GameCube, Nintendon uuden sukupolven konsoli, julkaistiin 3.5.2002 Suomessa ja muualla Euroopassa. Mutta ei minua kiinnosta, olen Xbox-mies henkeen ja vereen. Vai olenko vain ennakkoasenteeni uhri?

Ostin Xboxin heti julkaisupäivän aamuna ja en ole joutunut katumaan. Pelit ovat hyviä ja laite on vakuuttava, vaikka toki huonojakin puolia löytyy. Tulevaisuuskin näyttää minun silmiini valoisalta, luottamus hittipelien virtaan on vahva. GameCubesta mielipiteeni on ollut selkeä alusta lähtien: Nintendon lelukonsoli, jolla ei ole mitään asiaa Xboxin viereen. Olen nähnyt muutaman GameCube-pelin ja pelannut Wave Racea ja Luigi's Mansionia, enkä vakuuttunut. Ohjain oli huonohko ja pelit keskinkertaisia. Minkäänlaista asennevammaa minulla ei Nintendoa ja Cubea vastaan kuitenkaan ole, vaan päätelmät perustuvat lähinnä omiin perusteltuihin mielipiteisiin. Mutta olenko tuominnut laitteen liian aikaisin ja huterien ensivaikutelmien perusteella?

Nintendo hoitaa markkinoinnin hyvin ja käsiin sattuikin sopivasti GameCuben esittelypaketti, joka on enemmän tai vähemmän oikean GC:n kokoinen. Harmittavasti sitä ei voinut koota "mallikappaleeksi" kuten pieni tekniikkainsinööri sisälläni olisi halunnut, mutta sisältä paljastui miellyttävä yllätys: PC:llä toimiva GC-pelin kokoinen mini-CD (GameCube käyttää 1,5 gigan mini-DVD-levyjä). Erinomainen markkinointikikka, ja pakkohan oli katsoa, saisiko Nintendo vakuutettua minutkin GameCuben ylivertaisuudesta.

Ensimmäinen miinus tulee Quicktimen käytöstä. Ärsyttävin mediaohjelma, joka on kehitetty. Okei, tiedän että Quicktime ei vaadi hirveästi konetehoa ja laatu on kokoonsa nähden hyvää (ja Nintendo tuskin haluaa käyttää Microsoftin ohjelmia), mutta minä vihaan soittimen käyttöliittymää. No, jääköön se nyt taka-alalle, katsotaan mitä GameCubella on tarjottavana. Tai ainakin yritetään, sillä CD:n teknistä kikkailua käyttävä valikko on ärsyttävä. Tekniikan puolelta CD ei muutenkaan saa kehuja, sillä esimerkiksi peleistä tarjottavat kuvat ovat välillä laadultaan ala-arvoisia. CD-levy piti myös ärsyttävää meteliä, mutta kenties pieni koko vain hämäsi muuten hyvin toimivaa DVD-asemaani.

Mutta entäs ne pelit? Eivätpä vakuuttaneet.

Aloitin pelikatsauksen ISS2-futispelillä. Jalkapalloa eurooppalaiseen tyyliin, peli näyttäisi jatkavan siitä mihin ykkösosa jäi. Lyhyt videopätkä ei kovin vakuuttavaa kuvaa pelistä anna, mutta jos yhtään kaverin puheita ykkösosan erinomaisuudesta uskoo, ei kakkonenkaan huono peli voi olla. Harmi vain, ettei minua futis kiinnosta ruudulta pelattuna ja ISS2 tulee myös Xboxille.

Nintendo-konsolilla pitää olla Mario-peli, ja sen virkaa hoitaa Luigi's Mansion, jonka pääosassa on tällä kertaa Luigi. Hintelän putkimiehen seikkailu ei kyllä kiinnosta pätkän vertaa, sillä videon perusteella pelissä ei ole muuta kuin aaveiden imurointia. Viiden minuutin pelikokemus GameWorld-messuilla ei sekään paljon parempaa kuvaa antanut, joten keskinkertaiselta väännökseltä tuntuu. Sama pätee Wave Race: Blue Stormiin. Mitäänsanomaton vesiajelu, jota kuitenkin kehutaan. Outoa.

Nintendon urheilurintama näyttää aika vahvalta, ainoastaan jääkiekkopeli puuttuu. Koripallo ei kuulu lempilajeihini, mutta NBA Courtside 2002 vaikuttaa ihan onnistuneelta tekeleeltä. En tosin ole eläissäni tuhlannut roposia korispeliin, enkä aio tulevaisuudessakaan.

Pikminiä on hypetetty yllättävän paljon etukäteen, ja Shigeru Miyamoton uusimmalta luomukselta odotetaan paljon. Strategiaa ällösöpöilyn muodossa. No, vaikuttaa kuitenkin aika veikeältä pelitapaukselta, jota pitänee joskus testata.

Star Wars -pelit eivät sen kummemmin ole sykähdyttäneet koskaan, vaikka leffoista pidänkin. Sama päti Rogue Squadron II:eenkin ennen kuin näin hieman paremman esittelyvideon. Peli näytti erinomaiselta ja Rogue Squadron II: Rogue Leader onkin yksi niistä peleistä, jotka minua kiinnostavat.

