Innostuin taas pitkästä aikaa pelaamaan hieman vanhempia pelejä. Aloitin Transport Tycoonin pelaamisen eräänä lauantai-aamuna siinä kymmenen aikoihin. Seuraavan kerran kun katsoin kelloa, oli se päälle kahden iltapäivällä. "Eihän tuo nyt ole kuin viisi tuntia", saattaa joku ajatella, mutta minun pelisessioni kestävät hyvin harvoin noin pitkään. Itse asiassa, kun asiaa alkaa miettimään, toinen samanlaisen pelaamisinnon aiheuttanut peli oli SimCity 2000.

Tästä jo joku saattaa päätellä, että erilaiset pikkunäpertely- ja rakentelupelit ovat lähellä sydäntäni. Ja jos päättelee, niin on aivan oikeassa. En tiedä mikä niissä on, mutta niin jo edellä mainitut Transport Tycoon ja SimCity 2000 kuin esimerkiksi SimTower ja Creatures ovat saaneet aikaan samantyyppisiä reaktioita. Ja tuskin lienen aivan väärässä, jos veikkaan, että The Sims on seuraava tuollainen peli, kunhan ehdin aloittaa sen pelaamisen kunnolla.

Jos mietin muita suosikkipelejäni, löytyy sieltä muunlaisiakin pelejä. Rainbow Six vaikkapa. Muut räiskintäpelit a'la Quake tai Duke Nukem 3D eivät ole innostaneet kovin paljon. Duke Nukem 3D:tä on tullut mätettyä jonkin verran verkossa kavereiden kanssa joskus aikaa sitten huvin vuoksi, muttei sitä kovin kauaa jaksa. Niin kornilta kuin se saattaa kuulostaakin, niin kyllä pelissä on oltava jotain muutakin kuin isoja aseita, että sitä jaksaisi pelata kauemminkin.

Rainbow Sixissä on juoni, joskin melko löyhä sellainen. Se ei kuitenkaan ole se syy, miksi RB6 ja Rogue Spear ovat eräitä suosikkipeleistäni. Se syy on niiden molempien realistinen toiminta. Onhan se tietysti kivaa, kun kaveri ampuu singolla otsaan ja tulee damagea 45%, mutta järkeä siinä ei ole. Huolimatta toiminnallisuudestaan Rainbow Sixit vaativat muutakin kuin nopeaa hiirikättä, ja se miellyttää suuresti minua.

Tottakai on väärin leimata koko räiskintägenre muutaman pelin perusteella, mutta empiiriset tutkimukset ovat osoittaneet, että niin mukavia kuin poikkeukset ovatkin, harvassa ne loppujen lopuksi ovat. Quaken (sen ensimmäisen) jälkeen klooniräiskintöjen tulva oli aivan käsittämätön, nyt se onneksi on jo laantunut.

Mistäs muusta minä pidän? Autopeleistä. Mutta mitä tahansa kaahauspeliä en kuitenkaan aivan purematta niele. Grand Prix 2 on minun mielestäni edelleen tämän hetken paras Formula 1-simulaattori. Rallipelien ehdoton kuningas on Colin McRae Rally. Ratapuolen PC-pelejä en ole oikeastaan harrastanut juurikaan, kun ei PlayStationin Gran Turismoiden ansiosta ole tarvinnut. Kaahauspelit ovat kyllä ihan mukavia, mutta niissäkin huonojen määrä hyviin verrattuna on ikävän suuri.

Sitten ovat lentosimulaattorit. Microsoft Flight Simulatorissa on se jokin. Vaikka se joidenkin mielestä saattaa olla tylsä ("eihän siinä saa ees ampua!"), en moinen ole minua häirinnyt.

Paljon on puhuttu siitä, kuinka oikeat, vuoropohjaiset strategiapelit ovat kuihtumassa. Se on todellinen sääli, sillä henkilökohtaisesti olen aina pitänyt esimerkiksi Steel Panthers-sarjaa valovuosia Command & Conquerin tyylisiä tosiaikastrategioita parempana.

Yleisesti voisi todeta, että kaikkia arcade-tyyppisiä "helppoja" ja yksinkertaisia pelejä voi kyllä jaksaa pelata hetken, mutta kyllä ainakin omalla kohdallani ne hieman monitasoisemmat ja laajemmat pelit ovat niitä, jotka kiinnostavat myöhemminkin.

- Janne Valo
17.1.2001