Saavuin partypaikalle hieman ovien avaamisen jälkeen, eli noin kello yksi. Parkkihallissa näytti ihmisiä olevan liikenteessä todella paljon ja olinkin jo varautunut pitkään jonotukseen. Ensimmäisenä riensin katsomaan tilannetta lastausoville, minkä jälkeen palasin ylhäälle jonottamaan. Jonossa onneksi kuulin, että kantamalla tavaransa sisälle pääsee lastausovista kulkemaan jonon ohitse, mikäli ei kanna mukanaan mitään tarkastettavaa. No tämähän sopi vallan mainiosti, sillä ei monitorin, keskusyksikön ja yhden kassin raahaaminen nyt mikään ylitsepääsemätön urakka ole. Ensin kone konepaikalle ja tämän jälkeen kassin kanssa jonoon. Tänä vuonna ei suureksi yllätykseksi jonossa tarvinnut seistä kuin arviolta 10 minuuttia. Jonotuksen jälkeen vuorossa oli turvatarkastus, jonka jälkeen pääsi kytkemään koneen sähkö- ja partyverkkoon.

Koneen kytkemisessä partyverkkoon ei esiintynyt minkäänlaisia ongelmia, verkkokaapeli omaan koneeseen kiinni ja toinen pää kytkimeen. Kone sai DHCP-serveriltä heti IP-osoitteen ja muut asetukset ilman minkäänlaisia ongelmia. Ensimmäiseksi oli totta kai pakko testata siirtonopeutta, joka vaikuttikin varsin hyvältä, yli 1000 kt/s. Partyverkossa esiintyi muutamia pieniä katkoksia ensimmäisten tuntien aikana, mutta onneksi niitä ei tarvinnut enää illalla kestää. Myöhemmin huomasin mielenkiintoisen asian: Tänä vuonna Assemblyillä oli mahdollisuus käyttää verkkokortin 10- tai 100-megaista porttia, ennen oli ollut mahdollisuus käyttää vain 10 megan porttia. Verkkopiuha kiinni 100 megan porttiin ja jälleen testaamaan siirtonopeutta. Jotain eroa sentään tällä vaihdoksella saatiin, sillä viikonlopun ennätykseksi muodostui lähes 8000 kt/s Funetista.

Kun kone oli toimintakunnossa ja tavarat saatu järjestettyä pöydän alle jotenkin, oli syytä lähteä katsastamaan tämän vuoden standeja, joita piti ennakkopuheiden mukaan olla enemmän kuin viime vuonna.

Ensimmäisenä vastaan tuli Björn Lynne, istumassa pöytänsä takana. Kunnioitettu musiikkimies oli Assemblyillä myymässä levyjä sekä juttelemassa mukavia. Olipa kävijöillä jopa mahdollisuus kuunnella myynnissä ollutta musiikkia. Torstaina levyjä löytyi myyntipöydältä runsaasti, mutta sunnuntaihin mennessä suurin osa oli vaihtanut omistajaa. Hintaa levyillä oli 15 euron päälle, mutta tämä ei myyntiä haitannut.

Seuraavana edessä näkyi Verkkokaupan standi, jossa oli myytävänä tietokonekomponentteja aina kiintolevyistä verkkokortteihin. Moni tuote oli kokenut Assembly-alennuksen normaaliin myyntihintaan verrattuna, joten assyillä oli mahdollista tehdä varsin kannattavia ostoksia. Koko konetta ei kuitenkaan verkkokaupan osastolta pystynyt ostamaan, sillä muun muassa prosessorit oli jätetty ”kotiin”.

Nokia oli näyttävästi edustettuna jo siitäkin syystä, että tänä vuonna kyseinen firma toimi yhtenä koko tapahtuman pääsponsoreista. Nokian varsin sinertävällä osastolla oli pari yleisön käyttöön tarkoitettua tietokonetta ja kävijöille tarjottiin myös mahdollisuus tutustua Nokian uuteen 7650-malliin. Osaston takaseinässä oli suuri screeni, jolla pyöri koko ajan esittelypuhelimilla otettuja kuvia. Sonera oli tänä vuonna edustettuna ulkoapäin samankaltaisella rakennelmalla kuin viime vuonna, ainoastaan sivuseinään oli ilmestynyt teksti MSpace. Sisältä löytyi kolme kappaletta seinällä olevia plasmatelevisoita, joissa pyöri epämääräistä kuvaa. Yhteen nurkkaan oli asetettu pieni tiski, jonka takaa henkilökunta esitteli Nokian uusia 7650-puhelimia ja jakoi kahdella sormiparistolla toimivia pienoistuulettimia. Itsekin onnistuin hankkimaan näitä kaksi kappaletta, valitettavasti vain niiden kestävyys oli mitä oli ja toinen hajosikin jo 10 minuutin käytön jälkeen.

Dosella oli osastollaan myytävänä pelejä, suurin osa todella edulliseen hintaan. Halvimmat tuotteet lähtivät mukaan yhdellä eurolla, esimerkkinä vaikka kohtuullisen uusi Rock Manager. Yläkerrassa Dosella oli vielä toinen osasto, joka oli tarkoitettu CS- ja muita peliturnauksia varten. Kävijöille tosin tarjottiin mahdollisuus pelata näillä koneilla turnausten välillä.

