Diablo 2:sta odotettiin kieli pitkällä ja ennakkotilauksia tuli hirveät määrät. Hype Diablon ympärillä oli niin hirveä, että Black Islen Icewind Dale -pelin julkaisija, Interplay, pelästyi Diablon syövän peliltä potentiaaliset ostajat. Icewind Dale, kuten myös Diablo 2, on keskittynyt enemmän taisteluun ja erilaisten hirviöiden kotipaikkojen koluamiseen. Siksipä Icewind Dalea on verrattukkin Diabloon. Mielestäni vertailu on turhaa, sillä kyseessä on kaksi täysin erilaista peliä.

Diablossa löyhän juonen saattelemana, yksi hahmo lähetetään tappamaan loputon määrä Diablon elävistä kuolleista ja demoneista koostuvaa armeijaa. Hirviöillä ei juurikaan motiivia ole, koska ne palvelevat Diablon puolella, niiden on pakko olla pahoja ja tapetteva.

Icewind Dalessa jokaisella vihamielisellä otuksella on syy käydä pelaajan kimppuun. Vaikka IWD:n juoni selviää pelaamalla, eikä aluksi ole tietoa mistä viholliset tulevat, on sen juonessa enemmän syvyyttä. Esimerkki, astuin kulttilaisten temppeliin. Näin joka puolella pappeja ja kuolleita vartijoita, joku oli ehtinyt ensin. Totta kai temppeliin jäljelle jääneet vartijat syyttivät minua veriteoista. On mielekkäämpää taistella jotakuta vastaan syystä, eikä pelkästään sen takia, että sattui vaan kävelemään pimeään luolaan täynnä luurankoja.

Myönnetään, että olen aika alkuvaiheissa IWD:n kanssa, mutta juoni tuo kummasti voimia jatkaa vihulaisten pätkimistä.

Toinen isompi ero on siinä, että Diablon kukistaja lähetetään ristiretkelleen yksin. Icewind Dale alkaa oman kuusihenkisen ryhmänsä luonnilla. Pelaajalla on vapaat kädet luoda vaikka kuusihenkinen maageista koostuva ryhmä, jos siltä tuntuu. Erilaisia hahmoluokkia on valittavana useita, ja niitä voi myös yhdistellä. Taistelija/maagi-yhdistelmä on tappava sekoitus, mutta kärsii joistakin rajoituksista. Iso haarniska päällä ei loitsiminen suju.

Diablossa kaverit ryntäävät juosten ja innosta hihkuen kohti vihollisryhmää. Barbaari riehuu kahdelle kirveellä, huitoen joka suuntaan, veren ja vihollisten lennellessä. Aivot nollille, hiiren nappi pohjaan, ja jos henki meinaa mennä, juodaan vähän parannusjuomaa taskumatista. Hetken päästä barbaari seisoo yksin ruumiiden keskellä. Jos tuli vahinkoa aseisiin tai alkoi parannusjuomat loppua, heitetään portti kaupunkiin, korjataan aseet, sekä ostetaan vanhan sedän takin alta pari punaista pulloa. Ei kun takaisin luolastoon.

Icewind Dalen porukka kohtaa jättiläisen. Ryhmä pysähtyy, jousimiehet avaavat tulen ärsyttääkseen vihollista. Jättiläinen murisee vihaisena ja käy kimppuun. Jätin lähestyessä maagi käristää siltä perskarvat parilla tulipallolla. Toinen tulipallo lensi hieman vikaan, ja eturivin taistelijat kärsivät myös hieman ja huutavat vihaisina maagille. Jättiläinen on lähietäisyydellä, joten on aika eturivin miesten tarttua miekkaan. Idea on siinä, että IWD:ssä taistelu on paljon taktisempaa. Systeemi on jo Baldur's Gatesta tuttu, taistelun voi pysäyttää milloin vain, ja jakaa komentoja, tai valita taikansa rauhassa.

Diablossa tuntuu siltä, että mitä kovemmin painaa hiiren korvaa, sitä enemmän hahmo tekee vahinkoa. IWD sisältää klassiset AD&D-säännöt, nopan heittoineen kaikkineen, vaikka noppia ei ruudulla näekkään.

Molemmat pelit ovat kivan näköisiä, IWD voittaa näteissä taustoissaan, Diablon vesselit on tarkemmin animoitu. Molemmissa on erittäin tyylikkäitä välianimaatioita, jotka kuljettavat sujuvasti kohtauksesta toiseen. Silloin kun puhetta on, jota Diablossa on enemmän, se on hyvin puhuttua. IWD:ssä on pari oikein vaikuttavaa ääninäyttelijää. Musiikki on Icewind Dalessa paremmin tunnelmaan sopivaa, välillä rauhallista, välillä jyhkeää.

Kirjoittamastani voisi päätellä, että pidän Diabloa tusinaroskana, ja Icewind Dalea tosimiesten pelinä. Näin ei ole. Diablo on kaikessa yksinkertaisuudessaan jo pelottavan nerokas. Se on niin yksinkertainen, että sitä pelaa mielellään. Icewind Dale on monimutkaisempi, kevennetty roolipeli, jossa jo siinäkin on litroittain enemmän roolipeliä kuin kymmenessä Diablossa. Jos mielenkiintoa vain löytyy, suosittelen ostamaan vaikka molemmat.

- Jyri Raukola
17.1.2001