Jyväskylästä pamahtaa: Keskisuomalaisen uutisen mukaan 25-vuotias mies joutuu oikeuteen ladattuaan ja levitettyään ainakin 150 MP3-tiedostoa netistä. Hyvityskorvauksia vaaditaan n. 350 000 markkaa. Uutinen on ilmeisesti otettu pois näkyvistä, jostain syystä.

Ei herranjumala. Näinkö piratismi aiotaan pysäyttää, haastamalla oikeuteen yksittäisiä ihmisiä? 150 biisiä netistä (tässä tapauksessa jo kuollut CuteMX, joka uutisessa vielä on mokattu GuteMX-muotoon) ei ole yhtään mitään, ja kysymys kuuluukin ennemmin, että kenellä _ei_ ole 150 biisiä imuroituna netistä (ja siten myös jaossa, vaikka monet kikkailevatkin jakamisen estoilla)? Lisäksi laskelmissa täytyy ottaa huomioon, että vaikka ohjelmaa käyttää huikea määrä ihmisiä, ei se tarkoita sitä että he kaikki imuroivat juuri yhdeltä tietyltä ihmiseltä yhtä tiettyä biisiä. Ja vielä Internet-yhteydet ovat suuressa osassa maata surkealla modeemi/ISDN-tasolla, mikä ei kovin suuria siirtonopeuksia salli.

Sitä paitsi kaikki eivät ostaisi levyä/biisiä (ja kun yksittäisiä biisejä ei vielä kovin hyvin pysty ostamaan aitoina) aitona, vaikka eivät saisi sitä netistä. Tämä on fakta, joka pätee enemmän tai vähemmän henkilöstä riippuen. "Teorialaskelmat" menevät siis myttyyn. Niin, vaikka minultakin löytyy kovalevyltä vaikkapa klassista (jota en todellakaan kuuntele), niin en minä nyt herranjumala siitä maksaisi mitään. "Se vain on."

Myönnän auliisti, että omalta kovalevyltäni löytyy reilusti MP3-tiedostoja. Samalla muistutan, että alkuperäisiä (ei siis mitään virowarea, poltettuja yms, vaan ihan kaupasta / käytettyinä ostettuja) äänitteitä löytyy noin 250, joista kasettien osuus sellaiset 50. Uusia (tai oikeastaan käytettyjä) levyjä virtaa levyhyllyyni tasaisella tahdilla.

Myönnän myös ostotottumuksieni muuttuneen muutaman vuoden takaisesta ajasta. Aikoinaan saatoin tehdä "heräteostoksen", ja pettyä erittäin pahasti. Näin kävi esimerkiksi erittäin surkean Mr. President - Night Clubin kohdalla (ei saa nauraa siellä takana!). Tästä pääsen kuitenkin varsinaiseen syyhyn, jonka takia en enää uusia levyjä kauheita määriä ostele. Musiikkimakuni nimittäin sattuu suosimaan 80-lukua. Nyt voitte miettiä, montakohan 80-luvulla tehtyä levyä kaupoista löytyy? Tai edes uusintapainoksia? Aivan, mieleen tulevat vain ns. suuret artistit, kuten vaikkapa Bon Jovi ja Bryan Adams. Näiltä minulta löytyykin yhteensä 14 levyä ja 3 sinkkua, ja ainoastaan 4 näistä levyistä on ostettu käytettyinä. Nykyään minulla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta ostaa lempiartistieni levyjä. Minuahan tässä rangaistaan, eikä artisteja: En voi ostaa haluamiani levyjä! Tästä syystä en kaupoissa pahemmin asioi, mitä nyt aina silloin tällöin sattuu jostain Free Record Shopista löytymään joku "harvinaisuus" (eli jonkun 80-luvun bändin pari vuotta vanha levy).

Jos joku jostain onnistuu kaivamaan vaikka Daren tai White Sisterin levyjä, niin kertokoon toki minulle, siihen asti pitäydyn tiukasti kiinni MP3-biiseissäni (jotka eivät tosin kata kaikkia biisejä :()

Ymmärrän kyllä, että musiikin lataaminen netistä on joillekin artisteille haitallista. Kyseeseen tulevat lähinnä suuret ja jo paikkansa vakiinnuttaneet bändit, kuten vaikkapa anti-Napster -bändi Metallica. Sen sijaan monet "pienemmät" bändit saattavat jopa hyötyä Napsterin kaltaisista ohjelmista. Toisaalta, suurille bändeillehän MP3:sista ei ole niin suurta vahinkoa, kun heillä ostajia riittää muutenkin. Tuntemattomille bändeille MP3-levitys (jopa laiton sellainen) on kuitenkin oiva väylä saada lisää tunnettavuutta, mikä luultavammin johtaa myös levyjen (ja konserttien!) parempaan menekkiin. Käytän taas itseäni esimerkkinä, ja luettelen bändejä joista en olisi kuullut yhtään mitään ilman Napsteria ja Allmusic.comia (en osta enää "sokko-ostoksia", liikaa sontaa markkinoilla):

