenkin high score -listoja.

Nokia yrittää selvästi rakentaa hieman Xbox Liven kaltaista palvelua, joka jo itsessään olisi hyvä myyntivaltti puhelimelle. Vielä siinä ei kuitenkaan ole onnistuttu, eikä Arenaa tukevia pelejä ole kuin kourallinen, mikä tietenkin osittain johtuu vajaasta pelivalikoimasta. N-Gage Arena on vielä lapsenkengissä, vaikka ideapuolella onkin tehty jonkinlaista innovaatiota.

Bluetooth-pelaaminen sen sijaan on huomattavasti yksinkertaisempaa ja toimii hyvin esimerkiksi Tony Hawk's Pro Skaterissä. Yksinkertaista host/join-systeemiä haittaa ainoastaan Bluetooth-laitteiden etsimiseen kuluva parikymmentä sekuntia. Viivettä tai muita ikävyyksiä peleissä ei ole, ja pelistä riippuen moninpelimoodit ovat hyviä tai huonoja. Pelaajien määrä on rajattu monissa peleissä kahteen, mutta tulevat pelit mahdollistanevat useammankin pelaajan Bluetooth-pelaamisen.

Perinteisten pelifirmojen tuki on tärkeää, jotta pelaajia saadaan koukutettua tarpeeksi. Nokia on saanut kohtuullisesti tukea julkaisijoilta. Tähän mennessä mm. Sega, Taito, Gameloft (Ubi Softin pelejä mobiilioloihin kääntävä firma), Eidos, Activision, THQ ja viimeisimpänä Electronic Arts ovat luvanneet tukea laitetta. Nokia saa pienen summan jokaisesta myydystä pelistä, joten pelien myynti on siinäkin mielessä tärkeää. On kuitenkin vaara, että pelimyynti jää lähes olemattomaksi, jolloin julkaisijat kaikkoavat todella nopeasti.

Pönkittääkseen N-Gagen asemaa pelilaitteena Nokia aikoo haalia itselleen myös omia pelejä. Ensimmäinen näistä on sotastrategia Pathway to Glory, joka julkaistaan keväällä 2004. Pelistä ei sen kummemmin tiedetä. Nokialle on kuitenkin elintärkeää saada myös ihkaomia pelejä laitteelleen, sillä pelit ratkaisevat kaiken. Muutamalla erinomaisella pelillä N-Gage voisi parantaa asemiaan huomattavasti pelaajien keskuudessa. Huhuttu hinnanalennuskaan tuskin vaikeuttausi elämää.

Puhelinjätillä on kuitenkin vielä paljon opittavaa pelialasta, eivätkä kommentit GBA:n käyttäjäkunnasta ja puheet "monenpeleistä" auta Nokian mieltämistä peliyhtiöksi. Pelintekijöiden kannalta ongelma voi olla N-Gagen käyttämä Symbian-ohjelmointikieli, joka ei ole tunnettu hyvistä suunnitteluratkaisuistaan. Tukea kuitenkin riittää, sillä Symbian on levinnyt laajalle.

N-Gage on jo ehditty luokitella suuren luokan flopiksi, vastaanotto on ollut erityisen penseää USA:ssa ja Englannissa, joissa myynti on takkuillut pahasti. Euroopan osalta tilanne vaikuttaa paremmalta, sillä monissa maissa julkaisua odotettiin kiihkeästi. Suomessakin laitetta myytiin paljon avajaispäivänä, esimerkiksi Markantalon Espoon myymälästä hankkimani N-Gage oli kyseisen kaupan 21. myyty pelivehje. Pelaajat ovat Suomessa selvästi myönteisempiä Nokian yritykselle kuin esimerkiksi USA:ssa, mutta lokaa N-Gagen niskaan lentää joka suunnalta.

Vaikka myynti suurimmilla markkina-alueilla on ollut huonoa, ei pidä unohtaa pienempiä maita, joihin Nintendon ylivalta ei ole ulottunut. Esimerkiksi Lähi-Idän Jordaniassa N-Gagea on mainostettu ahkerasti. Joka tapauksessa on selvää, että Nokialla on ylämäki edettävänään. On mielenkiintoista nähdä, miten Nokia reagoi laitteeseen kohdistettuihin haukkuihin. Puhelinjätti on jo kertonut, että "uusia versioita" N-Gagesta on tulossa vuosittain, mikä voi mahdollistaa jonkinasteisen uudelleensuunnittelun, vaikka perusidea tuskin muuttuu.

Reilu kaksi viikkoa N-Gagen omistajana on nyt takana. En ole päässyt täysin sinuiksi laitteen kanssa, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin positiivisella mielellä. Vehje on lunastanut siihen asettamani odotukset puhelimena hyvin. MP3-soittimena se toimii myös riittävästi omiin satunnaisiin kuuntelutarpeisiini ja radiokin on plussaa. Pelien osalta olen vielä varovaisen odottavalla kannalla, mutta 5 minuutin pelaamissessioihin N-Gage sopii tälläkin hetkellä ihan ok, kiitos monien ladattavien pelien.

Kokonaisuus on siis osittain positiviinen, vaikka Nokian tekemiä typeriä suunnitteluvirheitä on pakko ihmetellä edelleen. Toivottavasti asiaan puututaan tulevaisuudessa, mutta siihen asti pärjään nykyiselläkin versiolla, vaikka hampaita joutuu silloin tällöin kiristelemään.

- Joel Kinnunen
25.10.2003