"Seuraa minua!" Huusin Hermannille. "Joo."

Muodostimme Hermannin kanssa tiimin sillä välin, kun Wolfgang, Charlie sekä Veber muodostivat oman ryhmän. Günther meni yksinään. Pikainen suunnitelmamme oli se, että Wolfgangin ryhmä menee alakertaan, minun ryhmäni sai mennä minne tahdoin, kuitenkin hieman järjen mukaan. Günther oli jo mennyt yksin katolle.

Seurasimme Wolfgangin ryhmää alakertaan, josta erosimme ja menimme keittiöön. Sinne jätimme eilen kaksi panttivankia jalat ja kädet sidottuina. Toiset kaksi olivat autotallissa, josta pääsi pakenemaan, jos jokin menisi pieleen. Päästimme nämä kaksi panttivankia köysistä ja talutimme ne takaovesta ulos ja edelleen vasemmalle, jossa oli sauna.

Mennessämme sinne alkoi jo laukauksia kuulua. Kuulin, kuinka luodit porautuivat punaruskeaan kallioon, joka oli yleinen kivilaji täälläpäin. Suljimme saunan oven, mutta jätimme kattoluukun auki, joka oli samalla luukku maan päälle. Siitä tiirailimme ulos.

Hermannilla oli AK-47 ja minulla viikko sitten kaupasta ryöstetty Colt M4A1 Carbine -rynnäkkökivääri. Ammuksia oli ainakin tarpeeksi. Ja vaikka ne loppuisivatkin, takataskussahan oli aina kaksi ladattua Berettaa.

"Aaargh!" Kuului radiosta. Ääni kuuluosti Güntheriltä. Huusin vastausta, mutta kukaan ei vastannut. Kymmenen sekunnin päästä Wolfgang pyysi apua, mutta olimme liian kaukana. Samalla hetkellä takaovelta alettiin tulittaa saunaan. Joku oli siis nähnyt meidän tai panttivankien olevan täällä. Nämä pirulaiset eivät piittaa näköjään panttivankien turvallisuudesta, kun näin räiskivät.

Avasin oven niin, ettei minua näkynyt. Pyysin Hermannia pitämään selustaani. Sitten hyppäsin ulos.

Ammuin heti nopean sarjan, mutta talon kulmalta kurkistanut äijä oli liian nopea. Etsin nopeasti kalliosta suojaa.

"Tule apuun!" Huusin Hermannille.

Samalla kurkistin kallion takaa. Eräs poliisi oli liian varomaton ja oli kokonaan tullut kulman takaa. Ammuin nopeasti ja tyypistä ei jäänyt paljon mitään jäljelle. Sitten käänsin katseeni saunan suuntaan, Hermann avasi juuri oven ja tuli ulos. Hän rupesi ampumaan jotakuta ja kuulin tuskanhuudot. Yksi tappo Hermannin nimeen. Sitten jokin meni pieleen, sillä Hermannin astuttua pari askelta lisää kuulin ukkostakin kovemman jytinän ja Hermannin päästä lensi litrakaupalla verta maahan ja saunan oveen.

Hyppäsin kulman takaa sen kummemmin ajattelematta ja aloin räiskiä. Yksi poliisi oli ulkona kiväärin kanssa. Luultavasti hän tappoi Hermannin. Hän oli kai lataamassa tai jotain, mutta onnistuin yllättämään hänet ja ammuin raa-asti mahaan. Juoksin talon nurkalle ja kurkistin takaovelle päin. He olivat yrittämässä pelastaa autotallin panttivankeja ja ne kaksi seisoivat juuri nyt pihalla kädet pään ympärillä paniikissa.

Kurkistin vielä kerran ja jäin rauhoittumaan. Sitten kuulin, kuinka takaovi aukeni. Juoksin sinne, mutta kaukaa takapihasta juoksi juuri tarkka-ampuja. Hän ei ollut juurikaan valmiina ja pikalaukaus meni metrien ohi. Sen sijaan oven avannut oli katsomassa ihan toiseen suuntaan ja koska Carbiinini lipas oli tyhjenemässä, otin automaattisesti Beretat ja aloin räiskiä. Osuin kaveria mahaan, mutta sillä oli kai luotiliivit.

Hurjastuneena hän alkoi rynnätä kulmaa kohti. Jatkoin ammuntaa, mutta Berettojeni lippaatkin alkoivat ehtyä. Vaihdoin takaisin Carbiiniin, jossa oli noin 5 ammusta enää. Kun tyyppi pilkisti nurkasta, latasin ne hänen kasvoihin. Lopputulos oli selvä, mutta samassa kuulin tarkka-ampujan vievän panttivankeja pois. Latasin aseen ja juoksin nurkan takaa, mutta hän oli jo päässyt kauas. Onneksi etupihalle oli pitkä matka. Otin riskin ja oikaisin talon läpi. Talossa näin Wolfgangin porukan kolmet ruumiit ja tajusin tilanteen: Olin yksin.

Etuoven aukaisun jälkeen näin, että hän oli noin viidenkymmenen metrin päässä. Heitin aseeni olalle roikkumaan ja aloin juosta kuin mikäkin hurjastunut härkä. Oli enää vain noin kaksikymmentä metriä, mutta kallioisessa maastossa häntä ei nähnyt kuin vilauksen sieltä täältä. Otin aseen jo käteeni kun yhtäkkiä hän seisoi edessäni. Heittäydyin maahan nopeasti ja ammuin makuuasennosta. Pari luotia osui hänen luotiliiviinsä. Kierin nopeasti kallion taakse.

Sen jälkeen tapahtumat etenivät kuin filmin hidastuksessa. Aloin juosta kallion toiselta puolelta mutta hän katsoi pahaksi onnekseeni juuri siihen. Koitin hypätä syrjään, mutta hän laukaisi ja suunnaton kipu tuntui jaloissa, kun koko vasen jalkani lensi kiväärinammuksen voimasta metrien päähän. Yritin vielä ampua häntä, mutta osuin vain luotiliiveihin. Sitten en kuullut enää kuin tylyn kovan laukauksen, kun hänen toinen ammuksensa lävisti sydämeni. Koko maailma pimeni siihen.

Arvaa mistä pelistä tuo katkelma oli - Lähetä vastaus emaililla!

- Tianyi Pan
17.1.2001