Super Smash Bros Melee on peli, jota kaikki hypettävät, mutta jonka perusideaa minä en tunne. Jonkinlainen tappelupeli kai on kyseessä, ja video näyttää tämän toteen. Nintendon parhaimmat (ja vähän huonommatkin) luomukset ottavat yhteen välidemoista koostetussa pelissä? Näin video ainakin vihjaa, varsinaista pelikuvaa ei ole nimeksikään. Harmi sinänsä, pelistä olisi mielellään nähnyt hieman enemmänkin. GC-fanit kun tuntuvat olevan onnesta soikeita tämän äärellä. :)

Star Fox Adventures on GameCuben Star Fox -peli. Lentelypelinä alkanut sarja jatkuu seikkailuna, mitäs tästä seuraa? Star Fox tuli minulle tutuksi yhtenä niistä harvoista SNES-peleistä, joita ei emulaattorilla aikoinaan pystynyt kunnolla pelaamaan. Star Fox Adventures iskee kuitenkin hieman paremmin, luultavasti yksi ainoista GameCube-peleistä, joita todella haluaisin kokeilla. Ensimmäinen puolisko videosta on käytetty demoon, mutta loppupuoli onkin silkkaa peliä. Ja varsin vaihtelevaa ja kaikinpuolin pelattavaa sellaista, joten tämä olisi varmaan toinen peli, jonka haluaisin GC:n pelivalikoimista.

Ketä kiinnostaa uusi Tony Hawk? No, varmaan monia, mutta minä en saa minkäänlaisia kiksejä skeitti- tai kikkailupeleistä. Nimellä ratsastavista peleistä huomttavasti mielenkiintoisempi on Sonic Adventure 2. Sonic tuli tutuksi Megadrivella, mutta kovin pitkiä siilisessioita en itse ole harrastanut. Kaikin puolin laadukkaalta vaikuttava peli, vaikka videopätkä onkin ikävän lyhyt.

CD:llä on lisäksi pieni esittelyvideo muista GameCube-peleistä, mutta esittelypätkä on niin armottoman lyhyt, ettei peleistä ehdi saada hyvää kuvaa.

Ei siis nappaa, mutta vertailun vuoksi on pakko sanoa, ettei Xboxillekaan vielä mitään valovoimaisia killer-appeja omaan makuuni ole. Ainoa peli, jota jaksaa pelata aina uudelleen kavereiden kanssa, on Halo (ja pian Dead Or Alive 3, kunhan hyvityspaketti saapuu). GameCuben julkaisulistaa tutkimalla on kuitenkin selvää, että Xbox sopii minulle paremmin. Nintendon konsolin tulevaisuudessa julkaistavat pelit ovat ihan OK, mutta yllätyksettömiä ja keskinkertaisia pelejä näyttää olevan paljon. Aivan kuten muillakin konsoleilla, mutta Xboxilla on ainakin PC-porttausten virta, mikä on hyvä valinnanvaraa ajatellen. Joku kaunis päivä pelikehittäjät varmasti oppivat hyödyntämään Xboxin ja PC:n erilaisuutta, ja julkaistavat versiot eroavat toisistaan hieman enemmän kuin nykyiset käännökset. GameCubellekin on ihan mukava määrä käännöksiä ja multi-platform-pelejä tulossa, mutta suurin osa näistä on minun silmissäni roskaa. GameCuben omistajien odotuslistalla komeilevat Resident Evilit, Zeldat ja Mariot eivät yksinkertaisesti kiinnosta, Metroid Primelle jätän yllätyksen mahdollisuuden.

GameCuben hypetettiin olevan kaksi kertaa Xboxia halvempi, mutta kuinkas nyt kävikään? Xboxin hinta on alennettu 325 euroon, kauppojen hyllyiltä sitä saa alle 300 eurolla. GameCuben uusi hinta on hieman alle 250 euroa. Hintaero jää alle sataan euroon, kaupoista riippuen eroa voi olla vain 50 euroa, mitä ei voi pitää kovin ratkaisevana. Molemmat konsolit ovat nyt niin halpoja, että pelit ratkaisevat ostopäätöksen. Pelien hinnat ovat nekin tasoissa, joten yhden Xboxin hinnalla ei enää saa "kahta GameCubea ja yhtä peliä". GameCubesta myös puuttuu DVD:n ja audio-CD:n soittomahdollisuudet, jotka ovat minulle tärkeitä.

Nintendon superkonsolista jää lopulta aika neutraali kuva. Tasapaksua pelitarjontaa muutaman huipputuotteen johtamana, mutta omaan pelimakuuni en löytänyt montakaan kiinnostavaa peliä. Panasonicin DVD-Cubeakaan ei Eurooppaan kai olla tuomassa. Nettiominaisuudetkin tuntuvat vähän vaillinaisilta, vaikka nettipelaamisen pitäisikin onnistua aikanaan ja Nintendo on vihjaillut siitä jo jonkin verran. En yksinkertaisesti näe yhtään kunnon syytä ostaa Cubea Xboxini rinnalle. Monet muut varmasti näkevät, ja ennustukseni onkin seuraavanlainen: kaikki kolme konsolia menestyvät. PS2 tuntuu vain kasvattavan johtoaan, mutta GC ja Xbox tulevat myös jäämään konsolimarkkinoille useaksi vuodeksi. Katsotaan sitten vuoden päästä miltä näyttää, kenties minullakin on - kaikesta huolimatta - yksi laatikko ja yksi kuutio pöydälläni?

- Joel Kinnunen
19.5.2002