Niin, siis kaikilta noilta minulta löytyy myös ihan aitoja äänitteitä MP3:sten lisäksi. Jos onnistuit tunnistamaan kaikki bändit, niin olet onnittelujen arvoinen; eipä mitään ihan nykypojan musiikkia ole (vaikka olivatkin aikoinaan kohtalaisen suosittuja).

Toki artisteja on paljon muitakin, mutta niissä olen käyttänyt enemmän tai vähemmän muiden suosituksia, enkä enää jaksanut (mahdollisuudetkin tosin vähenneet, vaikka Napsterista aika paljon 80-lukua vielä löytyykin, ja muutamat muut palvelut toimivat normaalisti) MP3:ia imutella. Tällä hetkellä "stereoissani" (hifistit saisivat slaagin jos näkisivät ko. vehkeen) on soinut seitsemän päivää lähes tauoitta (öisin nyt ei sentään) Def Leppard - Euphoria, joka on yllättävän hyvä levy. Itse asiassa levy on Def Leppardin uusin, vuonna 1999 valmistunut. Yksi puolustuspuhehan "MP3-waretukselle" on myös se, että levyillä ei ole nykyään kuin pari hyvää biisiä, ja loput ovat vain levyn täyttämiseen tarkoitettuja fillereitä (Euphorialta ei näitäkään löydy). Ja näinhän se osittain onkin, ja tässäkin olisi miettimisen aihetta. Ehkä kannattaisi kahden levyn sijaan julkaista yksi levy, jossa yhdistyisivät noiden kahden levyn parhaimmat biisit?

Tässä voisi kai samalla kysyä, että missä viipyvät kunnon musiikki-DVD:t? Kyllä niitä on tehty, mutta Suomeen eivät kaikki (tyylisuuntaa varmaan vaikea arvata) tule, ainakaan kovin nopeasti. Lisäksi osa DVD:istä on laadultaan surkeita, tai mukana ei ole mitään extraa (mikä nyt ei aina pakollista ole, mutta ei luulisi olevan vaikeata sellaisia pistää, musiikkivideoita bändiltä vaikkapa?). DVD olisi yksi erittäin hyvä keino "repiä lisää rahaa", kuten levyfirmojen ja tekijänoikeusheppujen teesi kuulunee. Rahaa vaan ei voi antaa, kun ei musiikki-DVD:itä ole helposti saatavilla.

Totta kai, aina kun jonkun asian voi tehdä laittomasti ja helposti, niin myös tehdään. Varmasti suuri osa MP3:sten imuttajista ei osta levyä siksi, että heillä on se jo MP3:ina. Tässä tullaan sitten siihen, mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin. Tietenkin lakiin voisi pistää "lieventäviä" seikkoja, kuten esim. juuri omanlaisensa musiikin saatavuus, ja muuta vastaavaa. Huijaus olisi toki mahdollista näin(kin).

Yksi mielenkiintoinen pointti on myös se, että MP3 on tiedostomuotona varsin pätevä. Kuvitellaan tilanne: Musiikinsuurkuluttaja Minna ostaa upouuden Maailman valtiaat -cd:n, ja on erittäin tyytyväinen ostokseensa. Minna ei kuitenkaan omista tai halua kantaa kannettavaa cd-soitinta lenkkeillessään, joten hän päättää imuroida saman levyn MP3:ina netistä, nopea yhteys kun kotoa löytyy. Ei muuta kuin biisit pienikokoiseen kannettavaan MP3-soittimeen (tai minidiscille) ja kuntoilemaan. Joillakin onnettomilla (allekirjoittanut mukaan lukien) on myös sellainen tilanne, että PC:hen liitetyt kaiuttimet ovat laadullisesti paremmat kuin normaalit "stereot".

Asiaan on vaikea löytää hyvää ratkaisua, mutta jos 150:stä "laittomasta" biisistä (ja niiden "levittämisestä", jota ei voitane todistaa/laskea mitenkään) saa 350 000 markan sakot, on jossain mätää. Pienellä matematiikalla yhdelle biisille saadaan arvoksi noin 2300 markkaa. Eh-eh. Ettei vain näistä käräjöinneistä olisi tarkoitus saada enemmän tuohta kuin itse levymyynnistä? Siltä vähän tuntuu.

Joel Kinnunen
- 19.5.2001