Omat osastonsa olivat saaneet myös Asus ja Coolputer. Asus toimi myös yhtenä pääsponsorina ja he esittelivätkin omalla osastollaan tuotteitaan ahkerasti. Kävijöiden mieltä lämmittivät Asuksen jakamat ilmaiset tuotelahjukset, kuten esimerkiksi USB-väylään liitettävät muistit. Valitettavasti en itse onnistunut olemaan oikeaan aikaan tämän osaston edessä, joten kyseiset ilmaiseksi jaetut tuotteet jäivät saamatta. Asuksen osaston vieressä oli Coolputerin osasto, jossa harjoitettiin pienimuotoista myyntiä sekä pidettiin ylikellotusnäytöksiä. Näytöksissä prosessoria kellotettiin milloin vedellä, milloin nestemäisellä typellä.

Ruokailua ajatellen Areenalta löytyi kaksi mahdollisuutta, pizzaa Pizza Hutista tai hampurilaisia Hesburgerista. Pizzat eivät kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini, joten valinnaksi muodostui Hesburger, jonka hampurilaisten taso heilahteli todella paljon Assemblyjen aikana. Tämä johtui luultavasti kiireestä, jossa henkilökunta aterioita valmisti.

Naposteltavaa tarjosivat kaksi kioskia, joista oli mahdollisuus ostaa kaikkea pientä syötävää sekä juomista. Jos Areenan oma syömistarjonta ei innostanut, lyhyen kävelymatkan jälkeen pääsi Pasilan asemalle, jossa valikoima oli sitten huomattavasti suurempi. Asemalla sijaitsee myös kauppa, joka olikin Assembly-kävijöiden ahkerassa käytössä viikonlopun aikana. Itse käytin kyseisen kaupan palveluita pariin otteeseen, sillä neljän päivän aikana oli aivan pakko saada vaihtelua pelkällä hampurilaisruualle.

Tänä vuonna assyilla oli huomattavasti parempi tunnelma viime vuoteen verrattuna. Vilkkuvaloja ja erilaisia viritelmiä löytyi ainakin omasta mielestäni enemmän kuin viime vuonna, samoin kuin Pelle Hermannia soittavia kaiuttimia. Pelle Hermanni taisikin muodostua assyjen epäviralliseksi tunnusbiisiksi, jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu kun takana istuva henkilö soittaa kyseistä kappaletta aina uudelleen ja uudelleen...

Yleisten tilojen siisteys oli parantunut viime vuodesta, kerrankin palaute oli mennyt perille. Vessat olivat kohtalaisen siistissä kunnossa käyttömäärään nähden ja tukossa oleviin vessanpönttöihin ei törmännyt läheskään niin usein kuin viime vuonna. Suihkutilatkin olivat siistejä.

Nukkuminen oli tänä vuonna jostain syystä hankalampaa kuin viime vuonna, sillä jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että Areenalla ei saa nukkua enää missään. Joka paikasta tultiin herättämään ja ilmoittamaan, että valitettavasti tässä ei saa nukkua. Nukkumiseen varatut alueet olivat lähes poikkeuksetta täynnä, joten siellä nukkuminen oli varsin hankalaa, kun ei yksinkertaisesti mahtunut minnekään. Katsomoissa nukkumista ei sallittu paloturvallisuussyistä ja sama koski myös oman tietokonepaikan alla nukkumista. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäi siis varsin yleinen tapa, eli näppäimistön päällä nukkuminen. Tätä en ainakaan itse kestä neljää päivää, joten pakko oli keksiä jotain muuta. Kielloista huolimatta onnistuin nukkumaan pöydän alla ilman, että kukaan kävi herättämässä. Kerran kävi jopa niin hyvä tuuri, että pääsin Sleeping Hall -alueelle nokosille. Tämä tosin edellytti pitkälti toista tuntia kestänyttä kiertelyä Areenalla.

Neljä päivää kuluivat varsin nopeasti ja sinä aikana ehti tapahtua yhtä sun toista. Varsin yleiseksi ilmiöksi muodostui se, että ihmisillä oli tylsää. Ohjelmaa oli tarjolla paljon enemmän edellisiin vuosiin verrattuna, mutta silti välillä iski tylsyys. Pientä helpotusta oli konserttien ja ravejen muodossa. Raveissa esiintyi kaksi varsin tunnettua DJ:tä, DJ Orkidea ja DJ Proteus. Konsertin pääesiintyjänä loisti Machinae Supremacy. Konsertti oli valitettavasti myrkkyä korville, mikäli ei käyttänyt korvatulppia, sillä äänentoiston puutteet korvattiin nostamalla äänenvoimakkuutta.

Sunnuntain poislähdön ajoitimme kaverien kanssa kahdentoista tuntumaan sillä ajatuksella, että tuolloin ei vielä olisi ruuhkaa. Tänä vuonna olivat ilmeisesti monet muutkin ajatelleet samoin, sillä moni pakkasi samoihin aikoihin tavaroitaan ja yritti metsästää rullakkoa. Tulimme jälleen siihen tulokseen, että kantamalla tavarat kolmessa erässä pääsee nopeammin ulos kuin rullakon kanssa. Ulosmeno ei kuitenkaan sujunut ongelmitta, sillä päälastausovista vain yksi oli auki. Heti kun muita ovia avasi, tuli Areenan henkilökunta valittamaan, että niiden avaaminen on kiellettyä. Yhdestä ovesta oli siis mahduttava kaikkien kulkemaan. Loppujen lopuksi siitä kuitenkin päästin ja kotimatka Assemblyiltä saattoi alkaa. Jälkimaku oli tänä vuonna huomattavasti positiivisempi kuin viime vuonna. Mielessä olivatkin jo seuraavat Assemblyt.

- Ville Kankare
12.8.2002